Törmäsin jälleen kerran niin pumpulisiin harhakuviin pienyrittäjyydestä (tällä kertaa ihan perhepiirissä), että sen innoittamana päätin kirjoittaa postauksen aiheesta ja tästä voikin tulla piiiitkä kirjoitelma. Kärjistän nyt tarkoituksellisesti, joten älköön kukaan pahoittako mieltään. Yrityksiä on yhtä monenlaisia kuin yrittäjiäkin (eli noin 280 000 erilaista), joten seuraavat asiat eivät päde jokaiseen yritykseen, mutta jopa muutamien tuhansien alkavien pienyrittäjien kanssa toimineena uskallan väittää, että yli puolet ”ei vielä yrittäjistä” ajattelee näin. Ja näitä harhaluuloja viljelevät yleensä henkilöt, jotka eivät ole toimineet yrittäjänä tai edes perheen kautta ei ole ollut todellista kosketusta pienyrittäjyyteen.
Onko yrittäjillä oikeasti niin helppoa, kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää? Yrittäjäthän saavat tukia, voivat pitää lomaa milloin vain ja kaiken voi ostaa firman piikkiin! Monen alkavan yrittäjänkin mielikuvissa siintää aika, jolloin ei enää tarvitse tehdä lainkaan suorittavaa työtä, vaan yritys pyörii omillaan ja tienestit riittävät leppoisampaan työtahtiin ja jopa ”luovaksi johtajaksi” jättäytymiseen. (kuva: Shutterstock)
Harhakuvitelma 1: Yrittäjyys on helpompaa kuin palkkatyön tekeminen
Ei pidä paikkaansa. Yrittäjä nimittäin tekee kaiken, ellei satu ostamaan toimivaa yritystä, jossa on työntekijöitä. Ja vaikka olisikin työntekijöitä, yrittäjä joutuu aina tekemään eniten ja kantaa loppukädessä vastuun ja riskin. Mikäli liiketoiminta on myöhemmin vakiintunut, voi hyvinkin olla, että omistaja viettää talvet Espanjassa ja yritys pyörii tuottoisasti omillaan. Mutta harva alkava yrittäjä pääsee heti tällaiseen tilanteeseen.
Monesti palkkatyöläisen työnkuva on suhteellisen kapea, tai ainakin kapeampi kuin yrittäjyydessä. Tällöin ei voi muodostua käsitystä siitä, mitä kaikkea toiminnan pyörittämiseen vaaditaan. Esimerkiksi opettajat tyypillisesti vain opettavat. Toki on hallinnon töitä, on kirjaamista opiskelijahallintojärjestelmään, on opiskelijoiden asioiden hoitamista ja vanhempien tapaamista ja palavereita. Mutta opettajat eivät yleensä hoida täysin itsenäisesti markkinointia, talouden pyörittämistä, toimitila-asioita, henkilöstöhallintoa ja ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun opettaja perustaa yrityksen, hän törmääkin siihen, ettei asiakkaita olekaan valmiina. On opeteltava markkinoimaan, laskuttamaan ja tekemään lukuisia asioita tilavarauksista tarjouslaskentaan.
Poikkeuksia on monia. Yrittäjyys voi olla ketjuyrittäjyyttä, jolloin suurin osa hallinnon töistä on ulkoistettu ketjulle. Tästä tyypillisesti maksetaan myös tuntuva korvaus, joka on usein prosenttiosuus yrityksen liikevaihdosta. Eli mitä enemmän teet töitä ja myyt, sitä enemmän maksat euroja päämiehelle. Yrittäjyys voi olla myös sopimusyrittäjyyttä, jolloin alihankkija työskentelee vain päämiehelleen ja muut asiakkuudet voivat olla jopa kokonaan kiellettyjä. Näin voi olla esimeriksi kuljetusalalla. Tällöin herääkin kysymys, onko kyseessä todellakin aito yrittäjyys? Yrittäjällähän on vapaus valita asiakkaansa. Kyseessä taitaa olla pikemminkin palkkatyöhön rinnastettava työ, jossa päämies on siirtänyt ainoastaan vastuut ja riskin yrittäjän kontolle. Sama tilanne on usein kun päämies ulkoistaa tietyn siivun työstä entiselle työntekijälleen, joka jatkaa alihankkijana, edustajana tai mikä titteli ikinä onkaan.
On mahdollista, että yrittäjyys lähtee lentoon heti alkumetreiltä lähtien. Mutta kun kyse on aidosta ja oikeasta yrittäjyydestä, eli että yrittäjällä on useita eri asiakkaita, jotka hän itse hankkii ja valikoi, jo pelkästään näkyvyys ja asiakkaiden hankkimisen vaatima työn määrä saattaa yllättää. Voi mennä vuosi tai parikin, ennen kuin tyypillisellä pienyrittäjällä on riittävä määrä maksavia asiakkaita. Kaikki eivät saavuta sellaista tilannetta koskaan.
Etätyö ulkomailla? Kovin työorientoituneet, työssään ylikuormittuneet ja jatkuvan paineen alla toimivat henkilöt saattavat ajatella downsiftaavansa yrittäjiksi. Joskus tämä voi toimiakin, sillä kaikkihan on lopulta vain sarja järjestelykysymyksiä, mutta yleensä työorientoitunut henkilö jatkaa työnarkomaniaansa yrittäjänä toimiessaan. Ja downsiftaamisessa ei ole yleensä huomioitu sitä, että yrittäjä tekee kaiken eli kantaa vastuuta vieläkin enemmän kuin palkkatyössä ollessaan. (kuva: Pixabay)
Harhakuvitelma 2: Tuttavista tulee minun asiakkaitani
Sukulaiset ja kaverit kyllä kannustavat yrittäjiksi. Hyvä hyvä, perusta ihmeessä oma firma, olet niin taitavakin ja pärjäät varmasti. Kyllä minä ainakin tulen asiakkaaksi, joko varaan ajan? Höpön höpö sanon minä. Sukulaiset eivät yleensä osta sinulta mitään, vaan joudut tekemään sukulaisille töitä valtavilla alennuksilla (joita he odottavat automaattisesti) tai jopa täysin ilmaiseksi. Parturi-kampaajaa pyydetään aina ottamaan sakset mukaan kyläreissulle. Leipurin oletetaan muonittavan kaikki sukujuhlat ja myös kumminkaiman pikkuserkun naapurin juhlat ilmaiseksi. Huoltoasemanpitäjältä halutaan auton huollot maksutta ja vielä polttoaineet kaupan päälle. Sukulaiset ovat pahimpia verenimijöitä, joita alkava yrittäjä tulee kohtaamaan. Ymmärrän tietenkin, että omille vanhemmille tai lapsille tehdään palveluksia, mutta raja tulee vetää siihen.
Toisinaan alkavan yrittäjän liiketoimintasuunnitelmassa on lueteltu, kuinka monta asiakasta on jo tiedossa ennen yrityksen perustamista. Ja onkin ihannetilanne, jos asiakkaita on jo tiedossa, jottei yrittäjä putoa aivan tyhjän päälle. Laskutettavaahan olisi suotavaa saada heti ensimmäisestä toimintakuukaudesta alkaen, jottei kuolemanlaakso pääse liian syväksi ja pitkäkestoiseksi. Mutta jos nämä kaikki viisi asiakasta ovat sukulaisia tai kavereita, niin tällä ei pitkälle pötkitä. Yritystoimintaa suunnittelevien tulee pohtia mistä löytää tuntemattomia asiakkaita riittävän määrän. Ja vältellä sukulaisuus- ja kaverisuhteiden ja yritystoiminnan sotkemista keskenään. Heitä ei oteta asiakkaiksi, eikä varsinkaan palkata töihin.
”Voitko kuvitella, naapurin Pirjo veloitti minulta ihan täyden hinnan!? En todellakaan aio enää varata häneltä aikaa.” Eli toisin sanoen tuttavat tukevat mieluummin asioinnillaan tuntemattomia yrittäjiä, joille maksavat mukisematta asioinnistaan täyden hinnan, kuin vaikkapa oman veljen tai tädin yritystä. Miksi näin? Alennuksen tai maksuttoman tuotteen/palvelun antaminen on aina pois yrittäjän omasta palkasta. Eihän kukaan tivaa palkansaajaltakaan, että voisitko antaa minulle osan palkastasi? (kuva: Pixabay)
Harhakuvitelma 3: Kauppa alkaa käymään saman tien
Yritystoimintaa suunnitteleva ajattelee, että kun hän vuokraa liiketilan tai avaa yritykselle kotisivut, asiakkaita alkaa tulemaan ilman sen kummempia toimenpiteitä. Ei heitä tule. Kivijalkaliike, joka sijaitsee yleensä hieman syrjempänä edullisemman vuokran vuoksi, ei houkuttele itsessään asiakkaita. Päinvastoin, suomalaisilla saattaa olla korkeakin kynnys astua tuntemattomaan liikkeeseen sisälle. Esimerkiksi kosmetologi-, parturi-kampaamo- ja hierojapalveissa kaikki asioivat jo jossakin ja ovat uskollisia omalle vakiopaikalleen. Miten ihmeessä uusi tuntematon yrittäjä voisi ”varastaa” asiakkaita pitkään toimineilta, hyväksi todetuilta kilpailijoiltaan ilman minkäänlaisia markkinointitoimenpiteitä?
Liiketoimintasuunnitelmissa lukee yleensä ”Mikä tekee juuri sinun yrityksestäsi erinomaisen verrattuna kilpailijoihin?” tai ”Miksi asiakas ostaisi juuri sinulta?”-kysymysten kohdalla, että tämä ainutlaatuinen asia on hyvä asiakaspalvelu. Jään usein pohtimaan, miten erittäin kilpaillulle toimialalle perustetun yrityksen asiakaspalvelu voisi niin radikaalisti poiketa jo olemassa olevien yritysten palvelusta? Eivät nekään nimittäin aivan surkeita voi olla; muutoinhan heillä ei kävisi asiakkaita. Nuori ja asialleen omistautunut innokas yrittäjä saattaa kuvitella valloittavansa markkinat tuosta vain, mutta vanha ja kokenut konkari tuntee jo toimialansa ja hänellä on jo asiakkaita ja verkostoja. Aloittava yrittäjä lähtee vapaille markkinoille aina altavastaajan asemasta.
Markkinointikeinoina liiketoimintasuunnitelmissa lukee yleensä nettisivut ja Facebook. Markkinointibudjetin kohdalla on yleensä yrityksen perustamisvaiheessa muutama satanen ja jatkossa pyöreä nolla. Pelkät kotisivut ovat erittäin passiivinen esilläolon keino. Ihmiset etsivät tietoa hakukoneista. Uuden yrityksen kotisivut eivät sijoitu edes ensimmäisten kymmenien tuhansien sivujen joukkoon ilman minkäänlaista maksettua mainontaa. Mikäli alkava yrittäjä on taitava digitaalisen markkinoinnin velho, niin hänen on mahdollista saada näkyvyyttä ilmaiseksikin. Mutta kun puhutaan tyypillisestä pienyrittäjästä, ei tällaista taituruutta useinkaan esiinny. Kun markkinoinnin ja myynnin taidot ovat olemattomat, sitä tulisi kompensoida jonkun toisen osaamisella eli ostaa nämä palvelut ammattilaiselta (mainostoimisto) ja se maksaa. Tällaiseen ei yleensä olla varauduttu. Epärealististen kannattavuuslaskelmien ja kassabudjettien mukaan yrittäjällä alkaa kauppa käymään saman tien yrityksen rekisteröimisestä. Ei ala, mikäli kukaan ei edes tiedä, että yritys on olemassa.
Tein itse ja säästin? Suurin osa alkavista yrittäjistä on jo tietoinen, että koska he eivät osaa tehdä kirjanpitoa itse, se kannattaa ostaa tilitoimistolta asiantuntijapalveluna. Se maksaa satasen kuussa, mutta sillä a) saadaan asia ammattimaisesti hoidettua ja samalla b) vapautetaan omaa työaikaa tuottavaan toimintaan. Miksei samaa ajattelumallia käytetä mainonnan kanssa? Mikäli yrittäjä ei osaa mainostaa palveluitaan, miksi hän ei sijoita satasta tai paria kuukaudessa näkyvyyden ostamiseen ammattilaiselta? Miksi vain kirjanpito ostetaan, mutta muut yrityksen toiminnot yritetään tehdä (joskus huonolla menestyksellä) itse? (kuva: Pixabay)
Harhakuvitelma 4: Yrittäjät tienaavat hyvin
Osa yrittäjistä tienaa, osa ei. Ei voi mitenkään yleistää, että kaikki yrittäjät rikastuisivat vähäisellä työmäärällä, ajaisivat uusilla autoilla tai elämä olisi muutenkaan helpompaa ja iisimpää verrattuna palkkatyöläisiin. Jostakin tällainen mielikuva kuitenkin näyttää tulevan, en tiedä mistä. Onnistunut yrittäjyys vaatii pelisilmää, ammattitaitoa, onnenkantamoista ja lähes poikkeuksetta valtaisan määrän työtä. Ja on toki tavoiteltavaa, että yrittäjä saa itselleen kunnollisen korvauksen tekemästään työstä ja kantamastaan riskistä. Mutta automaatio se ei ole.
Tähän harhakuvitelmaan liittyy käsitys, että yrittäjät voivat ostaa firman piikkiin mitä vain. Onko se sitten peruskateus vai mikä ihme ihmisiä vaivaa? Jos yrittäjä ostaa itselleen vapaa-ajan harrastusvälineitä, oletetaan automaattisesti, että ostot on tehty firman piikkiin. Monet tuntevat sanonnan ”verottomana” ja tätä viljellään tietämättä todellisuudesta. Kyllä, voi hyvinkin olla, että osa yrittäjistä käyttää väärin asemaansa ja laittaa kirjanpitoon liiketoimintaan kuulumattomia kuitteja. Kaikkien ammattien edustajissa on epärehellisiä ihmisiä. Otsikoissa voi olla poliisi, joka on näpistänyt löytötavaralompakoista rahaa tai hoitaja, joka on napannut lääkkeitä potilailtaan. Silti koko ammattikuntaa ei kyseenalaisteta yksittäisten tapauksien johdosta. Toivottavasti näin ei tehdä myöskään yrittäjien kohdalla.
Naisen euro on eri kuin miehen euro-keskustelua käydään aktiivisesti, mutta sama tuntuu olevan palkansaajan ja yrittäjän palkkakeskustelussa. Molemmissa sorrutaan turhiin yleistyksiin. Joidenkin selvitysten mukaan yrittäjät tienaavat keskimäärin paremmin kuin palkansaajat, mutta tekevät enemmän töitä, joten tuntiansio jää täten alhaisemmaksi. Yrittäjän palkka ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen asia. Kurkkaa lisää aiheesta aiemmasta postauksestani ”Paljonko yrittäjä tienaa”. (kuva: Pixabay)
Mikäli yrittäjä tienaa hyvin, suomalainen kulttuuri ei nähtävästi oikein salli vaurastumisen osoittamista. Liian pramea auto tai huvijahti saa kansalaisten niskakarvat pystyyn. Hyvin tienaava yrittäjä vaikuttaisi olevan ahne roisto, joka riistää asiakkaitaan ja työntekijöitään. Vaikka faktahan on, että myös hyvin tienaava palkkatyöläinen vaurastuu jonkun muun rahoilla; yksityissektorilla asiakkaiden rahoilla ja julkisella sektorilla veronmaksajien rahoilla. Ja yritystoiminnan ideahan on nimenomaan se, että yritystä tulee pyörittää asiakkaiden rahoilla, eikä omillaan.
Harhakuvitelma 5: Yrittäjänä voi pitää vapaata milloin vain
Kyllä voi, mutta ei kannata. Hyvä yrittäjä painaa töitä niin pirusti silloin kun on sesonki. Toimialasta riippuen voi olla, että sesonkina tehdään koko vuoden tili. Eli missään tapauksessa sesonkina ei tehdä lyhyttä päivää tai viikkoa, saati lähdetä lomailemaan.
Onko kalenterisi täyteen ammuttu? Toimin parhaillaan 12 yrittäjän oppisopimuskoulutusten mentorina. Juuri käydyissä mentorointikeskusteluissa kysyin myös kuukausittaisia työtunteja. Kenelläkään keskimääräiset työtunnit eivät olleet niin alhaisia kuin vaivaiset 160 tuntia, joka on normaalin palkkatyöläisen tuntimäärä. Parhaimmillaan työtunnit ylsivät 380 tuntiin kuukaudessa. Mutta kukaan yrittäjistä ei valittanut työtuntien määrästä. Kun työ on mieluista ja sitä tekee omaan piikkiin, eikä työnantajalle eli toisen taskuun, on työn tekeminen mieluisampaa. Ja yrittäjyyshän on loppukädessä täysin oma valinta. (kuva: Pixabay)
Joskus ajatellaan, että yrittäjäksi kannattaa heittäytyä lasten ollessa pieniä, jotta yrittäjä-äiti tai isä voi joustaa työajoissaan. Riippuu todella paljon toimialasta ja liikeideasta, onko tämä mahdollista. Kokopäiväisen yrittäjän on tyypillisesti yhtä mahdotonta olla jokaisena aamuna saattamassa eri aikaan kouluun lähteviä lapsia matkaan (ja samoin olla vastaanottamassa heitä koulupäivän jälkeen), kuin palkkatyöläisenkin. Erityisesti reissutyö tai liiketila aukioloaikoineen sitovat yrittäjän yhtälailla kuin palkkatyöläisenkin.
Asiassa on kuitenkin totta toinen puoli. Yrittäjyyteen kuuluu vapaus valita asiakkaansa ja samalla vapaus määritellä itse työtehtävänsä. Mikäli yrittäjä on niin taitava ja kysytty, että hän voi tehdä kuten eräs suomalainen tatuoija-artisti: hän ilmoittaa etukäteen päivämäärän, jolloin häneltä voi varata seuraavan vuoden ajat. Mikäli et ehdi nopeimpien joukossa, et saa aikaa. Harva alkava yrittäjä kuitenkaan on vielä näin pro-tason ammattilainen, että pystyy myymään koko vuoden kerralla, saati että pystyisi valikoimaan milloin tekee töitä.
Alkavankin yrittäjän on tietenkin mahdollista lukita haluamansa vapaapäivät kalenteriin etukäteen. Mutta mikäli asiakas pyytää, haluaako alkava yrittäjä kieltäytyä myymästä? Syitä vapaapäivästä luopumiseen on monia: Rahaa ei välttämättä tule tule ovista ja ikkunoista, yrittäjä haluaa palvella asiakkaitaan hyvin ja saada maineen luotettavana tekijänä. Pelkona on, että kun kerran kieltäytyy, kysytäänkö toista kertaa. Monesti käykin niin, että kalenteriin vapaapäiviksi merkityt ajankohdat luisuvat lopulta ainakin osittain työpäiviksi, koska ei osata tai haluta sanoa ei.
Harhakuvitelma 6: Hinnoittelu on helppoa
Kun palkkatyöläinen pohtii euronkiilto silmissä saavansa nyt työstään 12 euroa tunnilta ja laskuttavansa yrittäjänä samasta työstä jopa 20 euroa tunnilta, se kuulostaa äkkiseltään varsin kannattavalta toiminnalta. Miksipä sitten jäisi kituuttamaan palkkatöihin huonommalla palkalla, kun samaa hommaa voi tehdä yrittäjänä melkein tuplaliksalla?
Yrittäjän työstään laskuttama hinta ei ole kuitenkaan aivan noin yksinkertainen asia. Yrittäjä joutuu maksamaan tuntihinnastaan tai katteestaan lukuisia kustannuksia:
-arvonlisävero
-yrittäjän eläkevakuutusmaksu
-materiaalit, raaka-aineet
-matkat, auton kulut
-vuokran ja muut toimitilan kulut
-pankin palvelumaksun
-puhelinlaskun, internetyhteyden
-vakuutukset
-markkinointikulut
-kirjanpidon
-verot
Ja monta muuta kustannusta, jotka lohkaisevat helposti leijonanosan myynnistä. Yrittäjän veloittamasta työtunnin hinnasta tai tuotteen katteesta on monta ottajaa.
Periaatteessa nykypäivänä kenenkään yrittäjän ei pitäisi myydä yhtään mitään alle 30 euron tuntihinnalla (alv0%), koska yrittäjälle ei jää tällöin riittävää palkkaa. Yrittäjä kantaa lisäksi aina riskin, jolla on hintansa. Aina kun näen parinkympin tuntihintoja kokopäiväisellä yrittäjällä, mietin mitä maksuja hän jättää maksamatta. Eikö hän tiedä lakisääteisistä velvoitteistaan vai missä vika?
Harva aloittava yrittäjä laskee oikeasti palvelulleen tai tuotteelleen todellista hintaa (tai jos laskee, hinta nousisi niin korkeaksi, ettei sitä uskalleta edes ehdottaa). Hinnasto usein kopioidaan kilpailijalta ja onkin totta, että markkinoiden hintataso vaikuttaa hinnoitteluun. Perussääntö palvelun myymiselle on, että kerro haluamasi tuntipalkka kolmella ja lisää vielä päälle arvonlisävero, niin saat myyntihinnan. Mikäli työhön sisältyy pientä konekantaa tai vähäinen määrä materiaaleja, kerroin on neljä. Lue lisää aiemmasta postauksestani ”Palvelun hinnoittelu”. (kuva: Pixabay)
Hintaan vaikuttavat monet tekijät, ja ammattitaitoisen yrittäjäkouluttajan tai yritysneuvojan kanssa kannattaakin tehdä laskelma ja verrata sitä markkinoiden hintatasoon. Huipputason ammattilaiset voivat veloittaa yhdestä puheenvuorosta seminaaripalkkiona 5000€, huipputason konsultit voivat pyytää päivätaksana 3000€ tai lakimies 400€ tuntia kohden. Suositun julkisuuden henkilön on mahdollista pyytää lyhyestäkin esiintymisestään viisinumeroinen summa. Mutta aloittelevan pienyrittäjän palkkiot eivät yllä samalle tasolle. On hyvä tuntea oman alansa hintataso, sillä mikäli pyydät liikaa, ei kauppa käy, mutta mikäli pyydät liian vähän, ei myöskään kauppa käy. Kaikkia tarjouksia ei kuulu saada, mutta joitakin kyllä.
Harhakuvitelma 7: Yrittäjäkoulutusta tai yritysneuvontaa ei tarvita
Olen kuullut useitakin kertoja kysymyksen ”miksi tulisin yrittäjäkoulutukseen”, mitä hyötyä siitä on? Siitä on se hyöty, että
a) opit tuntemaan yrittäjän velvoitteet
b) opit hinnoittelemaan
c) opit suunnittelemaan omasta yritystoiminnastasi taloudellisesti kannattavaa (toivottavasti myös tekemään sen käytännössä)
Sama juttu yritysneuvonnassa. Kerran tällaisia joko maksuttomia tai hyvin edullisia (usein verovaroin tuettuja) palveluita on tarjolla, olisi hulluutta jättää ne käyttämättä ja opetella kaikki itse kantapään kautta. Se voi nimittäin tulla kalliiksi. Tunnen alkavia yrittäjiä, jotka ovat toimineet jo jopa vuoden yrittäjänä, eivätkä ole tienneet kirjanpidosta tai ennakkoveroista. En nyt ota kantaa siihen, miten tällainen voi olla mahdollista, mutta näin on päässyt käymään useinkin. Tällaiset virheet voivat tulla niin kalliiksi, että pahimmassa tapauksessa se tietää yritystoiminnan päättymistä.
On paljon yrittäjiä, joilla on jo riittävä tietotaito yrityksen perustamiseen ilman yritysneuvontaa tai starttiyrittäjäkoulutuksia. Jo useamman kerran yrittäjän toimineet tai yrittäjäkouluttajat itse kuuluvat tähän ryhmään. En minäkään suunnannut yrittäjäkoulutukseen, koska olen kouluttanut yrittäjiä itse pian 20 vuotta. Mutta suurin osa alkavista yrittäjistä on jonkun muun alan ammattilaisia, jolloin koulutus ja neuvonta tulevat tarpeeseen. Eikä vain yrityksen perustamisvaiheessa, vaan myöhemminkin yrityksen eri elinkaaren vaiheissa, kuten kasvun tai taantumisen vaiheessa.
Harhakuvitelma 8: Yrittäjät saavat tukia
Yrittäjille on olemassa omat tukensa, mutta niitä saavat loppupeleissä vain harvat yritykset. Alkavan yrittäjän avustus starttirahakin on sellainen tukimuoto, ettei sitä saa automaattisesti. Itse kavahdan aina, kun kuulen jonkun sanovan, että maanviljelijät kylpevät Eu-tukirahoissa tai yrittäjät saavat Elylta ilmaista rahaa. Starttirahaa saa vain osa yrittäjistä ja se on suuruudeltaan nettona n. 450 euroa kuukaudessa puolen vuoden ajan, joten yritystoimintaa ei voi missään nimessä laskea starttirahan varaan.
Harhakuvitelma 9: Kirjanpitäjä hoitaa kaiken mikä liittyy rahaan
Kirjanpito kannattaa ulkoistaa eli ostaa tilitoimistolta. Se tuntuu olevan jo hyvin tiedossa oleva asia, ja seison tämän takana itsekin. Mutta jostakin syystä alkavat yrittäjät tuntuvat kuvittelevan, että koska maksavat kirjanpitäjälle kirjanpidon tekemisestä, yrittäjän ei tarvitse itse enää huolehtia lainkaan talousasioista. Kirjanpitäjähän tekee kirjanpidon eli kirjaa yrittäjän hänelle toimittamat tositteet eli kuitit ja laskut liiketoiminnan ostoista ja myynneistä kirjanpidon järjestelmään.
Hyvä, konsultoiva kirjanpitäjä saattaa vinkata yrittäjälle, että muistathan nostaa ennakoita tai jos olet suunnitellut investoinnin tekemistä, niin nyt voisi olla siihen oikea aika. Yllättävän harva kirjanpitäjä tuntuu tekevän näin ja se voi johtua siitäkin, ettei asiakas ymmärrä pyytää tätä. Ja silti alkava yrittäjä on pessyt kätensä kokonaan yrityksensä raha-asioista, koska ”minähän maksan kirjanpitäjälle, hän hoitaa kaiken”. Ajatus on suorastaan pelottava, myös kirjanpitäjän puolesta. On kokonaan yrittäjän itsensä vastuulla vastata kaikesta rahaan liittyvästä: hinnoittelusta, tarjouksista, laskutuksista, investoinneista, verojen maksamisesta, palkkojen maksamisesta ja loppukädessä myös kirjanpidosta. Olethan siis selvillä yrityksesi raha-asioista!
Tämän kirjoitelman tarkoitus ei ole suinkaan väheksyä ketään yrittäjyyttä suunnittelevaa tai henkilöä, joka ei tiedä yrittäjyyteen liittyvistä asioista. On täysin ymmärrettävää, että on vääriä kuvitelmia tiedonpuutteen vuoksi. Tiedonpuutteen pitäisi kuitenkin johtaa tiedon hakemiseen, eikä oletusten varassa pitäisi tehdä suuria päätöksiä tai edes johtopäätöksiä. Suosittelen itse lämpimästi ajan varaamista paikallisen yritysneuvojan juttusille. Lisäksi kannattaa ilmoittautua yritystoimintaa suunnitteleville tarkoitettuun yrittäjäkoulutukseen. Oman yrityksen suunnitteleminen on todella innostava ja mielenkiintoinen prosessi. Välillä iskee epätoivo, välillä suunnaton innostus. Suunnitelmat harvoin toteutuvat sellaisenaan, mutta kyllä ne suuntaviivoja antavat.
Nyt kun olen kirjoittanut edellä mainituista harhakuvitelmista, joiden mukaan yrittäjän elämä on paljon todellisuutta auvoisampaa, voisinkin kirjoittaa tälle myöhemmin jatko-osan: monella on yrittäjyydestä liian negatiivinen käsitys: yrittäjyys sitoo liikaa, yrittäjä ei voi pitää koskaan lomaa, yrittäjää piinaa jatkuva konkurssin pelko, yrityksen perustaminen on vaikeaa tai yrittäjät ovat korviaan myöten veloissa. Näitä negatiivisiakin käsityksiä olisi hyvä oikaista.
Oli palkkatyössä tai yrittäjänä, tärkeintä lienee se, että osaa olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Harva yrittäjä vaihtaisi takaisin palkkatyöhön eli yrittäjyydessä on oma viehätyksensä. (kuva: Pixabay)
Mielikuvat ja asenteet yrittäjyydestä istuvat tiukassa. Viime vuosina erityisesti nuoret ovat alkaneet ihannoimaan yrittäjyyttä ja yrittäjyydestä onkin tullut jopa monen toiveammatti. Olen ollut itsekin mukana yrittäjyyskasvatustyössä ja luotsaamassa monenlaisia yritysideoita alkutaipaleelle, joten tällainen tietenkin lämmittää mieltä. Lienee pitkälti luonnekysymys, miten yrittäjyyteen suhtaudutaan. Avoimet, luovat ja (uhka)rohkeat, hyvällä itsetunnolla varustetut tyypit uskaltavat heittäytyä helpommin kuin turvallisuushakuiset ja suunnitelmallisesti toimivat. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, eikä ole olemassa mitään tiettyä ihanneyrittäjän stereotypiota. Jokaiselle löytyy kyllä omanlainen tapa toimia yrittäjänä. Vaikkei yrittäjyys olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, ei nykyajan palkkatyökään aina sitä ole. Kysyn jokaisessa yrittäjäkoulutuksessa yrittäjiltä ja yrittäjyyttä suunnittelevilta, että mikä yrittäjyydessä kiehtoo? Vastaus on yleensä: saa tehdä sitä mistä tykkää, saa olla oman itsensä herra, vapaus tehdä asiat omalla tavallaan. Onhan tämä itsensä työllistäminen yksi hienoimmista (ellei hienoin) ammatti.
