Otsikoiden mukaan tulevaisuuden menestyjät ovat moniosaajia. Enää ei riitä, että henkilö hallitsee yhden tietyn osa-alueen, vaan on osattava tehdä monenlaista työtä ja vieläpä joustavasti. Tämä on aina pätenyt yrittäjyyteen. Yrittäjänä ei voi menestyä, mikäli tekee vain yhtä ainoaa asiaa. Yrityksen toimintoja ovat johtaminen, markkinointi, myynti, asiakaspalvelu, taloushallinto, henkilöstöhallinto, suunnittelu, tuotteiden/palveluiden tuottaminen, varastonhallinta, ostot ja monet muut. Nämä toiminnot pätevät jokaikiseen yritykseen, oli kyseessä yhden henkilön sivutoiminen yritys tai satoja työntekijöitä työllistävä suuri yritys. Mutta asialla on myös kääntöpuoli. Yksinyrittäjä tekee yleensä kaiken tuon itse. Osaako hän tehdä kaiken? Jaksaako hän tehdä kaiken? Riittääkö aika kaikkeen? Onko ylipäätään edes järkevää tehdä kaikki itse?
Näin Yrittäjät-Facebook-ryhmässä tämän Jani Sivosen laatiman ja julkaiseman kuvan ja innostuin. Ja samalla kauhistuin. Kuva nimittäin osoittaa pelottavan selkeästi sen, mikä on toki jokaisen yksinyrittäjän tiedossa, mutta mitä ei tule koskaan arjen kiireessä pohdittua: olenko itse yritykseni heikoin lenkki? Jos minä kaadun, kaatuuko yritykseni?
Ei valtion päämiehiäkään laiteta samaan lentokoneeseen, eikä kaikkia kananmunia samaan koriin. Miksi niinkin tärkeä asia kuin oma yritys on useimmiten kuin tikittävä aikapommi ylikuormittuneen yrittäjän vetämänä? (kuva: Jani Sivonen. Kuvan julkaisemiseen blogissa on kysytty asianomaisen lupa)
Se, että yrittäjä vastaa itse kaikesta on riski. Mitä tulisi tehdä, jotta yritys ei olisi yhtä kuin yrittäjä? Onko mahdollista turvata yrityksen olemassaolo tai ainakin minimoida näitä riskejä esimerkiksi näillä keinoilla:
-Toimintojen ostaminen toiselta yrittäjältä eli ulkoistaminen
-Varamiehen/naisen etsiminen ja perehdyttäminen
-Työntekijän hankkiminen jossakin vaiheessa; voiko osan vastuusta siirtää hänelle?
-Mikäli yrityksellä on alihankkijoita, miten heitä voisi hyödyntää enemmän?
-Vakuutusturvan päivittäminen
-Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: yrittäjän jaksamisesta, työhyvinvoinnista, ergonomiasta, työturvallisuudesta ja ajankäytönhallinnasta huolehtiminen. Työterveyshuolto ei ole yksinyrittäjälle pakollista, mutta järkikin sanoo, että suotavaa.
Vaikka yritystä pyörittäisi yksin, yritystoimintaa ei voi harjoittaa tyhjiössä. Yrittäjyys perustuu aina verkostoihin. (kuva: Pixabay)
Ymmärrän vallan hyvin miksi noita ylläolevia ei toteuteta yritystoiminnan arjessa. Koska kaikki maksaa. Pienyrittäjän liiketoiminta perustuu tyypillisesti siihen, että yrittäjä myy omaa osaamistaan ja toiminta mahdollistaa vain yrittäjän oman ansainnan. Ei siitä ole siivua jaettavaksi muille, kuin korkeintaan satanen kuussa kirjanpitäjälle. Ironinen sanonta ”tein itse ja säästin” pätee erityisen hyvin yksinyrittämiseen. Toinen ongelma on se, että yrittäjä haluaa tietoisesti pitää langat omissa käsissään. Kun kysyn yrittäjiltä kuka tekee työt, jos he ovat syystä tai toisesta poissa, tämä vastaus toistuu: kukaan muu ei voi tehdä tätä työtä. Eli yrittäjä kuvittelee olevansa korvaamaton.
Nämä ovat samalla pullonkauloja, jotka estävät yritystoiminnan menestymisen tai ainakin kasvamisen elinkeinonharjoittamisesta liiketoiminnaksi. Olisikin aiheellista herätellä mikroyrittäjiä: miksei oma yritystoiminta voisi edes himpun verran kasvaa? Olen työskennellyt niin monta vuotta pienyrittäjien kanssa (ja olen itsekin pienyrittäjä ?), että väitän että suurin osa yrittäjistä ei halua kasvua. Se johtuu monesta eri syystä, mutta suurimmat esteet lienevät ne, ettei luoteta siihen, että löytyisi sopiva työntekijä ja työntekijän palkkaaminen on liian sitovaa ja riskialtista. Toisaalta yhden tai kahden työntekijän palkkaaminen voi lisätä yritystoiminnan kustannuksia liikaa suhteessa tulojen määrän kasvuun. Kasvun tulisi olla kertaheitolla suurta, kenties hyppäys yksinyrittämisestä useiden työntekijöiden esimieheksi. Tämä ei useinkaan ole käytännössä mahdollista. Todetaan että on järkevämpää pysyä pienenä.
Henkinen kynnys kasvuun voi olla vieläkin suurempi este. Tällöin olisi muutettava omaa pienyrittäjän asennettaan elinkeinonharjoittajasta esimieheksi, tarjouslaskijaksi, myyjäksi ja johtajaksi. Moni pienyrittäjä kun haluaa vain ja ainoastaan tehdä juuri sitä työtä, joka on yrityksen liikeidea. Eivät he halua olla johtajia tai tarjouslaskijoita. Tiedostan itsekin, että mikäli yritystoimintani kasvaisi esimerkiksi kolminkertaiseksi, minun ei olisi enää mahdollista tehdä työtä yrittäjien parissa kouluttajana, sparraajana ja yritysneuvojana. Ja juurikin noiden asioiden vuoksi olen ryhtynyt yrittäjäksi.
Rivityöntekijänä ollut henkilö saattaa yrittäjäksi ryhdyttyään yllättyä kaikesta siitä taustayön määrästä, joka on edellytyksenä varsinaisen liikeidean harjoittamiselle. Jos palkkatyössä ollessaan on onnistunut täysin välttämään asiakashankinnan, talouden seurannan, ostot ja kaiken hallintoon ja myyntiin liittyvät työt, putoaa henkilö yritystä perustaessaan kylmiltään tilanteeseen, jossa olisi oltava melkoinen multitaskaaja ja moniosaaja. Yhtäkkiä tuore yrittäjä huomaakin, että on osattava markkinoida ja myydä, osattava laskea tarjouksia, ajoitettava kaikki toiminnot oikein ja hallittava koko paketti pelkän ydinosaamisen sijaan. Eikä alussa ole varaa ostaa toimintoja ulkopuolelta, koska kaikki resurssit menevät mahdollisen alkuvaiheen kuolemanlaakson ylittämiseen. Ja tämä johtaa ensimmäisen kuvan kaltaiseen tilanteeseen, jossa yrityksen organisaatiokaaviossa jokaisen toiminnon kohdalla lukee ”minä”.
Mutta niin kauan kuin yrittäjä tekee itse kaiken, oli kyse suorittavasta työstä tai tukitoiminnoista, on yritystoiminta hataralla pohjalla. Voisiko edes osan toiminnoista siirtää jonkin muun tehtäväksi? Voisiko joku toinen tehdä suorittavaa työtä? Mikäli yrittäjä ei mitenkään pysty irtautumaan suorittavasta työstä, voiko niiden sijaan osan hallinnon töistä vastuuttaa toiselle? Edes osan markkinoinnista tai talousasioista? Se, että tästä joutuu maksamaan, tuntuu ikävältä, mutta parhaassa tapauksessa yrittäjän itsensä työtaakan keventäminen johtaa siihen, että kalenterista vapautuu tilaa sille, miksi yritys on aikoinaan perustettu eli tuottavalle toiminnalle ja syntyy myös enemmän laskutettavaa. Olen aikoinaan kuullut säännön: Ulkoista kaikki mistä et voi itse kirjoittaa laskua. Eli yrittäjän tulisi keskittyä tekemään sitä, mikä tuottaa.
Mikä on kamalinta, mitä yrityksellesi voisi tapahtua jos olet kaksi päivää tavoittamattomissa? Tekeekö yrittäjyys ihmisestä Duracellin, joka ei osaa enää koskaan rauhoittua? Aivot ovat ilmeisesti siitä kummalliset, että ne tarvitsevat myös rauhaa ja lepoa toimiakseen. (kuva: Pixabay)
Kuka voisi toimia varamiehenä, mikäli yrittäjä sairastuu, lomailee tai on muutoin poissa kuvioista? Voiko oma puoliso tai joku muu perheenjäsen hoitaa hätätilanteen sattuessa pakolliset toimet, kuten ilmoittaa asiakkaille tilanteesta? Onko mahdollista rakentaa yrittäjien verkosto, jolloin työt ohjataan puolin ja toisin toisille yrittäjille mikäli ollaan itse estyneitä? Tämän tulisi tietenkin toimia vastavuoroisesti. Onko mahdollista palkata poissaolon ajaksi työntekijä tai ostaa pakolliset työt toiselta yrittäjältä?
Miten voisi turvata talouttaan äkillisten ikävien tapahtumien varalta? Yel-työtulo kannattaa pitää vähintään kohtuullisella tasolla. Yrittäjähän voi itse määritellä yel-työtulonsa, jonka tulisi vastata yrittäjän yritystoiminnastaan saamaa tuloa ja myös yleistä alan palkkatasoa. Tämän määritellyn tulon perusteella maksetaan Yel-vakuutusta eli yrittäjän eläkevakuutusta. En lähde tässä yhteydessä käymään yeliä yksityiskohtaisesti läpi, mutta pääpointit ovat, että se paitsi kerryttää yrittäjälle eläkettä, se on myös Kelan päivärahojen (sairaus-, tapaturva- ja vanhempainpäivärahat) perusteena ja samoin sillä yrittäjä voi turvata itselleen työttömyyspäivärahan, mikäli jää työttömäksi yritystoiminnasta luovuttuaan. Yel on lakisääteinen, mutta mikäli yrittäjä jättää yel-vakuutuksen kokonaan ottamatta, on hän melko lainsuojaton.
Vakuutuksia on joka lähtöön. Kerran yrittäjäkoulutukseeni osallistui tuore yrittäjä, joka kertoi että hän oli käynyt vakuutusyhtiössä ja hänelle oli tarjottu 18 erilaista vakuutusta! Ainoat lakisääteiset ovat Yel (kun nämä ehdot täyttyvät), auton liikennevakuutus ja työntekijöiden vakuutukset. On yrittäjän itsensä päätettävissä, mitä vakuutuksia aikoo ottaa. Mitä suuremmat riskit yritystoiminnassa ovat, sitä järkevämpää on ottaa kattava vakuutusturva. Tietyillä toimialoilla myös yleensä edellytetään tiettyjä vakuutuksia, kuten rakennusalalla vastuuvakuutusta.
Yrittäjäksi ajautunee hyvin työorientoituneita henkilöitä. Mikäli työ on yrittäjälle hyvin mieluista (kuten toivottavaa on), työ ja vapaa-aika sekoittuvat helposti. Jos yritystoiminta ei ole vielä lähtenyt alun opetteluvaiheen jälkeen vielä kunnolla nousuun, yrittäjyys tarkoittaa usein pitkiä päiviä ja pieniä tuloja. Jossakin vaiheessa pitäisi kuitenkin helpottaa. Mikäli tilanne jatkuu kuukaudesta toiseen tai jopa vuodesta toiseen yhtä tukalana (paljon töitä, vähän rahaa), on syytä vakavasti harkita suuria muutoksia. Mahdollisesti jopa yritystoiminnan lakkauttamista. Yrittäjyyden ei pidä olla jatkuvaa kituuttamista. Yrittäjyyteen liittyy kuitenkin aina tietty epävarmuus ja sen kanssa on opittava elämään. Jatkuva stressi ja valtaisa työmäärä kuitenkin ajaa yrittäjiä uupumukseen. Ennaltaehkäisy olisi huomattavasti paljon helpompaa, kuin jälkien korjaaminen – niin tässä kuin monessa muussakin asiassa.
Miksi toiset menestyvät ja toiset eivät? Ja mikä on ylipäätään menestymisen mittari? Yrittäminen vaatii paineensietokykyä ja (liian) monen asian hallintaa, jolloin kaikki eivät valitettavasti menesty. (kuva: Pixabay)
Haastan nyt blogin yrittäjänä toimivia lukijoita ottamaan mallia Jani Sivosen organisaatiokaaviosta ja laatimaan omalle yritykselleen vastaavan. Mikäli kaikissa yrityksesi toiminnoissa lukee ”minä” istu alas ja:
-Vaihda ainakin kolmannekseen toiminnoista jonkun toisen nimi (yritys tai yksityinen henkilö). Valitse ne toiminnot, jotka eivät ole suoranaisesti laskutettavia töitä vaan tukitoimia.
-Kirjaa ylös a) mitä noiden tukitoimien ostaminen maksaa ja b) paljonko olet käyttänyt niihin itse työaikaa -> onko todellakin järkevää että käytät yrittäjänä kallisarvoista työaikaasi sellaisten toimien tekemiseen, jotka eivät ole ydinosaamistasi? Ja ennen kaikkea jotka eivät tuota yrityksellesi. Toki palvelujen/tuotteiden ostaminen toiselta yrittäjältä maksaa, mutta pointtina onkin verrata maksaako oma aikasi enemmän. Voi hyvinkin olla, että omaan liiketoimintaan jäävä aika jää liian vähäiseksi juuri siitä syystä, että yrittäjä puuhastelee liikaa aivan kaikkea muuta kuin laskutettavaa ydinliiketoimintaa. Toisinaan olisi hyvä pitää ruokapäiväkirjan tyyppisesti työpäivä-päiväkirjaa eli mitä se oikeasti sisältää. Kun yrittäjä väittää tehneensä 10 tuntia töitä, niin kuinka paljon hän teki niitä oikeita töitä, joita yrittäjän tulisi tehdä?
-Mikäli totesit, että kyllä, on järkevää ostaa osa toiminnoista toiselta yrittäjältä, nimeä yritykset tai henkilöt, jotka voisivat olla potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Ota heihin yhteyttä ja pyydä tarjous.
-Vapautuva aika tulisi käyttää sekä yrittäjän vapaa-aikaan, että oman liiketoiminnan kehittämiseen.
Näin kirjoitettuna tämä vaikuttaa helpolta, mutta on käytännössä monimutkaisempaa. Ihanne tilanne on, että kun tämän prosessin käy huolella läpi, yrityksen toiminnot ovat astetta hajautetumpia ja yrittäjän taakka kevenee. Yrittäjyyden tulee olla mieluisaa, siitä tulee innostua ja parhaimmillaan se antaa huomattavasti paljon enemmän kuin ottaa. Yrittäjän tulisi olla yrityksensä vahvin, eikä heikoin lenkki.
