Päättäjät toivovat pienyrityksiltä kasvua, mutta kasvaminen on tehty kovin hankalaksi. Työntekijän palkkaaminen on liian kallista ja työnantajuuteen liittyy liikaa vastuuta ja sitoutumista. Etenkin yksinyrittäjälle ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on valtava kynnys, jonka ylittämistä venytetään usein niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta työvoiman hankkiminen ei ole ainoa kasvun este. On eräs vieläkin suurempi este, jonka moni yksinyrittäjä oivaltaa vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä eli kun työntekijöitä on jo palkattu: oma rooli ja työnkuva nimittäin muuttuvat peruuttamattomasti.
Yrittäjä on usein perustanut yrityksen oman ammattiosaamisensa ympärille, kuten toivottavaa onkin. Yrittäjällä voi olla jonkin asteinen kutsumus, intohimo tai vähintäänkin jonkinlaista rakkautta lajiin. Ammattitaito voi olla hankittu koulutuksen ja/tai monen vuoden työkokemuksen kautta. On valmiita asiakkaita ja toimiala on hyvinkin tuttu. Oli kyse sitten sähköasennuksesta tai kotipalvelusta, asiantuntijatyöstä tai tuotannollisesta toiminnasta, alkuperäinen yritysidea perustuu lähes aina yrittäjän osaamiseen ja haluun toimia kyseisellä alalla. Tähän liittyy usein myös halu palvella asiakkaita niin hyvin kuin mahdollista. Ja nämä kaikki ovat erinomaisen hyviä lähtökohtia yritystoiminnalle.
Niin kauan kuin yrittäjä toimii yksin, työajasta kuluu suurin osa, ehkäpä jopa 80%, suorittavan eli tuottavan työn tekemiseen. Yrittäjyyteen liittyvät paperihommat, kuten tarjousten laskeminen, laskuttaminen ja kuittien toimittaminen kirjanpitäjälle vievät ehkäpä noin 10% työaikaa ja loput 10% kuluu vielä johonkin muuhun. Yrittäjä sietää ikävät paperityöt, koska ymmärtää niiden olevan pakollinen, yrittäjyyteen liittyvä toiminto, mutta hän tekisi mieluusti 100%:sesti sitä työtä, jota varten yritys on perustettu.
Kun omat kädet eivät riitä, on monta asiaa pohdittavana: paljonko tulee olla lisämyyntiä, jotta saa työntekijästä aiheutuvat lisäkustannukset katettua? Mitä velvoitteita työnantajuudesta syntyy? Mistä löydän hyvän työntekijän? (kuva: Pexels)
Kun yrittäjä palkkaa työntekijän tai useammankin, tilanne muuttuu. Alle viiden työntekijän kanssa yrittäjän on ehkä mahdollista toimialasta riippuen vielä tehdä itsekin suorittavaa ja tuottavaa työtä, joskaan ei samaan tahtiin kuin yksin työskennellessään. Tai mikäli yrittäjä tekee suorittavaa työtä kuten ennenkin, yksi palkatuista työntekijöistä on ehkäpä assistentti tai toimistonhoitaja, joka huolehtii taustalla hallinnon töistä.
Yrittäjät kuvittelevat ja toivovat vapauttavansa omaa työaikaansa palkatessaan työntekijöitä, mutta totuus on se, että mitä useampi työntekijä, sitä vähemmän yrittäjä saa tehdä itse sitä, mitä varten yrityksen aikoinaan perusti. Yrittäjän aika kuluu nyt aivan muuhun: myyntiin, asiakkuuksien hoitamiseen, tarjousten laskemiseen, työvuorojen laatimiseen ja ennen kaikkea puitteiden mahdollistamiseen. Niin palkatun esimiehen kuin yrittäjä-esimiehenkin yksi tärkeimmistä tehtävistä on nimittäin mahdollistaa se, että työntekijät voivat tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Tällaiseen taustatyöhön voi kulua yllättävän paljon aikaa.
Yrittäjä-johtajan tekemä taustatyö on usein näkymätöntä työntekijöille päin. Se, että yrittäjä hankkii työntekijöille töitä, huolehtii hallinnosta ja puitteista, ei näy samalla tavoin konkreettisesti kuin suorittava työ ja työntekijät ehkäpä toteavat, että ”siellä se istuu päivät pitkät toimistossa tekemättä mitään”. (kuva: Shutterstock)
Ja näin yrittäjä huomaa ajautuneensa toimistorotaksi. Hän ei enää ehdi, eikä pysty tekemään sitä työtä, jonka vuoksi yritys perustettiin. Hän huomaa viettävänsä työaikansa pääasiassa tietokoneen ja puhelimen äärellä. Mikäli yritys ei ole niin suuri, että toimistotöitä voitaisiin ulkoistaa tai niiden hoitamiseen voitaisiin palkata sihteeri, kuluu yrittäjän aika myös turhanpäiväisempien askareiden parissa. Yrittäjä huomaa olevansa työntekijöidensä palvelija.
Olen kuullut lukuisten pienyrittäjien pohtivan kasvamista ja päätyvän siihen, ettei ole järkevää kasvaa, koska kasvun tulisi olla kannattaakseen kertaheitolla sen verran suurta, ettei se näyttäydy enää tavoiteltavana asiana. On helpompaa työllistää itse itsensä. Miksi haalia lisää työtä, ellei siitä jää edes euroissa itselleen yhtään enempää? ”Ei se liikevaihto, vaan tulos”.
Toisaalta olen kuullut myös lukuisten työllistävien pienyrittäjien katuvan kasvamista. Jatkuva tulipalojen sammuttaminen, tuottamattomat työntekijät, oman työnkuvan muuttuminen ja jatkuva monien lankojen käsissä pitäminen on monimutkaisempaa ja taloudellisestikin kalliimpaa kuin yksinyrittäminen aikoinaan.
”Voi jospa voisin palata ajassa taaksepäin. Silloin kun tein yksin, tiesin tekeväni aina hyvää jälkeä. Koko yritys henkilöityi minuun. Nyt aikani kuluu työntekijöiden paimentamiseen ja työmaiden välillä edestakaisin ajamiseen. Ennen sain palkkani, mutta nyt kassa on jatkuvasti tyhjä ja herään öisin miettimään, miten saan maksettua työmiesten palkat. Jos olisin tiennyt, mihin ryhdyin, en olisi palkannut ketään!” (kuva: Shutterstock)
Johtamistaidot eivät useinkaan kasva käsikädessä yrityksen kasvamisen kanssa. Yrittäjän on vaikeaa delegoida töitä työntekijälle. Työntekijältä (etenkin ensimmäiseltä) odotetaan usein aivan kohtuuttomia. Olisi oltava täysin valmis, tuottava ja yhtä kovalla työmoraalilla varustettu, kuin yrittäjä itse. Vaatimukset löystyvät sitä mukaa, mitä suuremmaksi yritys kasvaa. Ja samalla yrittäjä (toivottavasti) oppii johtamaan yritystään ja itseään.
Sitä kuvittelee, että yrityksen kasvu tekee autuaaksi. Että työmäärä vähenee tai jatkuva taloudellinen paine helpottuu, kun on useita tekijöitä jakamassa taakkaa. Mutta tilanne on usein päinvastainen: yrittäjän työmäärä kasvaa, etenkin jos hän pitää kynsin ja hampain kiinni suorittavan työn tekemisestä ja mikromanageeraa eli puuttuu pieniin yksityiskohtiin, vaikka esimiehenä tulisi luotsata isoja linjoja. Organisointi ja taustatyö vievät yllättävän paljon aikaa. Kasvaminen maksaa ja kassa tyhjenee. Talouden paine kasvaa entisestään, koska nyt on löydyttävä myös työntekijöille työtä.
Mitä ikinä vaurastuminen suomalaiselle yrittäjälle tarkoittaakaan, nyt se jopa asetetaan tavoitteeksi. 10 vuotta sitten kukaan yrittäjäkoulutukseen tulijoista ei puhunut rikastumisesta – vai eikö sitä vain rohjettu sanoa ääneen? Nyt moni sanoo suoraan, että haluaa kasvattaa yritystoimintaansa, jotta voi myydä sen hyvällä hinnalla. (kuva: Pexels)
Kun yritys kasvaa, yrittäjän olisi hyvä pohtia jo etukäteen työnkuvansa ja roolinsa muuttumista. Ei ole tavatonta, että aivan pienet yritykset eivät ole kiinnostavia työpaikkoja työnhakijoiden keskuudessa. Yksinyrittäjä vaatii paljon, voi olla ailahtelevainen stressinsä kanssa ja kuten todettu, esimiestaidot puuttuvat (ellei niitä ole aiemmasta työhistoriasta). Ensimmäinen työntekijä joutuu toimimaan pilottina, jonka kanssa yrittäjä joutuu kasvamaan esimieheksi halusi tai ei. Ja aina tie ei ole helppo.
Kun pohdit itseäsi esimiehenä, millainen olet? Oletko armollinen, joustava ja ymmärtäväinen vai tiukka ja ehdoton? Kannustatko ja opastatko, autatko työntekijää kehittymään ja kasvamaan? Vai vaaditko paljon tai oletatko jopa, että työntekijä on täydellinen? Oletko liian kaverillinen, tai ehkä lepsu? Etkö osaa asettaa tavoitteita ja saada myös työntekijää motivoitumaan niiden saavuttamiseksi?
Yksinyrittäjältä vaaditaan itsensä johtamisen taitoja. Työnantajalta vaaditaan niiden lisäksi myös henkilöstön johtamisen taitoa. Kun mielikuva ja toteuma esimiehenä olemista eivät kohtaa, mitä on tehtävissä?
Olisi ihanteellista, että ihmisen saisi tehdä sitä työtä, minkä kokee omakseen ja siinä asemassa, mikä on hänelle luontaisinta. Toki on uskallettava astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, koska muutoin ei opi koskaan uutta, eikä pääse kehittymään. Mutta mikäli johtaminen ei ollutkaan itselle mieluisa pesti, ei sen tarvitse olla lopullinen pallo jalassa. Jos johtajana oleminen osoittautuikin ikäväksi syntipukkina olemiseksi ja toimistossa istumiseksi, pelkäksi ongelmien ratkomiseksi ja numeroiden pyörittelyksi, voi tilannetta yrittää kohentaa esimerkiksi näillä keinoilla:
- Osallistu johtamiskoulutukseen. Kun saat oikeita työkaluja, on helpompi tehdä johtajan työtä. Lisäksi tutustut toisiin yrittäjiin, jotka ovat samassa tilanteessa ja voitte vaihtaa käytänteitä. Kaikissa töissä on hyvätkin puolensa. Parhaimmillaan esimiestyö on antoisaa, kannustavaa ja taloudellisesti tuottavaa työtä, joka motivoi yltämään aina vain parempiin tuloksiin.
- Delegoi töitä. Voitko ulkoistaa osan töistä? Esim. tarjouslaskennan tai myynnin? Isommissa yrityksissä voi olla mahdollista palkata ulkopuolinen toimitusjohtaja. Jos mahdollista, palkkaa omaa osaamistasi täydentäviä ihmisiä ympärillesi. Kokoa hyvä tiimi, jonka avulla homma pyörii ilman, että joudut itse kannattelemaan koko yritystä.
- Etsi ulkopuolisia näkemyksiä. Hanki mentori, kokoa johtoryhmä tai hanki ulkopuolinen hallituksen jäsen. Jos itse sokaistut kiireessä ja paineen alla, olisi hyvä saada esimiestyön tueksi ja vähintäänkin suurempien päätösten ja linjojen vetämiseen myös muita näkemyksiä.
- Myy yritys. Joskus voi käydä niinkin, että yritykselle löytyykin ostaja ja yrittäjä ”vapautuu” taakastaan. Mikäli päällä ei ole kilpailukieltoa, yrittäjä voi palata takaisin yksinyrittämiseen – aloittaakseen taas alusta, mutta monin verran viisaampana. Yrittämään oppii yrittämällä ja johtamaan johtamalla.
Yrityksiltä toivotaan kasvua, mutta suuri osa yksinyrittäjistä haluaa tietoisesti työskennellä yksin. Kasvamiseen liittyy toki paljon muutakin, hyvässä ja pahassa, mutta oman roolin muuttuminen vaikuttaisi olevan usein yksi ikävimmistä kasvuun liittyvistä puolista. Yksinyrittäjän identiteetti on vahva, eikä se muovaudu helposti esimiehen tai johtajan rooliin. Kun pohdit kasvua, puntaroi asiaa monelta kannalta. Tärkein asia on talous. Kasvamisen on tuotettava enemmän tulosta kuin yksinyrittämisen. Pyri huomioimaan myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden näkökulma. Loppujen lopuksi yritystä pyöritetään vain asiakkaita varten, ei itseä, eikä työntekijöitä varten.
