Yrityksille suunnitellaan usein visuaalinen ilme eli miltä yritys näyttää ulospäin. Yrittäjä saattaa tilata ammattilaiselta logon tai kotisivut. Lomakepohja näyttää tietynlaiselta ja näyteikkunassa on teippaukset. Usein jää kuitenkin pohtimatta miltä yrittäjä itse näyttää ulospäin. Yrittäjä, erityisesti yksinyrittäjä, edustaa AINA yritystään. Vaikka yrityksellä olisi työntekijöitäkin, yritystoiminta henkilöityy lähes poikkeuksetta yrittäjään itseensä. Halusi hän sitä tai ei. Yrittäjä on yrityksensä kävelevä käyntikortti.
Miltä kävelevä käyntikortti sitten parhaimmillaan näyttää? Siltä, miltä yrittäjä haluaa yrityksensä näyttävän. Jos kyseessä on rakennus- tai asennusfirma, töissä näytetään siltä, että siellä tehdään rakennus- tai asennusalan töitä. Turvallisuus on huomioitu. Yrityksen nimi näkyy vaatteissa ja autossa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään ulkoisesta olemuksesta, vaan käyttäytymisestä ja asennoitumisesta. Työmaalla ei olla päihtyneenä tai käyttäydytä muutoin sopimattomasti. Työn jälki on siistiä ja sotkut siivotaan. Käyntikorttina oleminen ei kuitenkaan pääty siihen, kun työpäivä päättyy, vaan kävelevä käyntikortti edustaa yritystään myös vapaa-ajallaan: ruokakaupassa, ravintolassa, somekanavissa ja aivan joka paikassa!
Miltä ammattilaisen kuuluu näyttää? Voiko työmies käyttää asennushommissa kauluspaitaa ja prässihousuja? Voiko kauneudenhoitoalan yrittäjä olla homssuinen? Ellei liikunta-alan yrittäjä huolehdi omasta kunnostaan, onko hän epäuskottava markkinoilla? Herääkö kysymys, että ellei yrittäjä osaa soveltaa oppeja itseensä, miten hän osaisi auttaa asiakkaitaan? Vai voiko tämän pikemminkin kääntää voitokseen olemalla vertainen; ”Tiedän millaista on kamppailla näiden asioiden kanssa”. (kuva: Shutterstock)
Olen kouluttanut yrittäjiä lähes 20 vuotta. Sinä aikana yritysten ja asiakkaiden saataville on tullut huomattava määrä erilaisia näkyvyyden kanavia. Kun ennen puhuttiin konkreettisesti kävelevästä käyntikortista, asiaa on ajateltava nykyään laajemmin. Kaikki näkyvyys, myös sosiaalisessa mediassa, kuuluu samaan kategoriaan. On osattava käyttäytyä ja olla ammattimainen. Kaikesta jää jälki. Ihmisten on mahdollista kommentoida ja jopa kiusata anonyymisti. Eli vaikka sähköiset kanavat ovat avanneet monelle yrittäjälle laajemmat markkinamahdollisuudet, ne ovat tuoneet samalla mukanaan paitsi maailmalaajuisen kilpailun, myös lukuisia kanavia tuoda itseään ja osaamistaan esille – hyvässä ja pahassa.
Yrittäjä, erityisesti aloitteleva, kuvittelee usein, että suuri yleisö eli joukko potentiaalisia asiakkaita tuntee hänen yrityksensä. Kuvitelma on, että kun yritys on rekisteröity Kaupparekisteriin, puhelin alkaa soimaan ja sähköposteja tulvimaan. Näin saattaa käydäkin, mutta yrittäjää lähestyvät lähinnä erilaiset myyjät, jotka tarjoavat milloin mitäkin; tilitoimistopalveluita, yritysvakuutuksia ja toimistotarvikkeita. Asiakkaat alkavat soitella äärimmäisen harvoin. Se johtuu siitä, ettei kukaan tiedä, että yritys on olemassa. Yrittäjän tulee miettiä näkyvyyttä. Mistä potentiaaliset asiakkaat saavat tietää hänen olemassaolostaan? Toisaalta samanaikaisesti kannattaa miettiä näkymättömyyttä. Mikäli on tottunut jakamaan kaikki kuvansa ja mielipiteensä julkisesti some- ja muissa kanavissa, nyt kannattaa tehdä linjanveto. Jotkut asiat ja tilanteet nyt vaan kannattaa jättää yksityisiksi. (kuva: Unsplash)
Koska yrittäjä edustaa yritystään myös yksityiselämässä, yrittäjä voi mokata siviilissä useallakin eri tavalla. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Kärjistetyt some-mielipiteet. Esimerkiksi rasistinen huutelu voi aiheuttaa sen, että asiakkaat alkavat kaihtaa yritystä. Yrittäjän ei toki tarvitse muuttaa näkemyksiään, mutta kaikesta ei kannata huudella julkisesti.
- Yleisten ja nousevien trendien vähättely. Esimerkiksi vastuullisuuden tai luontoystävällisyyden vastainen käyttäytyminen. Pahinta lienee se, että väittää markkinoinnissaan olevansa vihreä, mutta toimiikin päinvastoin.
- Rikollinen toiminta, vaikka se liittyisikin muuhun kuin yritystoimintaan, kuten esimerkiksi rattijuopumus tai perheväkivalta. Toisaalta rikoksilla tuntuu olevan nykyään lyhyet jäljet ja ne unohtuvat nopeasti.
- Liiallinen päihteiden käyttö. Tosin koska moni asiakaskin käyttää liikaa päihteitä, ei tämä välttämättä kaikkia häiritse. Yritystoiminnan kannalta päihteet ovat ongelma vasta kun ne alkavat vaikuttaa liiketoimintaan.
Uutisotsikot vanhenevat nopeasti, mutta erityisesti pienellä paikkakunnalla otsikot jäävät elämään ja joskus ne elävät jopa kokonaan omaa elämäänsä. Tämä on harmillista silloin, kun yrittäjä on rangaistuksensa jo kärsinyt ja hyvittänyt. Erityisen surullinen tilanne on, jos syytettynä on ollutkin syytön henkilö, joka on leimautunut ja menettänyt kasvonsa. Leima saattaa jäädä otsaan pysyvästi.
Asiakkailla on kiinnostavia mielipiteitä siitä, kuka on ”kunnon ihminen” ja kuka ei. Yrittäjiltäkin löytyy vastaavia näkemyksiä. Joskus näille on hyvät perustelut, joskus ei. ”Tähän kauppaan eivät romaanit astu” tai ”Minä en palkkaa mustaa miestä”. Palkkaisitko entisen vangin? Tai solmisitko yhteistyösopimuksen tällaisen henkilön kanssa? Onko vankilatausta automaattisesti este asiakkaiden löytymiselle ja sitä kautta omalle yritystoiminnalle? Vai voiko omalla negatiivisella taustalla ratsastaa ja saada myös positiivista julkisuutta? Mitä ei voi piilottaa, korosta? Vai leimaako tietty ominaisuus ihmisen niin, ettei hän voi koskaan saada palkkatyötä tai toimia yrittäjänä? Tuleeko hänestä automaattisesti ja lopullisesti yhteiskunnan hylkiö? (kuva: Shutterstock)
Joskus yrittäjäkoulutuksissamme nousee esille keskustelua siitä, että yrittäjän tulisi aina olla oma itsensä. Rehti ja läpinäkyvä toiminta pintapuolisen teeskentelyn sijaan kantaa pidemmälle. Joidenkin mielestä työminä on kuitenkin hyvin erilainen kuin yksityinen minä. Onko asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden edessä siis esitettävä osaavampaa, asiallisempaa ja miellyttävämpää henkilöä, mitä oikeasti onkaan? Vai onko todellinen minä niin paljon ujompi, että yrittäjän on pinnisteltävä voidakseen esiintyä uskottavana toimijana markkinoilla? Minkä verran oma persoona saa näkyä, tai minkä verran sitä kannattaa näyttää työminän takaa?
Tällaisenkin keskustelun olen kuullut. ”En ikinä osta tuolta bimbolta”. Bimbo oli tässä tapauksessa nainen, jolla oli blondatut hiukset, runsaasti meikkiä ja tyyli, joka oli kaukana suomalaisesta tuulipuvusta. Määrittääkö ulkonäkö yrittäjän osaamista? Eikö blondatulla tukalla ja silikonirinnoilla voi olla uskottava yrittäjä muulla kuin aikuisviihdealalla? Toisaalta näkemykset voivat muuttua. Esimerkiksi vielä 20 vuotta sitten tatuoinnit tuli peittää. Nyt eräs yrittäjä mainitsi, ettei palkkaa ravintolaansa tarjoilijaa, jolla ei ole tatuointeja. Mutta toisaalta liian katu-uskottava henkilö ei ole välttämättä ammatillisesti uskottava. Lakinainen ei välttämättä näytä samalta kuin rokkari. (kuva: Unsplash)
Miltä hyvä yrittäjä sitten oikeasti näyttää ulospäin? Hän hallitsee käytöstavat ja kohteliaisuussanat. Hän tervehtii, kiittää ja huomioi. Sen ei tarvitse tapahtua aina hymyssä suin, mutta asiallisesti kuitenkin. Hän on ripeä, muttei hutiloi. Hän on ammattimainen otteissaan. Hän ei jätä kaaosta ympärilleen. Hänen tarjouksensa ja laskutuksensa ovat täsmällisiä ja oikea-aikaisia. Hän hoitaa lakisääteiset ja yhteiskunnan asettamat velvoitteensa niin yritystoiminnassa, kuin yksityiselämässäkin… Lista jatkuu loputtomiin. Eli odotetaanko yrittäjän olevan täydellinen? Suorastaan yli-ihminen? Ei onneksi. Yrittäjä saa olla oma itsensä. Hän saa pukeutua ja käyttäytyä persoonallisesti. Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Persoonallisesta piirteestä voi tulla jopa yrittäjän tavaramerkki. Mutta yrittäjän on muistettava toimia hyvän maun puitteissa!
