Kevytyrittäjyydestä

Päivitetty 5.10.2022

Kokemuksia kevytyrittäjyydestä

Kevytyrittäjä on henkilö, joka myy tuotteitaan tai palveluitaan yrittäjämäisesti laskutuspalvelun kautta ilman omaa y-tunnusta. Kevytyrittäjä saattaa saada palkkaa tai työkorvausta, jolla on merkitystä verotuksen kannalta. Työttömyysturvan kannalta kevytyrittäjä tulkitaan pääsääntöisesti yrittäjäksi, vaikkei hänellä olisi omaa y-tunnusta. Yrittäjän määritelmä ei ole kuitenkaan aina yksinkertainen ja yrittäjätitteli vaikuttaa esimerkiksi työttömyysturvaan. Kevytyrittäjyys taipuu moneen, muttei ole aina kannattavin tai edes mahdollinen vaihtoehto omien tuotteiden tai palveluiden myymiseen. Näin esimerkiksi luvanvaraisissa elinkeinoissa, joita ei voi harjoittaa kevytyrittäjänä lainkaan.

Kerron tässä kirjoituksessa kokemuksia kevytyrittäjyydestä yrittäjyyden kouluttajan näkövinkkelistä:

• Tulkitaanko kevytyrittäjä yrittäjäksi
• Mitä hyvää ja mitä huonoa kevytyrittäjyydessä on, eli millaisiin tilanteisiin kevytyrittäjyys sopii ja milloin se ei ole paras mahdollinen vaihtoehto
• Kevytyrittäjän velvoitteet ja mitä seuraamuksia kevytyrittäjyydestä on kevytyrittäjän työttömyysturvaan

Keskityn tässä kirjoituksessa nimenomaan kevytyrittäjyyteen eli laskuttamiseen laskutuspalvelun kautta ilman omaa y-tunnusta. Jätän ulkopuolelle varsinaisen toiminimiyrittäjyyden, jota käsitellään Mites bisnekset-blogissa lähes jokaisessa kirjoituksessa. Toiminimiyrittäjyys tulee toki tässäkin kirjoituksessa moneen kertaan esille, kun vertaan toiminimiyrittäjyyttä ja kevytyrittäjyyttä. En kirjoita OP kevytyrittäjyyden, Ukkopro:n tai muiden toiminimiyrittäjäpalveluiden sisällöstä, sillä ne eivät nimistään huolimatta ole kevytyrittäjyyspalveluita, jollaisina esimerkiksi Verohallinto ja Te-toimisto kevytyrittäjyyden tulkitsee. On hämmentävää, että OP on ottanut toiminimiyrittäjille suunnatussa palvelussaan käyttöön nimenomaan kevytyrittäjyys-sanan. OP kevytyrittäjyys on kuitenkin ”ihan oikeaa” eli oman y-tunnuksen kautta harjoitettavaa yritystoimintaa. Virallisesti kyseessä on yksityinen elinkeinonharjoittaminen, johon pätevät aivan kaikki toiminimiyrittäjyyden lainalaisuudet käytti OP kevytyrittäjäpalvelua tai ei.

Kokemuksia kevytyrittäjyydestä on laidasta laitaan. Parhaimmillaan kevytyrittäjyyspalvelut mahdollistavat nimensä mukaisesti kevyen tavan laskuttaa ilman yrityksen perustamista. Kevytyrittäjyys madaltaa yrittäjyyden kynnystä ja kevytyrittäjät tuntuvat arvostavan sitä, ettei heille ei synny kirjanpitovelvoitetta (silloin kun saavat korvauksensa palkkana). Huonoimmillaan kevytyrittäjyys on monella tapaa kalliimpaa kuin toiminimiyrittäjyys, ja toisinaan aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä siitä, kuka on todella yrittäjä ja kuka ei. Käyn näitä asioita läpi kirjoituksessani.

Kuka on yrittäjä?

Jos halutaan tietää kevytyrittäjyyden ja toiminimen erot, on ensimmäisenä on tunnistettava kuka on yrittäjä ja kuka ei. Kevytyrittäjiä kun on monenlaisia. Toiset kevytyrittäjyyspalvelut maksavat korvauksen palkkana, toiset työkorvauksena. Palkkana korvauksensa saaja on asteen lähempänä työntekijyyttä työkorvauksena saava yrittäjyyttä. Mutta raja on erittäin häilyvä. Miksi ihmeessä on tällainen tulkinnanvarainen tapa ansaita rahaa niinkin säännellyssä maassa kuin Suomi?

Kerron ensin hieman taustaa. Olen kouluttanut yrittäjiä jo 20 vuotta. Tänä aikana on tapahtunut valtaisa kulttuurinmuutos siinä, miten yrittäjyyteen suhtaudutaan. Aikoinaan yrittäjäksi ei niinkään haluttu, vaan ilmeni pikemminkin pakkoyrittäjyyttä henkilöillä, jotka eivät muutoin työllistyneet. Nyt kaikki barometrit kertovat, että yrittäjyys kiinnostaa niin nuoria, naisia kuin korkeakoulutettujakin – nämä kaikki ovat ryhmiä, jotka eivät ole tyypillisesti juuri perustaneet yrityksiä. Yrittäjäksi ryhtyivät ennen pääasiassa keski-ikäiset, ammattikoulun käyneet miehet. Tilanne on muuttunut.

Tämä kaikki juontunee monesta asiasta, kuten siitä, että oppilaitoksissa on todella vaikuttavaa yrittäjyyskasvatusta. Työelämä on monella tapaa muuttunut ja yksi syy tähän saattaa olla se, että ammattiliitot ovat omalla toiminnallaan saaneet aikaan paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa: työntekijöitä ei enää haluta palkata, koska se on sitovaa ja kallista, eivätkä palkkaamisen ehdot nykyisellään yksinkertaisesti taivu työnantajien tarpeisiin. Tämä on luonut kysyntää uudenlaiselle tavalle työllistyä. Työntekijöiden vuokraamisen lisäksi ratkaisun ovat tarjonneet laskutuspalveluyritykset, joista käytetään nimeä kevytyrittäjäpalvelut.

Niin kauan kuin muistan (eli 20 vuotta), on kevytyrittäjäpalveluita kyseenalaistettu. Kevytyrittäjäpalveluita käyttävä henkilö toimii ilman y-tunnusta, mutta hän toimii silti kuin olisi yrittäjä:

• Hankkii itse asiakkaansa
• Hinnoittelee itse
• Sopii itse työn sisällöstä, työn tekemisen tavasta ja toimituksesta asiakkaansa kanssa
• Työskentelee ilman työnantajan perehdyttämistä tai valvontaa eli kantaa itse yrittäjäriskin
• Työskentelee pääosin omilla välineillään ja ohjelmistoillaan
• Vastaa itse työttömyysturvastaan, kuten yel-vakuutuksesta

Tämä tarkoittaa sitä, että kevytyrittäjä saatetaan tulkita yrittäjäksi, vaikka hänellä ei ole y-tunnusta. Yrittäjäksi saatetaan tulkita y-tunnukseton henkilö, joka ei omista yrityksestä osuuksia (tai perheenjäsen/puoliso ei omista), mutta hän saa ansiotuloa ilman työ- tai virkasuhdetta. Verohallinnolla on erittäin hyvä ohjeistus, joka kannattaa lukea jokaisen, joka ei ole varma onko yrittäjä vai ei. Ohjeistus on nimeltään Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa. Olennaista on, että harrastuksenomaisesta toiminnasta voi saada tuloja ilman, että Verohallinto tulkitsee sitä yrittäjyydeksi. Tällöin ansaintaa kutsutaan tulonhankkimiseksi. Tulonhankkiminen on satunnaista, pienimuotoista, eikä tuota merkittäviä tuottoja kustannuksiin nähden. Mutta Te-toimiston tulkinnan mukaan yrittäjyyttä on useimmiten kaikki ansainta, jota tehdään ilman työ- tai virkasuhdetta. 

Yrittäjä-titteli vaikuttaa kevytyrittäjällä lähinnä näihin asioihin:

• Työttömyysturva. Kokopäiväinen yrittäjä ei voi saada työttömyysetuutta. Sivutoimisen yrittäjän osalta Te-toimisto tarkastelee tapauskohtaisesti, voisiko henkilö työllistyä työttömyyden sijaan yrityksessään tai kevytyrittäjänä kokopäiväisesti. Yrittäjämäinen työskentely ilman omaa y-tunnusta voi näin ollen estää työttömyysetuuden saamisen.
• Eläkevakuuttaminen. Kun yel-kriteerit täyttyvät, on kevytyrittäjänkin otettava yel-vakutuus. Virstanpylväs on n. 8000 euron laskutus vuodessa.

Jos kevytyrittäjä saa korvauksensa työkorvauksena, hän on ikään kuin freelancer, joka toimii kuin yrittäjä ilman y-tunnusta. Työkorvausta saava kevytyrittäjä huolehtii itse verojenmaksusta ja hänet tulkitaan suurella todennäköisyydellä yrittäjäksi, ellei toiminta ole todella pientä ja satunnaista palkkatyön tai päätoimisten opintojen ohessa.

Mitä hyvää ja mitä huonoa kevytyrittäjyydessä on

Kevytyrittäjyyden hyvät puolet:

• Helppo tapa testata tai pilotoida tuotetta tai palvelua. Yritystä ei kannata, eikä tarvitse  perustaa projektiluonteista tai lyhytaikaista toimintaa varten.
• Helppo ja vaivaton käyttäjäkokemus. Tarkoitan tällä erityisesti suurimpia markkinoilla toimivia laskutuspalveluyrityksiä. Ihan jokaisesta itselläni ei ole kokemuksia ja uusia palveluntarjoajia näyttää syntyvän kuin sieniä sateella. Ala alkaa olla todella kilpailtu! Rekisteröityminen on helppoa, samoin laskun laatiminen. Rahat tilitetään asianmukaisesti ja nopeasti tilille ja raportit ovat selkeitä. Tällöin syntyy mielikuva ylivertaisesta helppoudesta. Laskutuspalvelua käyttävän henkilön ei tarvitse murehtia kirjanpidosta.
• Kynnys yrittäjyyteen on matala. Vaikka yksityishenkilökin voi ottaa rahaa vastaan myymällä tuotteitaan tai palveluitaan ilman y-tunnusta, kevytyrittäjyyden kautta laskuttaminen näyttäisi olevan ihmisten mielestä uskottavampaa, erityisesti kun kyse on yritysasiakkaista, jotka tarvitsevat virallisen laskun omaan kirjanpitoonsa. Laskutuspalvelun kautta toimitettu lasku on vastaanottajalle verovähennyskelpoinen eli on verrattavissa y-tunnuksellisen palveluntarjoajan laskuun.

Kevytyrittäjyyden huonot puolet:

Kun kevytyrittäjä kirjoittaa laskutuspalvelun kautta laskun, se on aina arvonlisäverollinen (koska laskutuspalveluyritykset ovat alvillisia; poikkeuksiakin voi olla, joskin ei ole tullut itselläni vastaan). Hintaa on näin ollen nostettava alvin verran, mutta raha ei tule kevytyrittäjälle, vaan laskutuspalvelu tilittää sen Verohallinnolle. Arvonlisäverovelvollisuus syntyy kaikille yrittäjille, joiden toimiala on alvillista, kun liikevaihto eli laskutuksen määrä ylittää vuodessa 15 000€.

Yritysasiakkaille, jotka kuuluvat arvonlisäverorekisteriin, arvonlisäverolla ei ole laskussa merkitystä, koska he saavat sen Verohallinnolta palautuksena, mutta yksityishenkilöt eivät saa alv-palautusta. Eli kevytyrittäjä, joka myy tuotteita tai palveluita yksityishenkilöille alle 15 000 eurolla vuodessa, joutuu nostamaan hintoja alvin verran kevytyrittäjänä. Jos hän toimisi toiminimiyrittäjänä, hänen ei olisi pakko liittyä alv-rekisteriin. Kun toiminimiyrittäjyys on pienimuotoista tai sivutoimista eli myyntiä on alle 15 000€ vuodessa, alvittomuus tuo hieman kilpailuetua hinnoittelussa. Siis toiminimiyrittäjän eduksi, ja kevytyrittäjän häviöksi. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta milloin kevytyrittäjä on arvonlisäverovelvollinen.

Verohallinnon mukaan kevytyrittäjä voi halutessaan rekisteröityä ennakkoperintärekisteriin, joka tarkoittaa sitä, että ellei laskutuspalvelu tilitä veroja kevytyrittäjän palkkatuloista Verohallinnolle, voi  kevytyrittäjä maksaa verot itse ennakkoveroina (tai jälkikäteen jälkiveroina). Muussa tapauksessa asiakkaan tulee maksaa verot. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen saattaa nousta esille myös kotitalousvähennyksen yhteydessä. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen on ehto kotitalousvähennyksen saamiselle. Koska kevytyrittäjä ei kuitenkaan ole y-tunnuksellinen yrittäjä, hänen olisi ilmoittauduttava tulonhankkimistoiminnastaan ennakkoperintärekisteriin ja hän työskentelisi kotitaloudelle kotitaloustyönantajuuden kautta. Lue Verohallinnon sivuilta kotitalousvähennyksen edellytykset. Kevytyrittäjän ja alustatalousyrittäjän kannattaa lukea Verohallinnon ohjeet kevytyrittäjille.

Toiminimiyrittäjällä ei ole palkan sivukuluja, mutta kevytyrittäjällä on. Kevytyrittäjän laskutussummasta pidetätetään tyypillisesti tapaturmavakuutus ja mahdollinen sairausvakuutus. Joillakin laskutuspalveluyrityksillä on tarjolla myös vastuuvakuutus. Lisäksi laskutuspalvelu veloittaa omasta palvelustaan tyypillisesti 2-8%, laskutussummasta riippuen. Tämä laskutuspalveluyrityksen palkkio ja ansaintakeino.

En näe sinänsä vakuutuksia huonona asiana. Mutta jos kevytyrittäjä haluaisi pitää kulut täysin minimissä, eikä haluaisi itselleen (taloudellisista syistä?) vakuutusturvaa, toiminimiyrittäjälle kyseiset vakuutukset eivät ole pakollisia. Tästä pystyisi nipistämään pienen summan toiminimen eduksi. Samoin kirjanpitokustannuksissa tekemällä kirjanpidon itse, jota en tosin suosittele. Mutta kyllä normaali tervejärkinen henkilö pystyy kirjoittamaan ruutupaperille tai Exceliin tulot ja menot kahteen eri sarakkeeseen, sillä tulonhankkimistoimintaa harjoittava on muistiinpanovelvollinen, ei kirjanpitovelvollinen. Eli laskutuspalvelun palvelumaksusta voin myös halutessaan nipistää muutaman prosentin kulut pois tekemällä kirjanpidon itse.

Toisin sanoen jos laskutettavaa on euromääräisesti paljon ja laskutuspalveluyritykset veloittavat palvelumaksunsa (joihin yleensä vakuutukset sisällytetään) prosentteina tilanne on se, että mitä vähemmän laskutat, sen järkevämpää on toimia kevytyrittäjänä. Ja vastaavasti mitä enemmän laskutat, sitä suuremman euromäärän kevytyrittäjä maksaa laskutuspalveluyritykselle. Tämäkin tukee sitä, että kevytyrittäjyys palvelee parhaimmillaan satunnaista ja pienimuotoista tulonhankintaa, ei niinkään päätoimista yrittäjyyttä.

Kevytyrittäjänä ei voi rekisteröidä yritykselleen nimeä. Tämä siis pääsääntöisesti; on myös osuuskuntia, jotka rekisteröivät jäsenilleen aputoiminimiä. Domainin eli www-sivun osoitteen ja somekanavat voi toki kevytyrittäjäkin rekisteröidä itselleen, siihen ei tarvita y-tunnusta. Mutta jos haluaa yritystoiminnalleen jatkuvuutta ja virallisen suojatun markkinointinimen, kevytyrittäjyys ei tätä läheskään aina mahdollista. Korostan jälleen kerran, että Op kevytyrittäjyys ja UkkoPro ja muut vastaavat toiminimiyrittäjien palvelut ovat eri asia; ne eivät ole kevytyrittäjyyttä, vaan toiminimiyrittäjyyttä ja tällöin yrityksen nimen rekisteröinti on mahdollinen. Ja toki myös toiminimiyrittäjyydessä ilman minkäänlaisia kytköksiä Osuuspankkiin tai Ukkoon.

Y-tunnuksen puuttuminen saattaa johtaa siihen, ettei kevytyrittäjä pysty solmimaan kaikkia sopimuksia yrittäjän lailla. Tällaisia saattavat olla vuokra- ja leasingsopimukset, tukkusopimukset ja monet muut, joissa edellytetään omaa y-tunnusta. Kevytyrittäjä on ikään kuin yrittäjän ja työntekijän välimuoto, ja joutuu useimmiten näissä tilanteissa rekisteröimään oman y-tunnuksen, jolloin hänestä tulee yksityinen elinkeinonharjoittaja (tai toki yritysmuoto voi olla jokin muukin, kuten osakeyhtiö).

Kevytyrittäjän työttömyysturva

Kuten edellä totesin, yrittäjän määritelmä ei riipu siitä onko henkilöllä y-tunnus vai ei. Pyhä kolminaisuus eli Te-toimisto, Kela ja Verohallinto saattavat tulkita henkilön yrittäjäksi, vaikka hänellä ei olisi omaa y-tunnusta, hän ei omistaisi osuutta yrityksestä, ei laskuttaisi laskutuspalvelun kautta, eikä toimisi freelancerina, vaan laskuttaisi yksityishenkilönä. Kevytyrittäjyydestä puhuttaessa yrittäjä-titteli syntyy, kun henkilö:

• sopii työn sisällöstä vastapuolen kanssa (sopimus)
• tarjoaa tuotteita tai palveluita korvausta (vastike voi olla muutakin kuin rahaa) vastaan
• vastaa itse työstään, eli työnantaja ei perehdytä tai valvo, yrittäjä voi itse määrittää työn tekemisen tavan eli kantaa itse riskinsä
• tekee työn henkilökohtaisesti

Yhdestä tai kahdesta pienestä projektista ei ketään tulkita kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Te-toimiston vastaus on aina asiaa kysyttäessä se, että asiat käsitellään tapauskohtaisesti, eikä ole olemassa selkeää linjausta, kuka kevytyrittäjä tulkitaan kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Te-toimiston silmissä henkilö on pääsääntöisesti yrittäjä, jos hän ansaitsee ilman työ- tai virkasuhdetta. Laskutettavilla euroilla ei ole ratkaiseva merkitys, vaan sillä, kuinka paljon henkilö käyttää yrittäjämäiseen työn tekemiseen aikaa. Verohallinnon tulkinta kevytyrittäjyydestä oli hieman erilainen; ratkaisevaa on, saako korvauksen palkkana vai työkorvauksena.

Mikäli kevytyrittäjä tulkitaan kokopäiväiseksi yrittäjäksi, hän ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan (poikkeus oli korona-aika). Jos kevytyrittäjä katsotaan palkansaajaksi, tilanne on toinen. Tai hän toimii työosuuskunnassa, jossa jäseniä on yli seitsemän henkilöä hänellä voi olla mahdollisuus soviteltuun työttömyysetuuteen. Mutta päätoiminen yrittäjä ei saa työttömyyspäivärahaa.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että yrittäjyys ja yrittäjämäinen työskentelytapa ovat työttömyyden vastakohtia. Jokaisen yrittäjän ja yrittäjämäisesti toimivan henkilön kannattaa huolehtia omasta vakuutusturvastaan ja sitä kautta sosiaaliturvastaan. Mutta sen sijaan, että pelkäisi äärettömästi työttömyyttä ja käyttäisi resurssinsa työttömyyteen varautumiseen, kannattaisi nämäkin resurssit käyttää asiakkaiden hankkimiseen. Yrittäjyys on siis siinä mielessä työttömyyden vastakohta, että yrittäjä hankkii asiakkaita, jotta työtä riittäisi, eikä hän jäisi työttömäksi. Jokaisen palkansaajan kohdalle voi sattua työttömyysjakso, ja jokaisen yrittäjän kohdalle aikoja, jolloin työtä ei ole riittävästi. Yrittäjän ja kevytyrittäjän on kuitenkin palkansaajaa helpompaa vaikuttaa työn riittävyyteen. Jos työnantaja yritys vaikkapa myydään, ei yksittäisellä työntekijällä ole tähän juuri vaikutusmahdollisuuksia. Mutta jos yrittäjältä lähtee yksi asiakas, hän voi hankkia tilalle toisen, eivätkä ansiot ole näin yhden asiakkaan varassa. Toisin kuin palkkatyössä useimmiten on.

Kevytyrittäjän velvoitteet

Kevytyrittäjän on huolehdittava itse näistä asioista:

• Etsittävä asiakas
• Sovittava työn sisältö ja toimitustapa
• Sovittava työn hinta
• Tehtävä työ
• Laadittava lasku

Yrittäjien on huolehdittava itse eläkevakuuttamisestaan. Yrittäjän eläkevakuutuksesta puhutaan nimellä yel. Se perustuu vuosituloon, jonka yrittäjä ilmoittaa itse eläkevakuutusyhtiölle vakuutuksen ottamisen yhteydessä. Yel-maksu kerryttää paitsi yrittäjän eläkettä, on myös perustana yrittäjän Kelan päivärahoille.

Koska kevytyrittäjät tulkitaan pääsääntöisesti yrittäjiksi, on heidän vastattava itse yrittäjien lailla eläkevakuuttamisestaan. Koska yel-kriteerit vaihtuvat hieman vuosittain, ohjaan sinut lukijana kurkkaamaan ajantasaiset yel-vakuuttamisen kriteerit Elon sivuille: Kevytyrittäjyys – tarvitaanko yel-vakuutus. Yel-vakuutusta ei lyhyissä, alle 4kk yrittäjyysprojekteissa tai kun laskutettava summa vuodessa jää alle 8000 euron. Mutta muutoin kevytyrittäjän on otettava yel-vakuutus ja huomioitava sen hinnoittelussaan. Yel on otettava, vaikka työskentelisi kokopäiväisessä palkkatyössä ja olisi työnantajan puolesta tyel-vakuutettu. Tällöin syntyy tuplavakuuttamista, mutta yel on silti lakisääteinen, kun kriteerit täyttyvät.

Muita kevytyrittäjän velvoitteita ovat tulojen ilmoittaminen Verohallintoon. Useimmiten laskutuspalvelut ilmoittavat tulot suoraan, mutta kevytyrittäjän tulee tarkistaa tulot ja jos jotakin puuttuu, on ne korjattava Omaverossa. Eli kevytyrittäjyydestä maksetaan luonnollisesti myös veroja, aivan kuten mistä tahansa muistakin tuloista. Kevytyrittäjä voi saada kulut verovähennyksiin, joten kulut kannattaa kirjata muistiin ja kuitit kerätä talteen ja ilmoittaa ne veroilmoituksessa. Näin voi pienentää verojen maksamista. Näin toimivat myös yrittäjät.

Kevytyrittäjyydestä yrittäjäksi matalalla kynnyksellä

Useimmiten yrityksen perustamiseen liittyy jonkinlainen kynnys. Se voi olla pitkälti henkinen, kuten pelko siitä, että tulee konkurssi, menettää sosiaaliturvan, ei saa asiakkaita, mitä muut sanovat, uskaltaako irtisanoutua vakituisesta työpaikasta, osaanko oikeasti jne. Nämä ovat usein ihan aiheellisia kysymyksiä ja näihin saa vastauksia yrittäjäkoulutuksessa. Kevytyrittäjyys on ilmiönä todella mielenkiintoinen. En ole ehdoton kevytyrittäjyyden kannattaja, mutta en myöskään vastustaja. Kevytyrittäjyydessä kun on, aivan kuten yrittäjyydessä tai palkkatyöläisyydessä, sekä huonoja, että hyviä puolia.

Medialla on käsittämätön valta ja vaikutus kaikkiin meihin. Suuret laskutuspalveluyritykset ovat tehneet todella onnistunutta, suorastaan ihailtavan pelottavaa työtä markkinoinnin eteen. Kevytyrittäjyyspalvelut ovat päässeet käsiksi pienyrittäjyydestä haaveilevien, mutta sitä pelkäävien sielunmaisemaan, koska he maalailevat mainonnassaan ja kotisivuillaan mm. tällaisia lausahduksia: ”Helpompi kuin oma yritys”, ”Jotta sinä voit keskittyä siihen mitä parhaiten osaat”, ”Enemmän vapautta, vähemmän huolehdittavaa” ja ”Kokeile yritysideaasi riskittömästi”.

Pienyrittäjien akilleen kantapää ovat juurikin paperityöt: verot, arvonlisäverot, yel, kirjanpito. Koska nämä ovat yrityksen perustajille vieraita asioita, niitä pelätään. Tosin useimmiten ihan suotta. Mutta pelko on tehokas tapa markkinoida. Laskutuspalvelun mainoslauseet iskevät suoraan sydämeen, kun he tarjotaan yrittäjyyttä ilman rasitteita ja riskejä. Todellisuudessa kevytyrittäjä kantaa itse yrittäjäriskinsä, aivan kuten y-tunnuksellinen yrittäjä tekee.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pienyrityksen paperityöt eivät erityisesti rasita, mikäli kirjanpidon, palkanlaskennan ja arvonlisäveron tilitykset ostaa tilitoimistolta. Itselle jää toki laskuttaminen ja kuittien toimittaminen tilitoimistoon. Aikaa tähän ei kulu edes tuntia kuukaudessa. Mutta nämä samat asiat joutuu tekemään myös kevytyrittäjä. Oli yrittäjä tai kevytyrittäjä, joutuu itse huolehtimaan hinnoittelustaan ja kannattavuudesta. Sitä ei tee laskutuspalvelu, eikä myöskään tilitoimisto. En maksaisi itse kokopäiväisenä yrittäjänä kevytyrittäjyyspalveluiden palvelumaksuja toimistotöistä. Samalla vaivallahan kirjoitan laskun asiakkaalle, kuin ilmoitan täsmälleen samat tiedot laskutuspalvelulle.

Summa summarum: En näe kevytyrittäjyyspalvelun tuovan kokopäiväisesti yrittäjänä toimivalle merkittäviä hyötyjä, vaan päinvastoin. Mutta kun kyse on satunnaisesta palvelusta, kuten pienestä sivutoimesta, pilotoinnista tai yksittäisistä projekteista, kevytyrittäjyyspalvelu voi olla oivallinen vaihtoehto oman yrityksen perustamiselle tai yritystä edeltävälle markkinaselvittelyn ajanjaksolle. Henkisen kynnyksen madaltamisessa kevytyrittäjyys tuntuu toimivan erittäin hyvin. Tällöin oma y-tunnus onkin oivallinen jatkumo kevytyrittäjyydelle. Ja tämän ovat havainneet myös laskutuspalveluyritykset, joista osa tarjoaa jo omaa toiminimipakettiaan heille, jotka ovat ”kasvaneet ulos” kevytyrittäjyydestä.