Skip to main content
Yleinen

Mikä yrittäjyydessä pelottaa

By 4.5.2018Ei kommentteja

Moni pohtii mielessään yrittäjäksi ryhtymistä, mutta epäröi, koska kokee yrittäjyyden valtavan suurena elämänmuutoksena. Lähtötilanteesta riippuen muutos voi ollakin suuri, mutta toivottavasti parempaan suuntaan. Mikä sitten estää yrittäjäksi ryhtymisen? Pelko lienee suurin tekijä. Pelätään monia asioita, joista suurin osa johtuu tiedon puutteesta. Osa epäröinnistä johtuu myös rohkeuden puutteesta. Tuon tässä postauksessani esille asioita, jotka oman näkemykseni mukaan ovat esteinä yrittäjyydelle.

Tulojen epävarmuus. Mikäli henkilö on saanut säännöllisen kuukausipalkan, on selvää, että ellei tuleva yritystoiminta perustu sopimusyrittäjyyteen, jossa laskutusta syntyy heti yritystoiminnan alkamisesta saakka samalla tavalla säännöllisesti ja kuukausittain, on tulojen saaminen yrittäjänä epävarmempaa. Kun laskutus eli tulot riippuvat asiakasmäärästä, pelkona on näin ollen riittämätön määrä asiakkaita. Moni yrittäjä, jolla tulot ovat liian pienet, voisi näkemykseni mukaan panostaa enemmän markkinointiin ja myyntiin eli asiakashankintaan. Näkyvyys tai pikemminkin näkymättömyys on usean pienyrittäjän akilleen kantapää.

Osa yrittäjäksi ryhtyvistä haaveilee vaurastumisesta, osa haluaa vain elannon itselleen. Luen lisää yrittäjän tienesteistä aiemmasta postauksestani. (kuva: Pixabay)

Töiden epäsäännöllisyys. Lähes kaikkeen yritystoimintaan toimialasta riippumatta liittyy työn määrän vaihteluita ja tietyt sesonkiajat ja hiljaiset ajat. Sesonkeina töitä tehdään tukka putkella ja hiljaisina aikoina ei ehkä voida edes nostaa palkkaa. Työn määrän tasaamiseen ei välttämättä ole riittävää osaamista, eikä se kaikilla toimialoilla ole edes mahdollista. Mikäli töiden määrä on sidoksissa esimerkiksi sulan maan/lämpimän kelin ajanjaksoon, on pohdittava miten elinkeino hankintaan talvella. Toisaalta töiden epäsäännöllisyys pelottaa sen vuoksi, että pelätään että yrittäjyys sitoo liikaa. Onko yrittäjä naimisissa yrityksensä kanssa perustamishetkestä lähtien? Ovatko lomat, vapaa-aika ja jopa yöunet uhattuina?

Heikko itseluottamus, jolla tarkoitan sitä, ettei yrittäjä luota omaan osaamiseensa. Tämän uskoisin olevan yleisempää naisilla kuin miehillä tai ainakin oman 15 vuoden kokemukseni perusteella naiset kaipaavat enemmän tsemppaamista ja uskon valamista. Ei uskota siihen, että oma ammattitaito ja osaaminen on riittävällä tasolla, jotta joku maksaisi siitä. Markkinointi ja yrittäjälle välttämätön esilläolo tuntuvat pelottavilta ja kaukaisilta jo ajatuksenakin, koska oma olemus tuntuu liian vaatimattomalta. Ei uskalleta hinnoitella omaa osaamista riittävälle tasolle, jolloin yritystoiminnastakin tulee suurella todennäköisyydellä harrastelua eikä liiketoimintaa. Ei uskota, että omat taidot riittävät handlaamaan kaiken mitä yrittäjältä vaaditaan. Jonkinlainen tsempitys mentorilta, yritysneuvojalta, valmentajalta ja kotijoukoilta olisi usein paikallaan, koska vaatimattomatkin yrittäjät ovat yleensä hyvin ammattitaitoisia ja yritysideat voivat olla erinomaisen hyviä eli potentiaalia kyllä löytyy. Harmillista kyllä, usein tällainen liiankin suuri vaatimattomuus on yhteydessä kiltteyteen, joka tuntuu toisinaan olevan liiketaloudellisen ajattelun vastakohta, esimerkiksi että asiakkailta ei haluta ottaa rahaa. Yrittäjyys kun ei yksinkertaisesti onnistu ilman maksavia asiakkaita.

Sosiaaliturvan menettämisen pelko. Jo hyvin lyhyellä googlaamisella selviää, että jo yrittäjänä toimivat lietsovat internetin ihmeellisessä maailmassa virheellistä käsitystä siitä, ettei yrittäjällä ole laisinkaan sosiaaliturvaa. Sehän ei pidä paikkaansa ja itseäni harmittaa kovasti tällainen virheellisen tiedon levittäminen. Toki yrittäjän sosiaaliturvaan liittyy omat kommervenkkinsä, kuten tärkeimpänä se, että Kela laskee yrittäjän päivärahat (oli kyse sairas- tai perhevapaasta, tai eläkkeestä) yrittäjän itsensä määrittämän yel-työtulon perusteella.

Eli tilanne on päinvastainen kuin netin keskusteluissa väitetään: yrittäjällä todellakin on sosiaaliturva siinä missä muillakin kansalaisilla ja yrittäjä voi jopa itse vaikuttaa tukien suuruuteen – toisin kuin palkansaaja. Yrittäjä on oikeutettu myös toimeentulotukeen, asumistukeen ja yrityksen lakkauttamisen jälkeen työttömyyspäivärahaan, myös ansiosidonnaiseen sellaiseen, mikäli on kuulunut yrittäjien työttömyyskassaan (Ayt, Syt) . Toisinaan on tulkinnanvaraa mitkä ovat yrittäjän todelliset tulot ja mikä on sivutoimista yrittäjyyttä, mutta pelko täydestä lainsuojattomuudesta on täysin perätön.

Yrittäjän on mahdollista ottaa itselleen vapaaehtoinen sairaus- ja tapaturvavakuutus, joka kattaa sairausloman ajalta myös menetettyä työtuloa. Vakuutus on hintava; omalla kohdallani se jäi ottamatta 1500 euron vuosihinnalla. (kuva: Pixabay)

Palkallisten lomien ja sairaslomien menettäminen. Moni palkansaaja on tottunut nauttimaan palkallisista vuosilomista ja sellaisestakin vanhasta jäänteestä kuin ”lomaltapaluuraha”. Tämä liittyy työehtosopimukseen eli ammattiliitot ovat neuvotelleet ehtoja, joiden mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijäänsä. Ja hyvä näin; ammattiliitoilla on ollut entisessä maailmassa paljon epäkohtia korjattavanaan. Yrittäjää TES ei koske, vaikka omalla toimialalla sellainen olisikin. Kun yrittäjä palkkaa työntekijän, on TES:iä toki noudatettava työntekijän osalta. Yrittäjällä ei siis ole samanlaisia etuisuuksia tai myöskään velvoitteita kuin työnantajalla työntekijäänsä kohtaan. On tietenkin mahdollista, että yrittäjä noudattaa halutessaan TES:iä, mutta se ei ole pakollista. Yrittäjä siis voi pitää palkalliset vuosilomat, mikäli näin haluaa.

Esteeksi palkallisten lomien pitämiseksi muodostuu usein se, että yrittäjän on tienattava vuosiloma-ajan palkka etu- tai jälkikäteen. Usein etenkin pienen ja alkavan yrityksen laskutus on suoraan sidonnainen yrittäjän itsensä tekemiin työntunteihin, jolloin lomalla oleva yrittäjä ei tuota laskutettavaa työtä ja näin ei synny tulojakaan. Eli ei ole varaa pitää lomia. Mutta huom! Tilannehan on täsmälleen sama palkkatyössäkin. Moni ei vain tule ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Ei työnantajalla ole mitään pohjatonta rahakirstua, josta kaivetaan lomapalkkoja, vaan työntekijöiden on aivan samalla tavalla tienattava loma-ajan palkkansa etu- tai viimeistään jälkikäteen, jotta yrityksellä on varaa maksaa nämäkin palkat. Eli tämäkään asia ei poikkea taloudellisessa mielessä palkansaajan tilanteesta – moni palkansaaja ei vain miellä että palkka on tienattava. Yrittäjänä asia konkretisoituu – hyvässä ja pahassa.

Sairasloma-ajan palkkaa työntekijät pitävät itsesäänselvyytenä ja itsestäänselviä ne ovatkin, koska asia on kirjattu työehtosopimukseen. Yrittäjällä sairasloman palkan omavastuuaika on 1 päivä, jonka jälkeen hän voi hakea Kelalta sairaspäivärahaa. Tämänkin päivärahan suuruus on sidottu yel-tuloon. Harva yrittäjä hyödyntää tätä etuutta, koska hakemiseen liittyy aina pientä byrokratiaa, mutta ilman muuta yrittäjänkin on mahdollista jäädä sairaslomalle ja saada Kelalta korvausta.

Työn sitovuudesta kirjoitin jo edellä. Moni pelkää, että yrittäjät joutuvat tekemään töitä 24/7/365 eli ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Yrittäjän on varmasti ainakin toiminnan alkuvaiheessa vaikeaa kieltäytyä töistä kahdestakin eri syystä: pelkona on asiakkuuden menettäminen ja toisaalta yrittäjän tulot ovat suorassa suhteessa tehdyn työn määrään. Usein alkava yrittäjä ottaakin kontolleen liikaa töitä, jolloin vapaa-aika ja perhe-elämä kärsivät. Mutta toivottavasti alkuhärdellin tasaannuttua yrittäjä oppii luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että asiakkaita löytyy ja ettei yrittäjänkään tarvitse palvella kaikkia asap saman tien, vaan asiakas voi mahdollisesti odottaa hetkisen tai yrittäjä voi jopa opetella kieltäytymään. Ei:n sanominen vaatii tervettä itseluottamusta ja se on kyllä erittäin vaikea sana pienyrittäjälle. Vakituisessa palkkatyössä työntekijä voi usein luottaa siihen, että työ jatkuu vielä kuukaudenkin kuluttua, kun taas yrittäjä ei välttämättä tiedä tilauskantaansa kahta viikkoa pidemmälle. Epävarmuutta on pakko oppia sietämään.

Se ettei yrittäjä osaa kieltäytyä töistä ja työmäärä kasvaa valtavaksi, ei kuitenkaan välttämättä ole sidoksissa yrittäjyyteen, vaan se on pitkälti myös persoonakysymys. Tietynlaiset henkilöt haalivat itselleen hurjan määrän tekemistä olivatpa palkkatöissä, opiskelijoita tai vaikka hoitovapaalla tai eläkkeellä. Tiedätkö ihmistyypin, joka ei lepää hetkeäkään laakereillaan, vaan on monessa mukana? Aina on uusia projekteja aluillaan, vaikka entisiäkään ei ole viety loppuun saakka. Ihminenhän voi laittaa aikansa ja energiansa mihin tahansa: kodin puunaamiseen, autoharrastukseen, junnujen valmentamiseen tai ihan mihin tahansa. Yrittäjäksi ryhtyessään samainen ihmistyyppi suorittaa yrittäjyyttä intohimoisesti ja kovalla intensiteetillä. Valitettavasti työn määrän kasvaessa tämän ihmistyypin on vaikeaa delegoida töitä toisille. Yritystoiminnan kasvaminen kun edellyttää sitä, että työtä on luovutettava työntekijöille tai alihankkijoille. Yrittäjä itse on tällöin kasvun esteenä ja pahimmassa tapauksessa uuvuttaa itsensä työn määrällä. Perfektionisti vaatii kaikilta yhtä kovaa laatua, mutta ripaus rentoutta tekisi yrittäjällekin hyvää.

Yrityksen tärkein voimavara on yrittäjä itse. Mikäli yrittäjä kaatuu, kaatuu yrityskin. Yrittäjä on usein innostunut yrityksestään, eikä edes huomaa, että huolehtii itsestään liian vähän ja palautuminen jää riittämättömälle tasolle. Kumpaa arvostat enemmän: Raha vs. terveys? (kuva: Pixabay)

Rahoitus tai pikemminkin kaikenlainen raha-asioihin liittyvä pelottaa. Kirjoitin aiemmin postauksen siitä, mitä yrityksen perustaminen maksaa. Summa voi vaihdella satasista satoihin tuhansiin. Yrittäjällähän ei tarvitse olla koko summaa säästönä omalla tilillään. Yrityksen perustaminen on investointi, jota varten on olemassa erilaisia rahoituslähteitä. Tunnetuimpia näistä ovat pankkien yrityslainat ja Finnveran yrityslainat ja takaukset. Jonkin verran, yleensä 20%, vaaditaan omarahoitusosuutta, mutta usein yrittäjän on mahdollista taata itse etenkin pienemmät velkasummat.

Jännä juttu sinänsä, että yrityksen perustamista varten otettua lainaa pelätään, sillä eihän kukaan nykypäivänä mieti investointia tehdessään, että ostaisi vaikkapa asunnon tai kesämökin ilman ulkopuolista lainarahoitusta. Miten ihmiset eivät miellä, että yrityksen perustamiseen on saatavilla ihan samanlaista rahoitusta? Ja yrityksen on sentään tarkoitus olla tuottava: se tuottaa vähintäänkin elinkeinon yrittäjälle itselleen ja parhaassa tapauksessa myös työntekijöille. Velkaantumisen pelko on kuitenkin noussut todella usein keskusteluihin yrittäjäkoulutuksissa. Etenkin naiset haluavat välttää viimeiseen saakka velan ottamista. Tämä voi joskus jopa rajoittaa yritystoiminnan aloittamista tai kasvattamista. Rahoitusta on saatavilla ja rahoitus on suhteellisen edullistakin. Luottotieto-ongelmat ovat asia erikseen. Niistäkin kirjoitin aiemmin ja tuo postaus (Yrittäjäksi ilman luottotietoja) onkin osoittautunut tämän blogin luetuimmaksi kirjoitukseksi.

Muita raha-asioihin liittyviä pelkoja rahoituksen lisäksi ovat hinnoittelun vaikeus, arvonlisäveroasiat ja yrityksen verotus. Miten laaditaan kannattavuuslaskelmat? Mikä on sopiva myyntihinta? Mitä tarkoittaa kate? Miten alennus vaikuttaa hintaan? Mitä tarkoittaa kirjanpito? Miten kirjoitetaan lasku? Entä tarjous? Mikä on sopivin yritysmuoto ja miten yritys maksaa verot? Miten saan itselleni tuloja omasta yrityksestä? Nämä kaikki ovat asioita, jotka tulevat esille paitsi tässä blogissa, myös jokaisessa yrittäjäkoulutuksessa, joten suosittelen kaikkia yrittäjyyttä pohtivia osallistumaan yrittäjäkoulutukseen. Raha-asiat eivät lopulta olekaan niin vaikeita, kuin moni etukäteen pelkää. Suurempi haaste on markkinointi ja myynti eli asiakashankinta.

Rahoittajan rooli ei ole helppo: antaisitko sinä rahaa ideaa vastaan pelkän liiketoimintasuunnitelman ja laskelman perusteella? Usein sanotaan, että yrityksen on helpompaa saada rahoitusta yritystoiminnan perustamisvaiheessa kuin myöhemmin. Esimerkiksi limiitin saaminen yritystilille ei välttämättä enää onnistukaan myöhemmin mikäli ensimmäinen tilikausi on ollut tappiollinen. (kuva: Pixabay)

Oma elämäntilanne ei välttämättä ole paras mahdollinen yrittäjäksi ryhtymiselle. Toisinaan yrittäjä on vielä liian nuori ja kokematon. Silloin kun ei ole minkäänlaista työkokemusta, ei ole ymmärrystä alan toimintatavoista, hinnoittelusta, sopimuksista, saati että olisi jo asiakkaita tai yhteistyökumppaneita tiedossa. On aika kova koulu harjoitella työn tekemistä palkkatyön sijaan yrittäjänä. Nuorilla on kuitenkin usein parempi itseluottamus ja enemmän rohkeutta – vai pitäisikö sanoa, että vähemmän menetettävää kuin vanhemmilla yrittäjäksi ryhtyvillä. Nuoret, jotka eivät vielä ole päässeet säännöllisen kuukausipalkan, palkallisten lomien ja muiden etuisuuksien makuun, eivät osaa niitä kaivatakaan. Toisaalta nuorilla ei ole vielä asuntolainaa ja perhettä ruokittavana eli on vähemmän vastuuta kannettavana.

Aikuisemmalla iällä elämäntilanne koetaan usein esteeksi. Juuri nuo asiat; vastuu, asunto- ja autolaina ja erityisesti pienet lapset koetaan rajoittaviksi tekijöiksi. Ajankäytöllisesti näin onkin. Kun perheessä on monta lasta, on varsinkin äidin yrittäjyys usein sivutoimista. Myös sairaus, eläkkeellä olo tai puolison työttömyys voivat olla asioita, jotka laittavat epäröimään yrittäjäksi ryhtymistä. Oma näkemykseni on, että elämäntilanteella ei ole sinänsä väliä, vaan sillä, että liikeidea on sellainen, jolle on kysyntää ja yrittäjällä on riittävät resurssit sen toteuttamiseen. On liikeideoita, jotka vaativat paljon aikaa, osaamista ja rahaa, mutta on myös simppeleitä ja toimivia ideoita, jotka eivät kuormita kohtuuttomasti, jolloin myös perheenäitikin voi aivan hyvin ryhtyä yrittäjäksi. Ajankäytönhallinta on tärkeä taito, jossa on varmasti jokaisella yrittäjällä (minä mukaan lukien) parantamisen varaa.

Yleinen tiedon puute on ongelma, joka ei välttämättä pyöri yrittäjyyttä suunnittelevan mielessä, mutta yritysneuvojat ja me alkavien yrittäjien parissa työskentelevät törmäämme siihen jatkuvasti. Henkilön iällä ja taustalla on yllättävän vähän merkitystä yrittäjyystietämyksessä ja usein lähdetäänkin liikkeelle aivan nollasta myös aikuisten, pitkän työuran tehneiden ihmisten kanssa. Olen aiemminkin todennut, että olen yrittäjyyskasvatuksen vankkumaton kannattaja ja olen suunnattoman iloinen opetussuunnitelmauudistuksista, joissa yrittäjyyttä on nyt nostettu esille kaikilla kouluasteilla. Yrittäjyyskasvatuksen avulla saadaan pikkuhiljaa muutettua niin asenteita kuin korjattua tiedon puutettakin. Ihanteellista olisi, että kaikilla ammattiin valmistuneilla, oli kyseessä sitten toinen aste tai korkea-aste, olisi jo perustiedot ja pikkuisen kokemustakin yrittäjyydestä työelämään astuessaan ja tietoja tai taitoja sitten täydennetään kun yrittäjyys tulee ajankohtaiseksi. Koska tämä työ on pitkäjänteistä (=suomeksi: hidasta) eikä yrittäjävalmiuksia saada juurrutettua koulussa mitenkään kaikille kansalaisille, on hyvä että tarjolla on valtaisa määrä erilaisia yritysneuvontapalveja ja koulutuksia, joissa autetaan yrittäjyyttä suunnittelevia.

Pelkoja ja estoja on siis joka lähtöön. Pahin pelko lienee kuitenkin se, että mitä jos yritys ei menestykään? Miten minulle käy? Jos tulee konkurssi, joudunko velkahelvettiin, menettääkö perhe kodin, joudunko vankilaan ja menetänkö kasvoni lopullisesti? Palkkaako kukaan enää töihin konkurssin tehnyttä entistä yrittäjää? Saanko edes työttömyyspäivärahaa?

Nuo ovat ymmärrettäviä pelkoja ja onkin totta, että kolmen ensimmäisenä toimintavuoden aikana jopa puolet yrityksistä lopettaa toimintansa. Osa kannattamattomina, osa vaihtaa yritysmuotoa ja jatkaa esimerkiksi toiminimen toimintaa osakeyhtiönä (kuten omakin yritykseni), mutta tilastoissa tämä positiivinen lakkauttaminen näkyy silti lakkauttamisena. Mitä kannattamattomina lopetettuihin yrityksiin tulee, onkin parempi lakkauttaa yritys ennen kuin velkakierre syvenee.

Voisinkin tehdä myöhemmin aivan oman postauksen yritystoiminnan lakkauttamisesta, mutta tässäpä tiiviisti: Mikäli yrityksellä ei ole velkaa, ei lakkauttamiseen liity kovinkaan kummoisia toimenpiteitä. Varsinkin toiminimen eli yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminnan lopettamiseen riittää lopettamisilmoitus, joka menee niin Kaupparekisteriin kuin verottajalle. Lopettamisvaiheessa on tehtävä viimeinen tilinpäätös ja maksettava mahdolliset vielä maksamattomat verot. Mikäli yrityksellä on omaisuutta, josta on saatu arvonlisäverovähennykset, alv:t joutuu luonnollisestikin maksamaan takaisin.

Velkaisen yrityksen lakkauttamiseen liittyy enemmän toimenpiteitä, jotka ovat monimutkaisempia, aikaavieviä ja kivuliaampia. Velkojia voi olla useita ja heidän kuuluu saada omansa ja elleivät yrityksen varat riitä velkojen maksuun, voidaan yritysmuodosta ja vastuista riippuen puuttua myös yrittäjän henkilökohtaiseen omaisuuteen tai velkojen maksaminen voi jatkua vuosien ajan. Näinhän toimitaan myös muussa kuin yrityksen velkaantumistilanteessa. Yrittäjä voi saada työttömyyspäivärahaa yrityksen lakkauttamisen jälkeen, mikäli on maksanut yel:iä vähintään 12 576 euron työtulon mukaan (v. 2018). Yritystoiminnan tulee olla kokonaan lakkautunut.

Yrittäjyyttä pohtiva voisikin listata perinteisellä plussat ja miinukset-menetelmällä yrittäjyyden hyviä puolia ja huonoja puolia ja verrata niitä keskenään. Mikäli hyviä puolia on selkeästi enemmän tai ne ovat painoarvoltaan suurempia, kannattaa ehdottomasti jatkaa yrityksen suunnittelua. Mikäli huonoja puolia tulee listaan enemmän, voi pohtia voiko niitä minimoida tai pienentää? Onko olemassa vakuutuksia riskien kattamiseksi? Voiko hankkia kumppanin tai työntekijän, joka kattaa niitä osa-alueita, jotka eivät ole omia vahvuuksia? Voinko paikata tiedon puutteita yritysneuvojan ja yrittäjäkoulutuksen avulla? Mitä voisit tehdä, jotta miinukset pienenevät? Usein tehtävissä on paljonkin!

Vaikka yrittäjyyteen liittyy vastuita ja velvoitteita, yrittäminen antaa silti niin paljon, että moni yrittäjä ei enää vaihtaisi takaisin palkkatyöhön. Mikäpä onkaan hienompaa kuin työllistää itse itsensä! Yrittäjyys antaa enemmän kuin ottaa. (kuva: Shutterstock)

Yrittäjyyteen liittyy silti aina riski. Sitä tosiasiaa ei voi poistaa. Toisaalta ei vakituinen palkkatyökään ole tänä päivänä itsestäänselvyys ja toisinaan jopa pohdin, että miksi niinkin tärkeän asian, kuin ihmisen toimeentulon pitäisi edes olla vain yhden työnantajan varassa? Jos menettää työpaikan, menettää elannon. Yrittäjänä tätä riskiä voi hajauttaa, kun asiakkaita on useita. Jos menettää yhden asiakkaan, ei menetäkään koko toimeentuloa.

Kannattaa myös keskustella kokeneiden yrittäjien kanssa. Joskin itseäni hieman kismittää, että joillakin yrittäjillä on taipumusta liioitella yrittäjyyden huonoja puolia ja he mielellään vatvovat niitä kovaan ääneen aina tilaisuuden tullen, mutta silti eivät vaihtaisi yrittäjyyttä palkkatyöhön. Eli he näin ollen tahtomattaankin lietsovat yrittäjyydestä ikävää mielikuvaa ja pelottelevat yrittäjyydestä kiinnostuneita. On totta, etteivät kaikki yrittäjät menesty ja heikosti sujunut yrittäjyys voi viedä elämänilon ja johtaa taloudelliseen ahdinkoon. Usein on kuitenkin paljon tehtävissä ja erityisesti suunnitteluvaiheessa. Eli älä siis tyrmää yritysideaasi ennen kunnollista pohdiskelua.

Tsemppiä yrittäjyysajatusten kanssa!

Kommentoi