Skip to main content
Yleinen

Paljonko yrittäjä tienaa

By 4.3.201812 tammikuun, 2019Kommentit (2)

Yrittäjän palkka on suhteellinen käsite, koska yrittäjällä on yritysmuodosta riippuen mahdollista nostaa yrityksestään tuloja muutoinkin kuin palkkana. Suomen Yrittäjät ry:n ekonomisti Petri Malinen on laatinut v. 2015 selvityksen yrittäjien tuloista ja maksamista veroista. Malisen mukaan v. 2013 yrittäjän keskimääräinen ansio on ollut 46 141 euroa, josta ansiotuloa on ollut 73% ja pääomatuloa 27%. Yrittäjien tulot eivät jakaannu tasaisesti, kuten eivät toki palkansaajillakaan. Tätä selittää osin se, että osa yrittäjistä on sivutoimisia. Alkuperäisen tekstin löydä täältä.

Yrittäjien palkkahaitari vaihtelee yhtä paljon kuin työntekijöidenkin: osa tienaa todella hyvin ja osa jää tuloissaan köyhyysrajalle. (kuva: Pixabay frycyk01)

Tilastokeskuksen mukaan pk-yritysten keskimääräinen liikevaihto v. 2011 on ollut 195 000 euroa. Liikevaihdolla tarkoitetaan tilikauden myyntiä. Itse olen joutunut hämmästymään kerta toisensa jälkeen yritystoimintaa ymmärtämättömien henkilöiden lausahduksista yrittäjän myyntilukuja ja hinnoittelua kohtaan. Esimerkiksi ”Sinähän tienaat hyvin!”-tyyppiset kommentit saavat ihmettelemään, miten aikuiset ihmiset voivat edelleen ajatella, että yrittäjä saa kaikki laskuttamansa eurot omaan taskuunsa eli omaksi palkakseen. Ja mikä erikoisinta, henkilön työ- ja koulutustausta (esimerkiksi esimiesasema ja korkeakoulututkinto) ei välttämättä suinkaan lisää kustannustietoisuutta. Yrittäjä ei koskaan saa kaikkea laskuttamaansa palkkana itselleen, vaan toimialasta ja yritystoiminnan kustannuksista riippuen maksimissaan puolet, yleensä 1/3 tai jopa vieläkin vähemmän.

Taloussanomat kertoi artikkelissaan, että jos asiantuntija pohtii yrittäjäksi ryhtymistä, on hänen myytävä 4000 euron bruttokuukausitulot saadakseen 97 000 euroa tilikaudessa ja 5000 euron bruttotulot saadakseen 121 000 euroa tilikaudessa. Ja huom! Tässä puhutaan palvelun myymisestä. Kun liiketoimintaan tulee mukaan materiaaleja, raaka-aineita, tuotteita ja koneita, on myynnin oltava vieläkin suurempaa suhteessa yrittäjän palkkaan, koska on enemmän katettavia kuluja. Eli loppuosa laskutuksesta ”katoaa” yritystoiminnan kuluihin, joita voivat olla esimerkiksi yel-maksu, kirjanpito, markkinointi, toimitilat, auto, materiaalit, raaka-aineet, tuoteostot, henkilöstökulut tai koneet ja laitteet. Eli ihmettelen kovasti, miten palkansaajille voikin olla niin vieras ajatus, että kaikella toiminnalla on kustannuksia, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta sektorista.

On toivottavaa, että jo pienille lapsille opetettaisiin niin kotona, kuin koulussakin taloustaitoja ja kustannustietoutta. Eikä olisi pahitteeksi useimmilla työpaikoillakaan! (kuva Pixabay klimkin)

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että yrittäjän tulee tavoitella yritystoiminnastaan suurempaa palkkaa, kuin mitä hän maksaisi omalle työntekijälleen tai mitä hän itse saisi saman alan palkkatyöstä. Onhan yrittäjällä kokonaisvastuu yrityksestä. Yrittäjän palkka poikkeaa kuitenkin työntekijän palkasta siten, ettei se ole välttämättä saman suuruinen joka kuukausi. Kun yritystoiminta on vakiintunutta, niin yrittäjää itseään, kuin kirjanpitäjääkin helpottaa jos palkkasumma on sama kuukausittain. Mutta jos yritystoiminta on vasta alussa tai jostakin syystä (esim. sesonkivaihtelut tai projektiluontoiset työt) laskutusten määrä vaihtelee voimakkaasti, yrittäjän on nostettava palkkaa silloin kun sitä on saatavilla.

Yritysmuodosta riippuen on erilaisia tapoja, miten yrittäjä voi nostaa yrityksestään rahaa:
-Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimiyrittäjä voi nostaa yrityksensä tililtä vapaasti rahaa yksityisottoina (tai ottaa tuotteita) omaan käyttöönsä.
-Kommandiitti- ja avoimen yhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet voivat nostaa samaten rahaa yksityisottoina. Lisäksi voidaan maksaa voitto-osuuksia.
-Osakeyhtiön osakas nostaa rahan palkkana. Lisäksi on mahdollista nostaa osinkotuloja.
-Yhtiömuotoisista yrityksistä voidaan myös lainata rahaa. Ja myös luontoisedut ovat mahdollisia.

Yrittäjällä voi olla lisäksi muitakin tuloja. Yrittäjähän voi hyvin olla palkkatöissä ja saada palkkaa. Yrittäjällä voi olla omia sijoituksia, joista voi saada pääomatuloja. Ja kaikki yrittäjäthän eivät nosta omasta yrityksestään palkkaa. Työntekijälle on maksettava aina vähintään TES:n mukaista palkkaa, mutta yrittäjällä ei ole itselleen palkanmaksuvelvoitetta eikä TES sido häntä.

Uusisuomi uutisoi 28.12.2016 että päätoimisista yksinyrittäjistä 45% tienaa alle 2000 euroa kuukaudessa. Yli 3000 euron bruttotuloihin ylsi kolmannes yksinyrittäjistä. Se ei ole paljon, mutta tässä yhteydessä haluan nostaa esille erään pienen, mutta monelle merkityksellisen asian. Yrittäjä voi laittaa kuluja yrityksen kirjanpitoon. Kulujen on oltava elinkeinotoiminnan kustannuksia eli yksityiselämän kuluja sinne ei voi laittaa. Mutta on selvää, että osa kuluista koskee molempia. Esimerkiksi puhelimen kulut, nettiliittymä ja autoilu ovat kuluja, jotka yrittäjä voi ainakin osittain laittaa kirjanpitoon. Moni pienyrittäjä arvostaa tätä, koska joutuisi maksamaan nuo kulut joka tapauksessa, mutta yrittäjänä saa ne verovähennyksiin.

Sivutoimista yrittäjyyttä on monenlaista. Joskus harrastuksesta tuleekin liiketoimintaa, kun taas toisinaan palkkatyötä tehdään vain, jotta se mahdollistaa sen varsinaisen kutsumuksen toteuttamisen. (kuva Pixabay 3dman_eu)

On myös yrittäjiä, jotka eivät pyöritä yritystä vaurastuakseen, vaan pikemminkin oma toimiala on kutsumustyö ja yrittäjyys ainoa vaihtoehto sen toteuttamiseen. Vuosien varrella yrittäjäkoulutuksiini on osallistunut erityisesti luovien alojen yrittäjäksi ryhtyviä henkilöitä, jotka eivät tavoittele välttämättä edes elantoa, vaan yritys on tarkoituskin pitää pienenä ja harrastelijamaisena. Esimerkiksi keraamikkoja, käsityöläisiä, muusikoita ja taiteilijoita yhdistää voimakas kutsumus omaan toimialaansa. Toisinaan harrastus kuitenkin kannattaa pitää harrastuksena, mutta mikäli toiminnasta haluaa aidosti ja oikeasti liiketoimintaa, niin se vaatii usein ajattelutavan muuttamista liiketaloudellisempaan suuntaan. Muita harrastelijamaisia yrittäjiä ovat esimerkiksi kotikutsuyrittäjät, palkkatyön ohessa sivutoimisesti yrittävät ja muut sivuelinkeinona toimintaa pyörittävät yrittäjät (esimerkiksi maatalouden sivutoimet).

Toinen yrittäjäryhmä, jonka haluan tässä yhteydessä nostaa esille, nauttii paljonkin yrittämisestään pienistä tuloista huolimatta. Tällaisia henkilöitä ovat elämäntapayrittäjät, jotka arvostavat vapautta ja vapaa-aikaa. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti yrittäjiä, jotka haluavat tehdä lyhyttä työpäivää, esimerkiksi vain sen ajan kun lapset ovat koulussa ja pitää vuodessa hiljaisen ajan, kuten esimerkiksi marras-helmikuun, kokonaan vapaata vaikkapa viettäen sen ulkomailla auringon alla. Tavoite ei ole tuottaa suuria taloudellisia voittoja, vaan yritys on väline tällaisen elämäntyylin mahdollistamiseen.

Yritystoiminnan kuuluu olla taloudellisesti kannattavaa. Palkkasummalla ei sinänsä ole väliä, kunhan yrittäjä on siihen itse tyytyväinen, eikä yrittäminen ole jatkuvaa kituuttamista. (kuva: Pixabay TaniaVdB)

Jo lyhyen googlailun perusteella otsikoissa tuntuvat korostuvan yrittäjien pienet tulot. Otsikointi voi olla esim. edellämainitun Uusisuomen artikkelin mukaisesti ”45% yksinyrittäjistä tienaa alle 2000 euroa”. Olisi mukavaa nähdä välillä otsikoita, joissa kerrottaisiin asian toinen puoli: ”Puolet yrittäjistä tienaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja”. Jostakin syystä lehdistö on kiinnostuneempi tuomaan esille yrittäjyydestä negatiivisia puolia. Tosin sama taitaa päteä kaikkeen uutisointiin. Ehkäpä huonot uutiset vetoavat enemmän suomalaiseen mielenlaatuun. Muistan nähneeni kerran artikkelin, jonka mukaan yrittäjä tienaa keskimäärin paremmin kuin keskiverto palkansaaja, mutta yrittäjän työtuntimäärä on suurempi, joka johtaa siihen, että tuntipalkka on pienempi. Voin hyvin kuvitella tämän paikkansapitävyyden. Kuten edellä totesin, TES ei sido yrittäjää palkan suhteen, kuten ei myöskään työajan suhteen.

Minulta kysytään useinkin mikä on yrittäjän keskivertopalkka, mutta siihen vastaaminen ei ole ihan yksiselitteistä. Yrittäjillä, yhtä lailla kuin palkansaajilla tai ei-yrittäjilläkin, tulot vaihtelevat suuresti. Samoin kuin työnteon motiivit. On yrittäjiä, joille yritys on rahanteon väline, on yrittäjiä, jotka haluavat yrityksestään menestyvän saatellakseen sen myyntikuntoon ja on yrittäjiä, jotka haluavat vain ja ainoastaan työllistää itsensä kasvattamatta yritystoimintaa. Yrittäjän pienet tulot ovat huolenaihe vain silloin, kun yrittäjä haluaisi tienata enemmän, mutta taidot eivät riitä liiketoiminnan kehittämiseen. Tällöin apua saa esimerkiksi yritysneuvojalta ja erilaisista koulutuksista. Sen sijaan niiden yrittäjien kohdalla, jotka eivät edes halua panostaa kehittämiseen, en olisi tulojen pienuudesta huolissani. Tällöin yritys on enemmänkin harrastus. Ja se heille suotakoon.

Kommentit (2)

  • Jenna sanoo:

    Yrittäjä tarkoittaa olla ystävällinen asiakkaille. Ja laittaa rajat kun tarvitsee. Myy. Tuotteittaan. Antaa opastusta asiakkaille, ohjaa… tekee työtä… enlund.

Kommentoi