Tai voiko edes puhua yrittäjyydestä? Yrittäjän määritelmiä on monia ja yksi mielestäni parhaimmista on se, että henkilö hankkii päätoimeentulonsa muutoin kuin toisen alaisuudessa. Onko palkkatyön ohessa sivutoimisesti tai osa-aikaisesti yrittävä siis yrittäjä ollenkaan? Vai onko hän pikemminkin lisätulojen hankkija tai harrastelija? Voihan sivutoimisuus tarkoittaa sitäkin, ettei henkilö pyöritä yritystä palkkatyön ohella, vaan opintojen tai perhevapaan ohessa, jolloin yrittäminen voi hyvinkin olla päätulonlähde, vaikka ajankäytöllisesti se olisikin sivutoimista. Myös eläkkeellä olevilla on yhä enemmän sivutoimista liiketoimintaa.
Yhä useampi pohtii sivutoimista yrittäjyyttä palkkatyön ohessa. Syynä voi olla se, että haluaa työlleen vastapainoa tai harrastuksesta voisi syntyä laskutettavaa. Sivutoiminen yrittäjyys on harvoin saman toimialan toimintaa kuin palkkatyö. Lisäksi on huomioitava, ettei oman työnantajan kanssa pidä lähteä kilpailemaan. (kuva: Pixabay emilkrasnic)
Oli miten oli, yhä useampi suomalainen rekisteröi y-tunnuksen sivutoimista yrittäjyyttä varten. Sivutoimisen yrittäjän velvoitteet ovat aivan samat kuin kokopäiväisenkin:
-Y-tunnuksen hankkiminen: ilmoitus elinkeinotoiminnan aloittamisesta verottajalle ja yrityksen rekisteröiminen Kaupparekisteriin
-Arvonlisäverovelvollisuus, mikäli liikevaihto eli myynti on vuodessa vähintään 10 000 euroa ja toiminta on arvonlisäverovelvollista
-Yel-velvollisuus eli lakisääteisen yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen, mikäli yrittäjä saa yrityksestään tuloa vähintään n.7600 euroa vuodessa
-Kirjanpito, tilinpäätös ja veroilmoitus + verojen maksaminen
-Muut mahdolliset velvoitteet (kuten työnantajan velvoitteet, luvat ja ilmoitukset)
Yllä olevasta listasta käy hyvin ilmi ainakin itseltäni usein kysytyt eurorajat arvonlisäveron ja yelin suhteen. Mikäli yritystoiminnasta saatava myynti ja tulo jäävät näiden alle, ei näitä velvoitteita synny. Moni sivutoiminen yrittäjä haluaa pitää yrittäjyytensä niin pienenä, ettei synny alv- tai yel-velvoitetta. Nämä molemmathan johtavat siihen, että yrittäjän on nostettava myyntihintaansa. Otetaan yksinkertainen esimerkki: Mikäli yrittäjä haluaa myydä palveluaan hintaan 30€/h ja hän ei ole alv-velvollinen, hinta on asiakkaalle 30€/h. Mutta jos yrittäjä on alv-velvollinen ja jos alv-prosentti on 24%, on hänen lisättävä hinnan päälle alv 30×0,24=7,20€. Arvonlisäverolliseksi myyntihinnaksi tulee tällöin 37,20€. Tästä alv:n osuus 7,20€ on verottajan rahaa ja yrittäjälle jää 30€, jolla hän kattaa liiketoimintansa kulut ja loput jää hänen omaksi palkakseen.
Eli alv nostaa hintaa neljänneksen. Moni yrittäjä pelkää, ettei saa asiakkaita korkeammalla hinnalla ja haluaa pitää hinnan niin matalana kuin mahdollista. Kirjoitin aiemmin postauksen palvelun hinnoittelusta. Toin siinäkin esille, etten ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämään hintojen polkijoita. Mutta sivutoimisissa yrityksissä, joilla vuosimyynti jää selkeästi alle 10 000 euron vuodessa, ei kyse ole liiketoiminnasta, vaan harrastuksesta tai sivutulon lähteestä. Eli vaikka kokopäiväiset yrittäjät saattavat ärähtää näille halvan hinnan sivutoimisille toimijoille, ei oman arvonsa tuntevilla yrittäjillä pitäisi olla syytä huoleen. Harrastaja ja ammattilainen ovat kuitenkin eri asioita.
Sivutoiminen yrittäjä on oikeutettu myös vähentämään liiketoimintansa kulut yrityksen kirjanpidossa, aivan kuten kokopäiväinenkin yrittäjä saa tehdä. Ja samoin alv-velvollinen sivutoiminen yrittäjä saa liiketoimintaan kuuluvien ostojen alv:n vähennettyä. Yritystukiin tai starttirahaan ei ole sivutoimisilla oikeutta. Sivutoiminen yrittäjä toimii siis aivan kuten kokopäiväinenkin: hankkii asiakkaat, tarjoaa asiakkailleen tuotteita tai palveluja, laskuttaa, huolehtii kirjanpidosta ja saa itselleen ne tulot, jotka jäävät kulujen jälkeen viivan alle.
Sivutoimisenkin yrittäjän kannattaa ostaa kirjanpito tilitoimistolta. Moni ajattelee, että koska kuitteja on vähän, kannattaa hoitaa kirjanpito itse. Se johtaa siihen, että aikaa on entistäkin vähemmän varsinaiselle liiketoiminnalle ja sitähän ei ole liiaksi asti sivutoimisella yrittäjällä. (kuva: Pixabay Gadini)
Yritysmuodoista kaksi suosituinta niin sivu- kuin kokopäiväisillä yrittäjillä ovat yksityinen elinkeinonharjoittaja eli puhekielisesti toiminimi ja osakeyhtiö. Teen myöhemmin oman postauksen yritysmuodoista, mutta tiiviisti näin:
Yksityinen elinkeinonharjoittaja:
-Yksi yrittäjä, voi olla työntekijöitä.
-Helppo perustaa ja lakkauttaa.
-Ei vaadita perustamisvaiheessa sijoituksia (rahaa tai omaisuutta)
-Ei ole yhtiö, vaan yksityishenkilön laskutuskanava.
-Kaikki yrityksen tulot ja omaisuus on yrittäjän verotettavaa omaisuutta. Sivutoimisessa yrittäjyydessä kokonaisverotus muodostuu siten, että kaikki yrittäjän tulot (palkka ja yrittäjätulo) lasketaan yhteen eli aivan kuten useaa työtäkin tekevällä verotus kovenee.
-Yrittäjällä on vapaa rahankäyttöoikeus eli yrittäjä voi nostaa yrityksen tililtä rahaa omaan käyttöön milloin vain.
-Yrittäjä vastaa henkilökohtaisesti yrityksen velvoitteista ja sitoumuksista, kuten veloista.
-Ei byrokratiaa eli ei hallitusta tai kokouksia.
-Ei luontoisetuja.
Osakeyhtiö:
-Voi olla useampia osakkaita.
-Perustamisvaiheessa sijoitettava vähintään 2500€.
-Nimettävä hallitus, laadittava yhtiöjärjestys.
-Ei vapaata rahankäyttöoikeutta, vaan yrittäjä nostaa itselleen palkkaa, joka on veronalaista tuloa. Mahdollisuus myös osinkotuloihin.
-Periaatteessa yhtiö vastaa velvoitteista.
-Yhtiö maksaa aina veroja 20%.
-Uskottavampi markkinoilla?
Yritysmuoto ei ratkaise yrityksen menestymistä, vaan sivutoimisen yrittäjyyden osalta tärkeimpänä menestystekijänä pitäisin yrittäjän käytettävissä olevaa aikaa. Jos yritys on perustettu vain yksittäisiä keikkaluontoisia töitä varten, on ok perustaa yritys lailliseksi laskutuskanavaksi. Tähän on toinenkin vaihtoehto eli ns. kevytyrittäjyys. Mutta jos sivutoimisen yrityksen on tarkoitus olla jatkuvaluontoista ja yritystoiminta mahdollisesti laajenee, yrittäjän käytettävissä olevalla ajalla on huomattava merkitys joko yrityksen kehittymisessä tai kehityksen jarruna olemisessa. Uskokaa pois, minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja lisäksi lukuisten yrittäjäasiakkaideni kokemusten perusteella yrittäminen vaatii aikaa ja muitakin resursseja onnistuakseen.
Kannattaa pohtia realistisesti, montako tuntia viikossa voi oikeasti irrottaa aikaa arjestaan. Ottaen huomioon, että vuorokausi jakautuu kolmeen osaan: uni/lepo 8h, työ 8h, perhe ja vapaa-aika 8h. Näin siis ideaalimaailmassa. Usein on kuitenkin niin, että unelle jää vähemmän, työ vie matkoineen enemmän ja vapaa-ajallekin jää näin ollen vähemmän. Eli mistä siis voisi nipistää yritykselle riittävät tunnit?
Riippuu paljon toimialasta ja liikeideasta miten paljon yrittäjyydelle tarvitaan aikaa. Mikäli asiakkaat ovat valmiina, ei markkinointi vie aikaa. Mutta jos asiakkaat on hankittava jokainen erikseen, on alkuvaiheen markkinointi ja näkyvyyden löytäminen työlästä. Jos aiotaan toimia kauppiaana, on etsittävä myytävät tuotteet ja pohdittava miten niitä myydään (kotimyynti, verkkokauppa, myymälä tms). Valmistavan yrityksen aikaresurssia vie materiaalien hankinta ja tuotteiden valmistaminen ja tämän lisäksi tulee vielä markkinointi ja myynti. Muutama tunti viikossa ei siis riitä.
Arki tuo omat haasteensa yritystoimintaan, oli kyse sivutoimisesta tai kokopäiväisestä yrittäjyydestä. Kiireen keskellä priorisoinnin taito nousee arvoonsa! (kuva: ShutterStock)
Haluan silti kannustaa kokeilemaan yrittäjyyttä ja toisinaan on turvallisempaa tehdä näitä kokeiluja palkkatyön suoman turvan ohessa. Työnantajalta kannattaa kysyä etukäteen mielipide sivutoimiseen yrittäjyyteen. Moni työnantaja vaatii sivutoimi-ilmoituksen ja työnantajalla on oikeus kieltää kilpaileva liiketoiminta. Kilpaileminen oman työnantajan kanssahan voi olla peruste jopa työsuhteen purkamiselle. Mikäli työsuhde on osa-aikainen, ei työnantajalla ole mahdollisuutta kieltää yritystoimintaa tai työskentelemistä kilpailijalle.
Sivutoimisen yrittäjän on huomioitava, että verottaja vie osansa tulosta ja muutoinkin kannattaa opetella hinnoittelun jalo taito. Sivutoimisesta yrittäjyydestä saa parhaimmillaan mukavan sivutulonlähteen, mutta pahimmillaan se tuo valtaisan määrän työtä ja stressiä, ja myynnistä saatavat tulos valuvat toiminnan kustannusten kattamiseen ja veroihin. Kulujen hahmottamiseksi suosittelen edes karkean kannattavuuslaskelman laatimista: listaa yritystoiminnan kulut ja mielellään hieman yläkanttiin ja tämän jälkeen listaa realistinen määrä asiakkailta saatavia tuloja. Vähennä verot. Karkeasti arvioiden sivutoimisuudessa 30%, mutta tämä täytyy toki jokaisen itse laskea. Jääkö jäljelle sellainen määrä euroja, mikä on tavoitteena? Tai onko tavoitteena ylipäätään eurot, vai se, että saat tehdä sitä mistä tykkäät tuli rahaa tai ei?
Eräs mieltä kaihertava asia sivutoimisessa yrittäjyydessä on pelko sosiaaliturvan menettämisestä. Suomalaisten mieliin on tuntunut iskostuvan tiukasti, että yrittäjä olisi täysin lainsuojaton. Mikäli et ole yel-velvollinen yrittäjä eli yrittäjätulosi jää vuodessa alle n. 7600 euron, ei yel-työtulosi vaikuta esim. Kelan päivärahoihisi. Ja jos olet yel-velvollinen, voit määritellä itse työtulosi, johon Kelan päivärahat perustuvat. Yrittäjällä on aivan samat oikeudet päivärahoihin kuin palkansaajallakin. Sama juttu toimeentulotuen osalta. Työttömyyspäivärahan suhteen on ollut eniten tulkinnanvaraisuutta, mutta jos pystyt todentamaan, että yritystoiminta oli alun perin ja on tarkoitettu jatkossakin olemaan sivutoimista, ei y-tunnus ole este työttömyyspäivärahan saamiselle. Ja sama pätee siis ilman y-tunnustakin tehtyyn itsensä työllistämiseen, kuten laskutuspalvelun käyttämiseen ja freelancerina toimimiseen. Eli yrittäjällä on kuin onkin sosiaaliturva!
Opiskelijoiden keskuudessa syntyy mainioita liikeidean aihioita, kunhan opettajat tai vanhemmat eivät ole ideoinnin jarruna. (kuva: Pixabay StockSnap)
Liikeideoita syntyy eri tavoin ja yksi niistä on se, että harrastuksesta alkaa tullakin liiketoimintaa. Tämä on tyypillinen tapa ryhtyä sivutoimiseksi yrittäjäksi. Ilokseni olen havainnut viime vuosien yrittäjäkoulutuksissa, että lähellä eläkeikää olevat ovat innostuneet pohtimaan yrittäjyyttä, joka on myöskin mainio ajankohta toteuttaa liiketoimintaa omilla ehdoilla. Myös perhevapaalla olevilla on monesti ajatuksissa, että jotakin olisi hyvä tehdä jo pelkästään ammattitaidon ylläpitämiseksi, mutta kova ja hektinen kokopäivätyö ei houkuttele lasten ollessa vielä pieniä. Lisätulojakin kaivataan, joten sivutoiminen yrittäjyys voi olla yksi joustava vaihtoehto pitää toinen jalka työelämässä ja toinen vielä kotona. Aivan mahtavia sivutoimisia yrityksiä syntyy myös opiskelijoiden keskuudessa joko osana opintoja tai muutoin rennon innovoinnin johdosta. Näistä aihioista poikii usein suurenkin luokan yrityksiä. Eli jos sivutoiminen yrittäjyys on pyörinyt ajatuksissa, kannattaa pohtia omaa ajankäyttöä ja sitä, mitä lisäarvoa yrittäminen voisi tuoda sinulle. Voit kokeilla ensin yrittäjyyttä vaikka laskutuspalvelun kautta ”kevytyrittäjänä” ja sitten rekisteröidä oman y-tunnuksen. Paras tapa tutustua yrittäjyyteen on kokeilla itse!
