Skip to main content
Yleinen

Synnytäänkö vai kasvetaanko yrittäjäksi

By 27.1.2018Ei kommentteja

Pienten lasten touhuja on mukavaa seurata. Toinen viihtyy itsekseen ja toinen tykkää olla framilla. Joku on hiljainen ja toinen äänekäs. Perusluonne ei juurikaan muutu iän myötä, mutta toki syrjäänvetäytyväkin oppii kommunikoimaan ja lapsen, jolla on vahva esilläolon tarve, on syytä oppia antamaan toisillekin tilaa.

Voiko pienistä lapsista arvioida, kenestä tulee yrittäjiä tai yrittäjähenkisiä? Yrittäjämäisiä piirteitä on lukuisia ja näin lueteltuina yrittäjähenkinen yksilö kuulostaa ihanneihmiseltä: hän on itseohjautuva, päämäärätietoinen, joustava ja työtä pelkäämätön. Hänellä on ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja ennakointitaitoa. On oltava myös myyntitaitoa, palvelualttiutta ja verkostoitumiskykyä. Asiantuntemustakin on löydyttävä ja lisäksi rohkeutta ja epävarmuudensietokykyä. Nämä piirteet pätevät niin yrittäjiin kuin yrittäjämäiseen työntekoonkin. Eräästä tutkimuksesta mieleeni jäi käsite minäpystyvyys. Ensin pohdin, että onko tuo edes oikea suomen kielen sana, mutta hetken aikaa sitä pureskeltuani sana vaikutti oikein mainiolta. Yrittäjyyteen ei uskalla lähteä, ellei usko että pystyy siihen. Yrittäjyys vaatii optimismia ja luottamusta niin omiin taitoihinsa kuin tulevaisuuteenkin.

Pienistäkin lapsista on nähtävillä yrittäjämäisiä piirteitä, mutta yrittäjyys ei ole geeneihin kirjoitettua. (kuva: Pixabay cocoparisienne)

Yrityksiä on Suomessa 284 000 kpl (lähde: Tilastokeskus 2015). Se on valtava määrä. Tästä joukosta voidaan määritellä tietyntyyppisiä yrittäjätyyppejä, mutta toisaalta joukkoon mahtuu yhtä monta yrittäjää kuin on yrityksiäkin. Jokainen meistä tuntee varmasti monen tyyppisiä yrittäjiä: on kovaäänisiä myyntitykkejä, hiljaisia yksinpuurtajia, ylivilkkaita yrittäjiä, joilla on monta rautaa tulessa, on entisajan autoritäärisiä patriarkkoja ja elämäntapataiteilijoita, jotka ovat vapaita sieluja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eli ei ole olemassa vain yhtä ihmistyyppiä, josta selkeästi tulee yrittäjä. Asiaa voidaan tarkastella myös siltä kannalta, että miksi jostakusta ei tule aikuisenakaan yrittäjää? Oman kokemukseni perusteella, eli 15 vuotta yrittäjäkoulutuksia vetäneenä, suurin syy on pelko. Yrittäjyydestä on todella vankkoja mielikuvia, joista suurin osa on negatiivisia: konkurssi, velkaisuus, pieni palkka, ei lomia, valtava työmäärä ja byrokratia. Osa näistä mielikuvista on oikeita. Ja emme voi mitenkään syyttää suurta ikäluokkaa tästä pelosta, sillä ennen vanhaan kouluissa ei tunnettu todellakaan yrittäjyyskasvatusta ja projektimaista työskentelyä, vaan pikemminkin koulunkäynti on ollut kurinalaista ulkoaopettelua. Molemmissa on puolensa ja puolensa. Vasta nyt nämä mielikuvat alkavat murtua ja nuoremman ikäpolven näkemykset yrittäjyydestä ovatkin seuraavanlaisia: vapaus, itsensä toteuttaminen, mahdollisuus rikastumiseen, tiimihenki, uudet innovaatiot ja mahdollisuudet. Muutokset eivät tietenkään johdu vain yrittäjyyskasvatuksesta tai koulumaailman muuttumisesta, vaan moni muukin asia yhteiskunnassa on muuttunut. Nyt Suomessa on niin hyvä sosiaaliturva, että kaikilla on olemassa jonkinlainen perusturva, joka mahdollistaa vapaammin heittäytymisen. Yrittäjyyden yksi riskeistä on epävarmuus tulevasta ja myös taloudellinen epävarmuus. Nykyään yhteiskunta tukee, jos putoaa. Aiemmin tilanne ei ole ollut näin hyvä.

Nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen avoimesti ja innostuneesti. Nuorten yrittäjyysmyönteisyys on ollut nousussa jo usean vuoden ajan. (kuva: ShutterStock)

Olen aina ollut oppilaitosten yrittäjyyskasvatuksen vankkumaton kannattaja. Yrittäjyyskasvatuksella en tarkoita sitä, että lapsille opetetaan yritysmuotoja tai teetetään liiketoimintasuunnitelmia, vaan että lasten annetaan ratkoa itse ongelmia, annetaan mahdollisuus oivaltamiseen, annetaan sopivasti vapautta ja vastuuta ja he oppivat ymmärtämään oman toimintansa syy-seuraussuhteen. Tällaiset kasvatus- ja opetusmetodit sopivat kaikkiin elämänalueisiin ja myös kouluaineisiin. On ilo seurata opettajia ja kasvattajia, jotka ovat ottaneet tällaisen mallin osaksi arkea. Lisäksi lapset voivat toteuttaa jo alakouluiässä Pikku Yrittäjät-tyyppisiä yrittäjämäisiä projekteja.

Kaikista ei tule, eikä missään tapauksessa pidäkään tulla yrittäjiä. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoitus ei ole harjoituttaa lapsista tulevaisuuden yrittäjiä, vaan yrittäjämäisesti toimivia nuoria ja aikuisia. Yrittäjämäiset taidot ovat olennaisen tärkeitä niin yksityiselämässä, opinnoissa kuin työelämässäkin.

Kirjoittaminen, lukeminen, laskeminen ja muut perinteiset taidot ovat edelleen kivijalka oppimiselle. Metodit ovat kuitenkin hiljalleen muuttuneet käytännöllisempään suuntaan ja opetussuunnitelmiin on sisällytetty myös yrittäjyyskasvatusta. (kuva: Pixabay anaterate)

Kenestä sitten kouliintuu lopulta yrittäjä? Olen tutustunut vuosien varrella lukuisiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen ja näiden perusteella näkemykseni on se, että puolet johtuu perimästä ja puolet ympäristöstä. Perimä on sisäänrakennettu. Ympäristötekijät ovat ulkoisia.

En ole kasvatuksen ammattilainen, joten toivon että te lukijat (joita on ilokseni jo näin blogin alkumetreillä useita satoja) kommentoitte ja korjaatte tarvittaessa. Oma näkemykseni on se, että kasvattajat hyvää hyvyyttään petaavat liikaakin lasten tietä ja ennaltaehkäisevät pettymyksiä. Nuorella saattaa olla tilanne, että tilillä on aina valmiina rahaa. Se, ettei tarvitse ponnistella ja kaikki on helposti saatavilla, ei ainakaan edesauta yritteliäisyyttä. Pitkäjänteinen tavoitteellinen tekeminen ja siitä saatava palkinto olisivat kenties kasvatuksellisesti parempia metodeja kuin vain antaminen. Hyväosaisissa perheissä tilanne on luonnollisesti erilainen, kuin heikompiosaisissa. Työttömyyskin vaikuttaisi olevan periytyvää. Samoin kuin yrittäjyys.

Yrittäjyys on tutkitusti periytyvää. Johtuuko tämä geeneistä vai pikemminkin kasvuympäristöstä? (kuva: ShutterStock)

Postauksen otsikko: synnytäänkö vai kasvetaanko yrittäjäksi on monisyinen kysymys. Suurempi merkitys on kuitenkin kasvamisella. Perimä ei koskaan yksin määritä yksilön tulevaisuutta. Niinhän sitä sanotaan, että moni lahjakas muusikko, taiteilija tai urheilija on jäänyt pimentoon, koska ympäristö ei ole tukenut potentiaalin löytymistä tai kehittymistä. Toinen kuuluisa väite on, että ammattilaiseksi tullaan 10 000 tunnin panostuksella. Tämä tarkoittaa noin viiden vuoden kokopäiväistä harjoittelua. Huipuksi ei tulla millään alalla sattumalta, vaan se vaatii kovaa työtä. Ei hyväksi yrittäjäksikään tulla ihan noin vain sormia napsauttamalla, vaan kaikille sattuu erehdyksiä, virheitä ja kömmähdyksiä. Urheilijaksi tullaan urheilemalla, muusikoksi soittamalla/laulamalla ja rallikuskiksi ajamalla. Yrittäjäksikin opitaan vain yrittämällä.

Moni aikuinen on tullut etenkin työvoimapoliittisilla yrittäjäkursseilla kertomaan minulle, ettei todellakaan koe olevansa luonteeltaan yrittäjä, eikä missään tapauksessa halua ryhtyä yrittäjäksi. Erityisesti näin ajattelevia henkilöitä haluan lohduttaa, ettei sellaista ihmenaista tai- miestä olekaan, joka olisi syntynyt yrittäjäksi. Yrittäjyys on pikemminkin asenne ja mielentila, joka tarkoittaa sitä, että olen valmis ottamaan riskin ja valitsemaan palkkatyön sijaan tien, jossa luotan olevani niin hyvä, että voin auttaa asiakasta ja asiakas haluaa maksaa siitä minulle. Kyse on itseluottamuksesta kumpuavasta rohkeudesta.

Kommentoi