Työntekijän palkkaamiseen liittyvä kirjoitukseni on kaksiosainen. Tämä on kirjoituksen ensimmäinen osa, jossa keskityn euroihin ja avaan sitä, kannattaako työntekijän palkkaaminen: paljonko työntekijälle on maksettava palkkaa ja palkan sivukulut, muut työntekijästä aiheutuvat kulut, paljonko myynnin määrän on kasvettava, jotta työntekijän palkkaaminen kannattaa. Näkökulmani on pienyrittäjyydessä, kuten kaikissa Mites bisnekset-blogin kirjoituksissani. Tässä kirjoituksessa painopiste on erityisesti yritystoiminnassa, jossa on ajankohtaista ensimmäisen työntekijän palkkaaminen.
Yrittäjät kohtaavat jatkuvasti sukulaisia, tuttavia ja tuntemattomia, jota pyytävät yrittäjiltä maksuttomia palveluksia tai tuotteita ja hinnanalennuksia. Yrittäjä asetetaan ikävään tilanteeseen, sillä kysyjät eivät ymmärrä, ettei mikään ole ilmaista. Voisitko vähän vilkaista- kirjoituksessani ruodin tätä lähes jokaisen yrittäjän kohtaamaa ongelmaa: Miten suhtautua ilmaisten palvelusten ja tuotteiden pyytäjiin? Miten suhtautua alennusten pyytäjiin?
Karkea perussääntö on palvelua myyvälle yksinyrittäjälle, että hinnoittelun tulee olla kolme kertaa oma toivottu tuntipalkka. Kerroin pätee toki muihinkin aikamääreisiin kuin tuntihintaan eli kerroin toimii yhtä lailla oli kyse kuukaudesta tai vuodesta. Esimerkiksi jos yrittäjä toivoo saavansa itselleen bruttona (eli veroja ei ole vähennetty) 16€/h, tulisi laskutuksen yrittäjänä olla 48€. Hintaan tulee lisätä arvonlisävero, mikäli yritys on arvonlisäverovelvollinen. Mikäli yritystoimintaan sisältää materiaali- tai laitekuluja (sis. myös ohjelmistot), tulisi hinnoittelun perussäännön mukaisesti laskutuksen olla nelinkertainen omaan tavoiteltuun tuntipalkkaan nähden.
Sitä sanotaan, että yritystoiminta ilman päämäärää on ajelehtimista. Ajankäytönhallinnan oppaissa neuvotaan usein, että aseta jokaiselle työpäivällesi yksi ainoa tavoite, joka on pakko toteuttaa. Ja se myös toteutetaan eli mikään ei mene tämän asetetun tavoitteen yli. Tämä onkin oivallinen neuvo, joskin vaatii itsekuria ja ymmärrystä siitä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja mitkä voivat odottaa. Asioiden tärkeysjärjestyksen hämärtyminen on yrittäjillä erittäin suuri ongelma. Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole tärkeitä. Eisenhowerin matriisi lienee tunnetuin työväline asioiden tärkeysjärjestykseen saattamiseen. Matriisi on nelikenttä, jossa lohkot ovat:
Älköön kukaan autokouluyrittäjä loukkaantuko esimerkistäni: autokoulut ovat tyypillisesti yrityksiä, joilla markkina-alueen hinnat ovat lähestulkoon eurolleen samat. Mikä oudointa, asiakkaita houkutellaan kustannuksia lisäävillä tekijöillä, kuten upeilla, nuoria houkuttelevilla toimitiloilla, jotka sijaitsevat kaiken lisäksi keskeisellä paikalla, sekä tietyn merkkisillä ja houkuttelevan näköisiksi maalatuilla tai teipatuilla autoilla. Miten ihmeessä yritys voi tarjota halpaan hintaan aina vain paremmat puitteet? Tämä johtaa väistämättä katteen pienenemiseen ja sitä kautta laadun heikkenemiseen. Olisi löydettävä ylivertainen kilpailuetu markkinoilla. On selvää, etteivät toimitilat tai tietyn merkkinen sähäkän näköinen auto riitä, sillä kilpailijat tarjoavat samaa. Näillä keinoilla autokoulu joutuu edelleen raa´an hintavertailun kohteeksi.
Yrittäjän on syytä tarkastella hinnoitteluaan säännöllisin väliajoin. Vuodenvaihde tarjoaa tälle oivallisen ajankohdan. Hintaa tulisi aika ajoin nostaa, koska yritystoiminnan kustannukset (kuten raaka-aineet, vakuutukset, palkkakulut, vuokra yms) nousevat. Indeksikorotus on 2-3% luokkaa vuosittain. Näin ollen hintaakin tulisi nostaa, jottei pitemmän päälle käy niin, että yrittäjän oma tulo pienenee vuosi vuodelta.
Kassabudjetin ideana on, että yrittäjä kirjaa yrityksen tulevan vuoden/tilikauden ennustetun myynnin ja ennustetut kulut mahdollisimman tarkasti sille kuukaudelle, mille ne todellisuudessa kohdentuvat. Kun joissakin laskelmapohjissa käytetään vain vuositason summia, kassabudjetissa viilataan pilkkua ja kirjataan esimerkiksi syyskuussa tehdyn työn ja laskutetun summan kotiutuminen lokakuulle eli sille kuukaudelle, kun raha oikeasti tulee yrityksen tilille.
Jos yrittäjä antaa alennusta, ei alennuksen tulisi koskaan olla suurempi kuin kateprosentti. Muutoin käy pahimmillaan niin, että tuote myydään ulos sisäänostohintaa halvemmalla, eikä jää rahaa myöskään yrityksen kiinteiden kulujen maksamiseen. Yrittäjän tulee tietää oma katetuottoprosenttinsa. Taulukko kertoo paljonko myynnin määrän lisäyksen on oltava, jotta yrittäjä saisi saman rahan kuin ennen alennuksen antamista. Esimerkiksi jos tuotteen myyntikateprosentti on 15% ja tuotteesta annetaan 5% alennus, tarvittava myynnin lisäys on 50%, jotta katetuotto pysyy samana.