Kokopäiväiselle yrittäjälle lankeaa myös lisävelvoitteita, joista syntyy paitsi kustannuksia, jotka aiheuttavat hinnankorotuspaineita, mutta myös ylimääräistä vaivaa. Mikäli sivutoiminen yrittäjä ei ole aiemmin ollut yel-velvollinen pienten yrittäjätulojen vuoksi, kokopäiväiseksi siirryttäessä yel-maksut tulevat melko nopeasti tutuiksi. Yel-maksu on pakollinen kun yrittäjyydestä saa tuloa vähintään 7 958,99€ vuodessa (v. 2020). Jotta yrittäjällä säilyisi työttömyysturva, tulee yrittäjätuloksi ilmoittaa eläkevakuutusyhtiöön vähintään 13073€ euroa vuodessa. Korona-aika on osoittanut, että yel-työtuloksi kannattaa ilmoittaa vähintään 20 000€, sillä sitä pienemmillä yel-maksuilla jäi koronatukien ulkopuolelle. Yel-maksu on lakisääteinen yrittäjän eläkevakuutusmaksu. Katso tarkemmat kriteerit esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Elo:n sivuilta. Alkava yrittäjä saa Yel-maksusta 22%:n alennuksen neljältä ensimmäiseltä vuodelta, mutta kyllä vakuutusmaksuissa on silti maksamista. Esimerkiksi 25 000€:n vuositulolla yel-maksu on alle 53-vuotiaalta yrittäjälsä alkavan yrittäjän alennuksen jälkeenkin vielä 392€ kuukaudessa, ja ilman alennusta 502€/kuukaudessa. 45 000€:n vuositulolla yel-maksu ilman alennusta on jo 902€/kuukaudessa. Yel ei kuitenkaan ole sen kalliimpi kuin työntekijän tyel-maksu, mutta harva työntekijä tietää todellisia palkan sivukuluja, joita hänen työnantajansa vakuutusyhtiöille maksaa. On myös muistettava, että yel-vakuutus on vain eläkevakuutus eli mahdolliset sairaus-, tapaturma- ja henkivakuutukset, sekä yritystoiminnan muut vakuutukset on otettava erikseen.
Kevytyrittäjä on kuitenkin hankalassa asemassa, koska hän on yrittäjän ja työntekijän välimuoto, väliinputoaja. Hän joutuu maksamaan palkan sivukulut, toisin kuin toiminimiyrittäjä. Hän joutuu myymään aina arvonlisäverollisella hinnalla, toisin kuin alle 10 000 euroa vuodessa myyvä toiminimiyrittäjä. Hän ei pääse hyötymään arvonlisäveron alarajahuojennuksesta, eikä toimintavarauksesta. Kevytyrittäjä ei välttämättä pysty laittamaan kaikkia työn tekemiseen liittyviä kustannuksia verovähennyksiin, toisin kuin toiminimiyrittäjä. Laskutuspalvelu ottaa yleensä 5-10% välistä (toki, koska laskutuspalveluyrityksetkin ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä), jolloin kevytyrittäjän laskutuksesta lähtee suurempi siivu, kuin mitä toiminimiyrittäjä maksaisi kirjanpitäjälle. Kevytyrittäjällä ei myöskään voi olla suojattua yrityksen nimeä. Te-palvelut ja Kela katsovat kevytyrittäjät yrittäjiksi, mutta Verohallinto laskutuspalvelun tyypistä riippuen mahdollisesti työntekijäksi.
Mitä jos perustaisit yrityksen vain kesäajaksi? Nuorille ja opiskelijoille on tarjolla erilaisia valmiita konsepteja, kuten 4H-yritys, Nuori yrittäjyys ry:n Vuosi yrittäjänä-ohjelma ja muita kesäyrittäjyysohjelmia, joihin sisältyy ohjausta ja apua. Mutta entä aikuisille, jotka haluavat yrityksen vain yhdeksi sesongiksi? Itse asiassa aika harva edes mieltää, että yrityksen voi perustaa myös lyhyeksi ajaksi. Yrittäjyyden ajatellaan olevan pitkäkestoista ja sitovaa, mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Yrityksen voi vallan hyvin perustaa vain kesäksi ja ottaa lyhyestä sesongista ilon irti ?
Moni pohtii mielessään yrittäjäksi ryhtymistä, mutta epäröi, koska kokee yrittäjyyden valtavan suurena elämänmuutoksena. Lähtötilanteesta riippuen muutos voi ollakin suuri, mutta toivottavasti parempaan suuntaan. Mikä sitten estää yrittäjäksi ryhtymisen? Pelko lienee suurin tekijä. Pelätään monia asioita, joista suurin osa johtuu tiedon puutteesta. Osa epäröinnistä johtuu myös rohkeuden puutteesta. Tuon tässä postauksessani esille asioita, jotka oman näkemykseni mukaan ovat esteinä yrittäjyydelle.
Tai voiko edes puhua yrittäjästä? Yrittäjän määritelmiä on monia ja yksi mielestäni parhaimmista on se, että henkilö hankkii päätoimeentulonsa muutoin kuin toisen alaisuudessa. Onko palkkatyön ohessa sivutoimisesti tai osa-aikaisesti yrittävä siis yrittäjä ollenkaan? Vai onko hän pikemminkin lisätulojen hankkija tai harrastelija? Voihan sivutoimisuus tarkoittaa sitäkin, ettei henkilö pyöritä yritystä palkkatyön ohella, vaan opintojen tai perhevapaan ohessa, jolloin yrittäminen voi hyvinkin olla päätulonlähde, vaikka ajankäytöllisesti se olisikin sivutoimista. Myös eläkkeellä olevilla on yhä enemmän sivutoimista liiketoimintaa.
Kuolemanlaakso tarkoittaa yritystoiminnan alkuvaiheen ajanjaksoa, johon kohdistuu paljon kuluja, muttei vielä riittäviä tuloja niiden kattamiseksi. Yritystoiminta on tällöin miinuksen puolella. Kun ahkeran ja taitavan markkinoinnin ja myyntityön tuloksena tilanne toivottavasti kääntyy piakkoin paremmaksi, päästään plussalle ja tällöin myynnistä saadut tulot riittävät kattamaan yritystoiminnan kustannukset ja yrittäjäkin saa itselleen tuloja. Tämä onkin yritystoiminnan lähtökohta, mutta toteutuu harvoin perustamishetkestä alkaen.
Pienen verkkokaupan perustaminen maksaa keskimäärin 500-5000€ (+alv). Hinta ei sisällä tuotteita tai markkinointia, eikä yritystoiminnan muita kuluja, vaan ainoastaan verkkokauppa-alustan julkaisuvalmiina. Paino on tässä sanalla PIENEN verkkokaupan perustaminen – isommat räätälöidyt kaupat tuotekuvauksineen ja optimointeineen ja integrointeineen maksavat kymmeniä tuhansia euroja. Halvimmillaan verkkokauppatoiminnan aloittaminen ei maksa yhtään mitään. Verkossa voi alkaa myymään ilman minkäänlaisia kustannuksia somekanavien tai alustojen kautta
Starttiraha on kokopäiväistä ympärivuotista yritystoimintaa aloittavan henkilökohtainen tuki. Starttirahaa ei voi saada sivutoimiseen tai sesonkiaikaiseen yritystoimintaan. Starttirahahakemus tulee jättää ennen kokopäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymistä. Kerron tästä kirjoituksessani lisää. Starttiraha maksetaan yrittäjälle henkilökohtaisesti, ei yritykselle. Starttiraha on tarkoitettu yritystoiminnan alkuvaiheen kuolemanlaakson ajan tueksi, jolloin yritystoiminta on juuri käynnistetty, mutta myyntiä on vielä niin vähän, ettei yrittäjä pysty maksamaan itselleen palkkaa tai yksityisottoja. Starttiraha on tarkoitettu ikään kuin palkan korvikkeeksi yrittäjälle, jotta tämä voi maksaa starttirahalla oman henkilökohtaisen elämisensä kuluja, kuten ostaa maitoa ja leipää kaupasta tai maksaa vuokransa. Starttirahaa ei ole tarkoitettu yritystoiminnan perustamiskulujen maksamiseen, vaan yrittäjän henkilökohtaiseen toimeentuloon.