Usein yrittäjyys vetää puoleensa, koska ihmisellä on vahva halu tehdä sitä mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Eikä tämä ole ollenkaan huono lähtökohta yrittäjyyden pohtimisille, vaan päinvastoin! Kun yritysaihio pohjautuu omalle kiinnostuksen kohteelle tai jopa intohimolle, yrittäjä jaksaa panostaa yritykseensä, eikä hän tarvitse ulkopuolista motivointia. Siinä on jo mainio pohja yrittäjyyden tielle. Tällaisia yrittäjäksi ryhtyviä tyyppejä on moneksi. Tässä oma ”luokitteluni”:
Tyypillinen alan vaihtaja on keski-ikäinen, pitkä palkkatyöuran tehnyt henkilö (ehkäpä useammin nainen kuin mies), joka on jonkinlaisessa elämänsä murrosvaiheessa. Lapset ovat ehkäpä juuri muuttaneet kotoa. Takana voi olla sairastuminen ja toipuminen, joka arvottanut elämänarvot uusiksi. Avioero pitkästä liitosta. Työkuvioiden järkkyminen. Tai jokin muu suuri muutos tuttuun ja turvalliseen, jopa turruttavaan elämään on tulossa tai juuri tapahtunut, ja muutos on saanut pohtimaan mitä elämällään haluaisi tehdä. Usein alanvaihto on aivan totaalinen, mitä suorastaan ihmettelen. Mikäli henkilöllä on valtava osaaminen jostakin tietystä toimialasta, miksi se pitäisi heittää kokonaan romukoppaan ja lähteä ummikkona ja untuvikkona opettelemaan kokonaan uutta toimialaa ja sen lainalaisuuksia? Mutta näissä tapauksissa kyse onkin pikemminkin totaalisesta irtiotosta, kuin oman osaamisen hyödyntämisestä yrittäjänä.
En ole ihmismielen asiantuntija, mutta näkisin, että negatiivinen tai jopa surullinen murroskohta elämässä pakottaa henkilön pohtimaan tavoitteitaan ja elämänsä sisältöä, ja mikäli tämä henkilö on mieleltään avoin, murros voi johtaa muutokseen ja uusille, entistäkin paremmille poluille. Monissa keski-ikäisissä alanvaihtajanaisissa on kunnon poweria! Nyt ei enää suostuta tekemään sitä mitä muut haluavat, enää ei uhrauduta toisten puolesta, vaan nyt raivataan tietä ihan vaan omalle itselle ja juuri sille mitä minä haluan! Oksat pois! Joskus voimanaiset tekevät turhankin hätiköityjä päätöksiä, kuten irtisanoutuvat töistä suinpäin ja ostavat yhden vuorokauden ”harkinnan” jälkeen aivan tuntemattomalta toimialalta yrityksen, kuten kahvilan tai sisustuskaupan. Toisinaan olisi hyvä hengähtää hetki tai ainakin pitää jalat maassa vaikka pää olisikin pilvissä 🙂 Mutta monesti näistä kehkeytyy hienoja ja rohkeita tarinoita. Eipähän tarvitse vanhana katua, että ”olisi pitänyt”.
Kun työ alkaa ahdistaa, mieli kaipaa muutosta. Voisiko oma yritys olla keino vapautua työn kahleista? Vaikka yrittäjyys voi olla palkkatyötäkin sitovampaa, moni haaveilee irtisanoutumisesta ja oman yrityksen perustamisesta. (kuva: Pixabay)
Toinen ryhmä, joka haluaa tehdä sitä ja vain sitä mikä heitä oikeasti kiinnostaa, ovat kutsumusyrittäjät. Kutsumus on joillakin henkilöillä hyvin voimakas ja kutsumusta toteutettaisiin joka tapauksessa harrastuksen myötä, ellei sitä voi tehdä palkkatyössä tai yrittäjänä. Näkemykseni mukaan kutsumus liittyy usein taiteisiin, musiikkiin, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, suunnitteluun, hoivaamiseen tai eläimiin. Toki muitakin toimialoja voi olla, mutta erityisesti luovuus ja hoivavietti näyttäytyvät yrittäjäkoulutuksissa voimakkaina kutsumusaloina.
Yleinen luulo on, ettei luovilla aloilla voisi elättää itseään, mutta luulo on väärä. Hyvällä suunnittelulla ja ripauksella liiketaloudellista ajattelua millä tahansa alalla voi elättää itsensä. Luovilla aloilla yrittäjä usein polkee itsekin hintoja alihinnoittelemalla ja toisaalta harrastelijat (eli juuri ne tyypit, jotka ”tekisivät tätä joka tapauksessa vaikka ilmaiseksi”) polkevat niitä vieläkin enemmän. Asiakkaat on näin itse opetettu ilmaiseen tai hyvin edulliseen palveluun, mikä tekee kannattavasta liiketoiminnasta haastavaa. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, vaan satoja kertoja, kun olen kuullut alkavan yrittäjän suusta, että ”en halua pyytää tästä rahaa, vaan haluan vaan tehdä tätä juttua”. Toisinaan harrastus kannattaa pitää harrastuksena, mikäli yrittäjän pirtaan ei mitenkään sovi asiakkaan rahastaminen. Yritys kun ei voi toimia ilman maksavia asiakkaita. Vinkkinä myös, että yhdistystoiminta ja hyväntekeväisyys kaipaavat aina uusia tekijöitä.
Wanna be muusikkokaan, kuten kukaan muukaan oman uransa luoja, ei voi odotella sitä että tulisi ”löydetyksi”. On tehtävä töitä, opittava koko ajan lisää, myytävä omaa osaamistaan, oltava esillä ja tämä kaikki vieläpä potenssiin kymmenen. Ripaus tuuria + paljon taitoa + suuri määrä työtä = elanto yrittäjänä. (kuva: Pixabay)
Kolmas ryhmä, joka haluaa tehdä sitä mitä oikeasti kiinnostaa, ovat hyvin nuoret tai jo eläkeikään ehtineet henkilöt eli ikähaarukan ääripäät. Toisinaan kuulen ikäviä kommentteja, että nykynuoret eivät osaisi tehdä oikeita töitä – toisin kuin ”meidän nuoruudessamme”. Kommentoijina ovat usein edellisen sukupolven edustajat. Pyydän heitä huomioimaan kaksi asiaa: a) he ovat itse kasvattaneet lapsensa ja b) aika ja toimintaympäristö on totaalisesti muuttunut. Nuoret sen sijaan kertovat innokkaina, että he tietävät mitä haluavat tehdä ja aikovat rakentaa siitä itselleen unelma-ammatin oman yrityksen kautta. Sinänsä ihailtavaa, koska moni vanhemman sukupolven edustaja ei välttämättä koskaan saa tietää todellista kutsumustaan, koska on nuorena ajautunut tiettyyn työhön (halusi tai ei), ja puurtanut sitä mekaanisesti vuosikymmenet.
Eläkeikäisellä sen sijaan on jo viisautta ja kokemusta, jonka pohjalta hän voi todeta, että hän on jo antanut yhteiskunnalle sen, mikä hänen velvollisuutensa on ollut. Hän on tehnyt koko ikänsä työtä, maksanut verot ja nyt kun hän on näistä vastuistaan vihdoin vapaa, hän voi tehdä sitä mitä oikeasti haluaa! Mikä vapauttava tunne 😀 Eläkeläisten lukumäärä yrittäjäkoulutuksissa on ilokseni ollut viime aikoina kasvamaan päin. Ja ylipäätään ikähaarukka on nykyään todella laaja, alle parikymppisestä ja jopa alaikäisestä lähes 70-vuotiaaseen. Ennen pysyteltiin tiiviisti keski-ikäisissä.
Nuorena vastuut eivät VIELÄ paina ja eläkeiässä vastuut eivät ENÄÄ paina, joten eläkeläisten ja samoin nuorten yrittäjyyttä leimaa usein upea vapaudentunne ilman turhia paineita. Ja kuka muka on keksinyt, ettei eläkeläinen voisi tehdä osaamisellaan bisnestä, pienempää tai suurempaa? 🙂 (kuva: Pixabay)
Ja sitten on vielä se joukko yrittäjyyttä pohtivia, joka haluaa tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa, mutta ei todellisuudessa tiedä yhtään mitä se voisi olla. Motiivit yrityksen perustamiseen johtuvat sen hetkisestä elämäntilanteesta. Kyseessä voi esimerkiksi olla henkilö, joka on ajanut itsensä aivan piippuun palkkatyössä, usein reissuhommassa, vaativassa esimiesasemassa tai muutoin valtavan työkuorman alla, ja hän haluaa ottaa kevyemmin. En puhu varsinaisesti downsiftaajista, jotka miellän (nyt kärjistän!) totaalisiksi irtiottajiksi tähän tyyliin: Muutto maalle vanhaan taloon ilman mukavuuksia, muutama lammas, haaveena omavaraistalous, irti yhteiskunnan velvoitteista ja tilalle totaalinen vapaus yms. Sen sijaan tarkoitan nyt henkilöitä, jotka haluavat kyllä tehdä töitä, joskus jopa aivan samaa työtä kuin palkkatyössä ollessaan, mutta he haluavat määritellä itse työtahdin. Kyseessä saattaa olla myös erittäin hyväpalkkaisesta työstä irtisanoutumisesta haaveileva henkilö, joka on saavuttanut taloudellisesti sen mitä on saavutettavissa ja kokee, että ei halua yrittäjäksi rahan vuoksi, vaan haluaa jakaa osaamistaan ja tietouttaan esimerkiksi konsultoimalla alan pienyrittäjiä. Tai myös kovalla työmoraalilla varustettu työntekijä, joka on alkanut kokea, että miksi hän enää keräisi euroja työnantajan pussiin, kun voisi tehdä sitä aivan hyvin itselleen. Hyvä pointti muuten. Tämä on yllättävän yleistä. Työnantajille pohdittavaksi miten tällaiset työntekijät voisi sitouttaa työpaikkaansa. Vai onko peli kenties jo menetetty tällaisten pohdintojen myötä? Joskus on vaan osattava päästää hyvästä työntekijästä irti.
Kyseessä voi olla myös muunlaiset elämäntilanteet, kuin alkava työuupumus. Monet perheenäidit haluaisivat yhdistää työn ja perheen, mutta palkkatyö koetaan mahdottomaksi. Moni äiti elää lapsilleen, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta koska puolison palkka tai yksinhuoltajan tulot eivät riitä mitenkään monipäisen perheen elättämiseen, on pohdittava joustavia ansaintakeinoja, jotka mahdollistavat edelleen perheenäidin kokopäiväisen lasten- ja kodinhoidon. Työtä voi olla siis vain muutamia tunteja päivässä. Äiti ei yrittäjäkoulutukseen tullessaan tiedä, mitä hän haluaisi ryhtyä tekemään, mutta jotain hän kuitenkin haluaa. Ja yrittäjäkoulutuksen aikana on selvitettävä mitä se jokin voisi olla. Jotakin mitä hän oikeasti haluaa tehdä.
Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan ennen. Kyselyjen mukaan lapsiperhearki ei houkuttele nuoria ja lisäksi huolestuttaa työuran katkeaminen, rahan riittävyys ja oman identiteetin katoaminen äitiyden/isyyden myötä. On siis keksittävä, miten lapsiperheen arki ja työn tekeminen voitaisiin yhdistää joustavasti. Moni pohtiikin sivutoimista yrittäjyyttä kotiäitiyden rinnalle. (kuva: Pixabay)
Kun ihmisiltä kysytään, mitä tekisit kaikkein mieluiten, suurin osa pystyy vastaamaan kysymykseen. Vastaus voi olla liikunta, ruoanlaitto, käsityöt, pelaaminen tai mitä tahansa. Kun ihmisiltä kysytään, teetkö työksesi sitä mitä oikeasti haluat, kuinka moni pystyy vastaamaan tähän myöntävästi? On mielestäni todella tärkeää, että yrityksen liikeidea on itselle mieluinen. Yrittäjyys vaatii panostamista ja uhrauksiakin, joten ellei omaa yritystään kohtaan koe minkäänlaista intohimoa, panostus jää pintapuoliseksi. Toisaalta liiallisella intohimolla tai ideologialla varustetut innokkaat alkavat yrittäjät voivat sokeutua omalle liikeidealleen.
Kaikki työt ovat arvokkaita töitä, eikä aina voi todellakaan valita työtehtäviään. Kasvattaa luonnetta, kun joutuu tekemään sellaistakin, joka ei ole juuri sitä omaa unelmahommaa. Olen joskus kuullut jonkun sanovan tekevänsä ”unelmien paskaduunia”. Ja tällä hän tarkoitti sitä, että KAIKKI työt opettavat jotakin, tuovat uusia näkökulmia, uusia tuttavuuksia ja jos ihminen osaa olla kaukaa viisas, hän poimii kaikista kokemuksistaan parhaat puolet, yhdistää ne ja lopulta kaikista paskaduuneista muodostuukin unelmien työ tai oma unelmien yritys. Yrittäjyys on nimittäin ongelmien ratkaisua. Asiakas antaa rahaa siitä hyvästä, että ratkaiset hänen ongelmansa. Ja ongelmia ei osaa ratkoa, ellei ole nähnyt niitä itse hyvin läheltä, mikä taas edellyttää sitä, että olet tehnyt erilaisia töitä, erilaisissa ympäristöissä ja nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Mieluiten juurikin ”paskaduuneja”, joiden ratkaisemiseen eli helpottamiseen halutaan kipeästi ratkaisuja. Sieltä voi hyvinkin löytyä sinun tuleva liikeideasi ja markkinasi.
Liikeidea hukassa? Se ei taatusti löydy istumalla ja pohtimalla, vaan pikemminkin tekemällä mahdollisimman erilaisia töitä erilaisten ihmisten kanssa. (kuva: Pixabay)
Eli kyllä vain, toisinaan yrittäjäkoulutuksissa sivutaan jopa elämäntarkoitusta ja muita suuria teemoja. Ei ole huono asia pysähtyä pohtimaan mitä elämällään tekee, kokeeko sen merkitykselliseksi ja voiko elämänsä suuntaa tarvittaessa muuttaa. Yritys ei ole aina ratkaisu muutoksen kaipuuseen, mutta joillekin se antaa uuden mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen. Itse koen tekeväni juuri sitä työtä, mitä haluankin ja saan virtaa niistä yrittäjistä ja yrittäjäksi ryhtyvistä, jotka ovat kehittymishaluisia, rohkeita ja avoimia tulevalle. On ilo seurata ihmisten muutosprosesseja ja onnistumisia. Vähemmästäkin voimaantuu!
