Toiminimi vai osakeyhtiö?

Hassua kyllä, yritystoimintaa suunnitteleva henkilö on usein kiinnostuneempi yritysmuodon valinnasta sen sijaan, että pohtisi niinkin tärkeää asiaa, kuin omaa liikeideaansa tai sitä riittävätkö asiakkaat. Melkeinpä yleisin ensimmäinen kysymys yrittäjäkoulutuksissa on: ”Perustanko toiminimen vai osakeyhtiön?” Kun liikeidea on vielä pelkkä aihio ja vasta ”kiiltona yrittäjän silmissä”, yritysmuodon valinta on epäolennainen asia. Yritysmuoto kun ei koskaan ratkaise yrityksen menestymistä. Moni vannoo osakeyhtiön nimeen, vaikkei tunne yritysmuotojen välisiä eroja ja jokin toinen yritysmuoto voisi olla paljon soveltuvampi. Valinnasta kannattaa keskustella oman yritysneuvojan, kirjanpitäjän ja yrittäjyyden kouluttajan kanssa.

Kun päätös yrittäjäksi ryhtymisestä on tehty, alkaa yleensä suunnaton kiire! En tiedä mistä tämä kiire syntyy, mutta yritystoimintaa suunnittelevalla tuntuu olevan kova hoppu saada yritystoiminta käyntiin mahdollisimman nopeasti. Joskus se johtaa siihen, että tärkeitä asioita jää pohtimatta ja takerrutaan epäolennaisiin asioihin. Kiireen keskellä kannattaa hyödyntää ammattilaisia, kuten yritysneuvontapalveluja: yritysneuvojat auttavat mm. sopivan yritysmuodon valinnassa. (kuva: Pixabay)

Asiaa ei yhtään helpota se, että yritystoimintaa suunnittelevalle annetaan neuvoja, että yritystoiminnasta luopumista olisi suunniteltava jo ennen sen perustamista. Vähemmästäkin menee pää pyörälle! Mitä yritysmuoto sitten oikein tarkoittaa? Yritysmuodolla tarkoitetaan lainsäätäjän säätämiä erilaisia toimintatapoja sille, miten Suomessa voi harjoittaa elinkeinotoimintaa. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän rekisteriä selattaessa huomaatkin, että sieltä löytyy yhdistyksiä, säätiöitä, asunto-osakeyhtiöitä, maatilayhtymiä ja vaikka mitä. Osa y-tunnuksista on tarkoitettu esimerkiksi metsän- ja maanomistamiseen, eikä liiketoiminnan harjoittamiseen. Nämä viisi ovat yleisimmin sopivia yritystoimintaan:

• Yksityinen elinkeinonharjoittaja – tmi (puhekielessä toiminimi)
• Avoin yhtiö – ay
• Kommandiittiyhtiö – ky
• Osakeyhtiö – oy
• Osuuskunta – osk

Tiivistän tähän postaukseen olennaisimmat asiat yleisimmistä yritysmuodoista eli toiminimestä ja osakeyhtiöstä. Suurin osa yrityksistä on yhden henkilön yrityksiä, joten jompikumpi näistä kahdesta on luontaisin, ja jopa ainoa valinta. Vain harvoin yksikään yritysmuodoista nousee ylitse muiden ja kaikissa tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa. Erot syntyvät lähinnä näistä: perustajien lukumäärä, kuka vastaa yrityksen veloista ja varoista, päätöksenteko, omistus, tulojen nostaminen, verotus ja yrityksen myyntitilanne/yritysmuodon muuttaminen.

Tyypillinen alkava yrittäjä on palvelualan yksinyrittäjä. Suomessa perustettiin viime vuonna (2017)  17 838 toiminimeä ja 13 848 osakeyhtiötä (lähde: PRH).

Yksityinen elinkeinonharjoittaja / toiminimi

• Käytetään myös termejä ammatinharjoittaja ja liikkeenharjoittaja.
• Perustetaan yksin eli ei voi olla yhtiökumppaneita.
• Perustamiseen ei vaadita pääomaa eli rahaa tai omaisuutta.
• Henkilökohtainen vastuu yrityksen veloista ja sitoumuksista.
• Ei ole yhtiö, vaan y-tunnus on sidoksissa perustajan henkilötunnukseen eli on tarkoitettu henkilön laskutuskanavaksi, joka mahdollistaa elinkeinotoiminnan harjoittamisen.
• Ei luontoisetuja.
• Vapaa rahankäyttöoikeus: yksityisotot. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä voi nostaa yrityksensä tililtä vapaasti rahaa omaan käyttöön silloin kun sitä siellä on. Rahojen nostoista ei tarvitse tehdä palkkalaskelmia. Sama pätee yrityksen tuotteisiin: esim. kioskiyrittäjä voi ottaa tuotteita omaan käyttöönsä. Toki kaikki nämä yksityisotot kirjataan kirjanpitoon ja niistä maksetaan verot eli ne ovat yrittäjän verotettavaa ansiota, mutta byrokratiaa tähän ei liity.
• Niin rahavarat, kuin omaisuus ovat veronalaisia, kuten toki kaikissa yritysmuodoissa. Toiminimiyritystä verotetaan samalla tavoin kuin luonnollista henkilöä: mitä suuremmat tulot, sitä suurempi veroprosentti. Verottajan kannalta ei ole merkitystä, tienaako henkilö tulonsa palkkatyöstä vai yksityisenä elinkeinonharjoittajana = tuloa verotetaan samalla tavalla. Kun yrittäjä tekee (toivottavasti yhdessä kirjanpitäjänsä kanssa) tilikauden päätyttyä veroilmoitusta, voidaan valita maksetaanko 0%, 10% tai 20% veroista pääomatuloveroina (veroprosentti on 30% 30 000 euroon saakka ja 34% 30 000€:a ylittävältä osalta).
• Yrittäjällä on mahdollisuus 5% yrittäjävähennykseen eli ikään kuin 5% verovapaaseen tuloon.
• Yritysmuotoa valittaessa on huomioitava, että kaikkiin tarjouskilpailutuksiin ei hyväksytä muita kuin yhtiömuotoisia yrityksiä, jolloin voi käydä niin, että yksityinen elinkeinonharjoittaja jää tarjouskilpailun ulkopuolelle. Tämä voi olla toisinaan myös uskottavuuskysymys eli osakeyhtiö koetaan toiminimeä uskottavammaksi markkinoilla.
• Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi suoraan muuttaa yritysmuotoa, vaan on perustettava aina uusi yritys, jolloin y-tunnus vaihtuu. Yrityksen nimi on mahdollista pitää samana.
• Mikäli yrittäjä päättää lakkauttaa yritystoiminnan ja haluaa vaikkapa muutaman vuoden kuluttua perustaa jälleen toiminimen, hän saa käyttöön saman y-tunnuksen.
• Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla voi olla työntekijöitä, mutta omalle puolisolle ja omalle alle 15-vuotiaalle lapselle ei voida maksaa palkkaa. Sen sijaan yritystoiminnasta saatavien tulojen verotusta on mahdollista jakaa puolison kanssa.
• Yrityksen tilikausi kannattaa olla kalenterivuosi, koska verotus tapahtuu henkilöverotuksen tavoin kalenterivuosittain.
• Pienimuotoisessa yritystoiminnassa yhdenkertainen kirjanpito on mahdollista.
• Auto: Kun yrittäjän omissa nimissä olevalla autolla ajetaan yli puolet elinkeinotoiminnan ajoja, auto tulee siirtää yrityksen nimiin. Tällöin kaikki auton kulut maksetaan yrityksen tililtä. Ajopäiväkirjaa pitämällä osoitetaan yksityisajojen osuus, joka vähennetään veroilmoituksen teon yhteydessä. Kun elinkeinotoiminnan ajoja on alle puolet, voi yrittäjä saada 0,42cnt (v.2018) kilometrikorvausta verottajalta + päivärahat.
• Liiketoimintaa voi harjoittaa omalla nimellään, jolloin yritystä ei tarvitse rekisteröidä Kaupparekisteriin, vaan ainoastaan ilmoitus Verohallintoon riittää. Mikäli yritykselle haluaa nimen, on rekisteröinti tehtävä Kaupparekisteriin ja se maksaa paperisena 110€ ja sähköisenä 75€ (v.2018).
• Tyypillisesti toiminimeä suositellaan, kun yrittäjän on tarkoitus työllistää itsensä, eikä liiketoimintaan liity suuria riskejä, lainanottoa tai omaisuuden kerryttämistä. Kasvuhakuiselle yritykselle tämä ei ole paras yritysmuoto, koska luultavammin edessä on yritysmuodon muutos.
• Suosituin yritysmuoto.
• Vähiten byrokratiaa: perustaminen helppoa (y-tunnuksen saa saman tien), samoin kuin lakkauttaminen, ei hallitusta, ei toimitusjohtajaa, rahan nostaminen helppoa.

Markkinoille on tullut viime vuosina erilaisia kevytyrityspalveluita ja muita pienyrittäjälle tarkoitettuja kaupallisia palveluita. Niissä on omat hyvät puolensa, mutta kaikkein eniten verenpainettani näissä nostaa se, että palvelusta veloitetaan prosenttiosuus (yleensä 5%) myynnin määrästä. Esimerkki: Jos kevytyrittäjä laskuttaa yhtä asiakasta yhdellä laskulla palvelun kautta 3000€ kuukaudessa, hän maksaa palvelun käytöstä 150€ + palkan sivukulut. Kukaan kirjanpitäjä ei ikimaailmassa veloittaisi yhden tositteen yrittäjältä 150€, eikä toiminimiyrittäjän tarvitse lisäksi maksaa palkan sivukuluja. Yel tulee toki maksaa molemmissa tapauksissa. Eli suosittelen kevytyrittäjyyttä satunnaisiin tarpeisiin, en koskaan jatkuvaan laskutukseen. Lisäksi kevytyrittäjän on vaikeampaa saada vähennyskelpoisia kuitteja verovähennyksiin, mikä ei muodostu ongelmaksi omalla toiminimellä. Ja on toki monta muutakin asiaa, jotka puhuvat oman toiminimen puolesta. Harkitse siis tarkkaan, haluatko maksaa ”helppoudesta”, samalla vaivalla ilmoittaisit nämä asiat kirjanpitäjällesi. Kevytyrittäjyydessä on hyviäkin puolia; esimerkiksi maksuhäiriöinen yrittäjäksi haluava voi huoletta laskuttaa laskutuspalvelun kautta, kun taas oman yrityksen perustaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Kun yrittäjiä on useita, puhutaan yritysmuodosta riippuen yhtiömiehistä- tai kumppaneista tai osakkaista. Tärkein kriteeri yhtiökumppanin valinnalle on ehdottomasti luotettavauus. Parhaimmillaan kumppanit tuovat yritykseen erilaista osaamista, jakavat vastuuta ja kehittävät yritystoimintaa yhdessä. Pahimmillaan työpanos ja vastuu eivät jakaudu tasaisesti ja yhteinen yrittäjätaival kaatuu riitoihin heti alussa. Yhtiökumppanista ei pääsekään noin vain eroon, joten yritysmuodon valinnalla on merkitystä. (kuva: Pixabay)

Osakeyhtiö

• Perustajia yksi tai useampi. Myös toinen yhtiö tai vaikkapa kunta voi olla perustajana.
• Perustamisvaiheessa yhtiölle on maksettava osakepääomaa vähintään 2500€ (voi olla suurempikin summa). Tämä voi olla rahaa tai apporttiomaisuutta eli omaisuutta jolla on tasearvoa. HUOM! Tämä pääomavaatimus tulee poistumaan tulevaisuudessa.
• Mikäli perustajia on useita, osakkaat sijoittavat summan yhdessä sen mukaan kuka tulee omistamaan yrityksestä minkäkin verran osakkeita.
• Päätösvalta jakaantuu suhteessa osakkeenomistukseen eli se jolla on osake-enemmistö, saa samalla päätösvallan.
• Perustamisvaiheessa on laadittava yhtiöjärjestys ja pidettävä hallituksen kokous. Lisäksi yritys on rekisteröitävä Kaupparekisteriin. Tämä maksaa paperisena 380€ ja sähköisenä 330€ (v.2018). Hallitukseen on nimettävä vähintään yksi varsinainen jäsen ja vähintään yksi varajäsen. Toimitusjohtajan nimeäminen ei ole pakollista. Vastuuhenkilöiden tulee olla ”puhtoisia” maksuhäiriörekisteriltään.
• Osakkeita on oltava vähintään yksi.
• Tulojen nostamiseen on useita eri vaihtoehtoja: Yrittäjä voi nostaa itselleen palkkaa, lainata rahaa yritykseltä (tai lainata yritykselle) tai nostaa osinkotuloja. Palkka on yrityksen kirjanpidossa verovähennyskelpoinen kustannus. Palkasta ei makseta muita sivukuluja kuin sotumaksu ja yel.
• Luontoisedut ovat mahdollisia (esim. työsuhdepuhelin, työsuhdeauto, työsuhdeasunto, Smartum yms. setelit…).
• Osakeyhtiö maksaa aina voitostaan ja varallisuudestaan veroja 20%.
• Osakeyhtiö on mahdollista myydä y-tunnuksineen. Lakkauttaminen on hankalaa ja se tehdään aina selvitystilan kautta.
• Tilikausi voi olla mikä tahansa 12 kuukauden jakso eli ei ole sidoksissa kalenterivuoteen.
• Aina kahdenkertainen kirjanpito.
• Tilinpäätöstiedot ovat julkisia. Kuka tahansa tallaaja voi katsoa ne maksutta esim. Finderista tai jostakin muusta palvelusta.
• Osakeyhtiössä ei periaatteessa ole yrittäjän henkilökohtaista vastuuta veloista ja sitoumuksista, mutta tämä on melko teoreettinen asia. Käytännössä toimitusjohtaja ja hallitus ovat aina henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen asioista ja lisäksi yrittäjällä voi olla henkilökohtaisia velkatakauksia yrityksen lainoihin, jolloin yrittäjällä kyllä on henkilökohtainen vastuu.
• Auto: Mikäli yrittäjä ajaa yrityksen ajoja omalla autollaan, hän voi laatia yritykselleen matkalaskun. Yrityksen autolla sen sijaan ei saa ajaa yksityisajoja, ellei auto ole luontoisetuauto, jolloin yrittäjä joutuu maksamaan auton käytöstä verotusarvon.
• Koska osakeyhtiö on yrittäjästä erillinen yhtiö, voi yrittäjä vuokrata yritykselleen omaisuutta, kuten vaikkapa autotallin varastoksi, mikäli yrityksellä on varastolle tarvetta. Tällöin yrittäjä saa vuokratuloa, josta maksaa pääomatuloverot ja yritys saa vuokrakulun verovähennyksiin.

Yritysmuodon vaihtaminen tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun yritys alkaa kasvaa tai kun yrityksen asema markkinoilla vakiintuu. Tällöin kannattaa harkita toiminimen vaihtamista osakeyhtiöön. Yritysmuoto saattaa olla osaltaan myös uskottavuuskysymys. Osa tilastojen lakkautetuista ja perustetuista yrityksistä onkin juuri yritysmuodon muutoksia. (kuva: Pixabay)

Edellä oleva pitkä listaus ei ehkä ole loogisessa järjestyksessä ja siitä saattaa puuttuakin joitakin kohtia, mutta pääpiirteissään näin. Yritysmuodon valintaan vaikuttaa heti ensimmäisenä yrittäjien lukumäärä. Mikäli perustajia on useampia kuin yksi, ei toiminimi ole mahdollinen. Toiminimi on todella helppo perustaa ja muutoinkin toiminta on äärettömän helppoa ja simppeliä. Itselläni on ollut sekä toiminimi, että osakeyhtiö ja koen, että yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen on hyvin vaivatonta. Osakeyhtiöön liittyy himpun verran byrokratiaa, muttei niin paljon ettei sen kanssa pystyisi helposti elämään 🙂 Yksi käytännön esimerkki: rahan nostaminen oman osakeyhtiön tililtä ei onnistukaan noin vain, vaan nostoista on tehtävä palkkalaskelmat, jolloin mukaan astuu välikätenä tilitoimisto, joka tietenkin veloittaa palkanlaskennan kulut. Pieni asia, mutta arjessa hankala, etenkin jos yrittäjä ei pysty nostamaan jokaisena kuukautena säännöllisesti saman suuruista palkkaa.

Kun yrittäjä puntaroi näiden kahden välillä, karkeasti ajatellen liikevaihdon eli tilikauden myynnin määrän lähestyessä palvelualan yrityksellä 80 000 euroa, osakeyhtiö alkaa olla verotuksellisesti edullisempi. Verotusasioita ja tulojennostomahdollisuuksia kannattaa käydä tarkemmin läpi yritysneuvojan ja oman yrittäjäkouluttajan kanssa.

Lopuksi vielä kommentti: Yritysmuoto tuntuu herättävän paljon keskustelua ja kysymyksiä ja sen rooli korostuu yritysneuvonnassa ja yrittäjäkoulutuksissa turhankin paljon. Totesin jo postauksen alussa, että yritysmuoto ei ratkaise yrityksen menestymistä. Yrittäjä itse on ratkaisevassa roolissa, ei suinkaan yritysmuoto. Yritysmuodon pohtimisen sijaan paukkuja kannattaakin laittaa mieluummin yrityksen käytännön toiminnan pohtimiseen. Asiakkaiden saaminen on suurempi murhe. Ymmärrän toki, että yritysmuotoasia kiinnostaa, mutta sen vuoksi ei kannata menettää yöuniaan, koska yritysmuodon ei tarvitse olla lopullinen, vaan se on keinolla tai toisella muutettavissa.