Skip to main content

Ilmaisia palveluksia ja alennuksia

Yrittäjät kohtaavat jatkuvasti sukulaisia, tuttavia ja tuntemattomia, jota pyytävät yrittäjiltä maksuttomia palveluksia tai tuotteita ja hinnanalennuksia. Yrittäjä asetetaan ikävään tilanteeseen, sillä kysyjät eivät ymmärrä, ettei mikään ole ilmaista. Voisitko vähän vilkaista- kirjoituksessani ruodin tätä lähes jokaisen yrittäjän kohtaamaa ongelmaa:

  • Miten suhtautua ilmaisten palvelusten ja tuotteiden pyytäjiin?
  • Miten suhtautua alennusten pyytäjiin?

Uskon henkilökohtaisesti ilmiön johtuvan siitä, ettei ihmisillä yksinkertaisesti ole ymmärrystä pienyrittäjyyden luonteesta. Kouluissa tehdään tärkeää yrittäjyyskasvatustyötä, joka toivottavasti poikii aikanaan yhteiskunnalle kustannustietoisia kansalaisia. Aikuiset ihmiset, jotka eivät ole tosiasiallisessa vastuussa työpaikkansa taloudesta, eivät voi käsittää, ettei ilmaisia palveluksia ole olemassakaan. Yrityksessä myytävänä olevat tuotteet eivät ole yrittäjälle ilmaisia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on lukuisa joukko ihmisiä, jotka kuvittelevat asian olevan niin. Päin vastoin yrittäjä hankkii tuotteita ja raaka-aineita omalla riskillään tai jopa lainarahalla, ja useilla toimialoilla katteet ovat todella pienet.

Naisasiakas vaatii alennuksia autokorjaamon yrittäjältä.

Harva edes kehtaa tulla käsi ojossa pyytämään työntekijältä: ”Anna osa palkastasi minulle!”. Yrittäjältä tätä pyydetään harva se päivä. Palvelualan yrittäjälle aika on rahaa: koko liiketoiminta perustuu oman erityisosaamisen jakamiseen, josta asiakas maksaa. Tuotteet ja materiaalit ovat yhtä lailla rahan arvoisia ja jokainen yrittäjän liikkeen hyllyltä maksutta tai alennetuin hinnoin viety tuote on pois yrittäjältä itseltään. Edes yrittäjä ei voi napsia tuotteita omasta varastostaan noin vain – ne ovat hänellekin verotettavaa tuloa tai jopa peiteltyä osingonjakoa.

Ystäväksi tekeytyviä ja mielensä pahoittajia

Tätä tapahtuu kaikkialla: parturi-kampaamoyrittäjää kehotetaan ottamaan kyläreissulle sakset mukaan, valokuvaajan oletetaan toimivan maksutta sukulaisen hautajaisissa kuvaajana, autokorjaamoyrittäjältä kysytään vikojen ilmetessä ”Voisitko vähän vilkaista..?” ja oletetaan, että oma auto pääsee jonon ohi saman tien maksutta työn alle.

Yrittäjältä tullaan surutta pyytämään tuotteita ja vaaditaan alennuksia – tai pahimmassa tapauksessa oletetaan automaattisesti yrittäjän antavan merkittävän hinnanalennuksen jopa pyytämättä. Tällainen asiakas saattaa kokea olevansa jollakin tapaa sisäpiiriä tai ykkösluokan asiakas: joko yrittäjän puolison sisarus, naapuri tai entinen koulukaveri – harvemmin kuitenkaan perheenjäsen. Tällainen asiakas on useimmiten itse luokitellut itsensä vip-asiakkaaksi ja olettaa saavansa tämän mukaista kohtelua: hänet palvellaan heti, hän ohittaa muut ajan varanneet asiakkaat, hänelle ei ole merkitystä onko ilta, sunnuntai tai uudenvuoden aatto – yrittäjä on aina hänen palvelijanaan. Ja palvelusten tulee olla maksuttomia tai omakustannushintaisia.

Olen kuullut lukuisia tarinoita aloittavilta yrittäjiltä siitä, miten naapuri tulee röyhkeästi kysymättä rohmuamaan tavaroita yrittäjän verkkokaupan varastosta (”Oi miten ihania, minä voisin ottaa nämä kaikki!”) ja käsityöläiseltä viedään käsin neulotut villasukat nipuissa työpaikoille ja tuliaisiksi (”Mukava ilahduttaa muita – sinulla kun näitä riittää!”). Hoitoalan yrittäjä saa kuulla ensimmäisenä taudinkuvat ja ”ohikulkiessaan” hoitaa haavat, rakennusalan yrittäjä saa ”sitten kun sinulla ei ole lomalla muuta tekemistä” tulla rakentamaan terassin ja graafikkotuttava saa suunnitella logot ja mainokset ihan pyytämättäkin. Useimmiten tuttava, joka käyttäytyy näin, pahoittaa syvästi ja jopa ikiaikaisesti mielensä, jos yrittäjä rajoittaa toimintaa kielloilla, järjen puhumisella tai jopa estämällä tapahtuman etenemistä. Osa ihmisistä pitää yrittäjiä muutoinkin rahanahneina (lue lisää aiemmasta kirjoituksestani riistokapitalisti ja rosvo). Miten siis toimia, jotta välit säilyisivät, mutta tuttava ei pääse jatkuvasti sabotoimaan pienen yrityksen yleensä muutoinkin pienikatteista liiketoimintaa?

Nainen selaa käsityöläisen tuotteita.

Olisi vähintäänkin huomaavaista antaa alennusten osalta pallo yrittäjälle itselleen. Jos yrittäjä näkee tutun asiakkaan huomioimisen hinnoittelussa mahdolliseksi, hän voisi ottaa halutessaan alennuksen itse esille. On epäkunnioittavaa, joskus jopa törkeää pyrkiä hyötymään tutusta yrittäjästä taloudellisesti. Viimeksi eräs luovan alan yrittäjä kertoi, kuinka naapuri käy lupaa kysymättä hänen varastollaan valikoimassa tuotteita ystävilleen lahjaksi – maksamatta. Tällaisella käytöksellä on nimikin. Se on varastamista.

Ratkaisuehdotuksia hankaliin tilanteisiin

Esitän tässä muutamia ratkaisuehdotuksia asian kanssa kamppaileville yrittäjille. Nämä kaikki edellyttävät yrittäjältä etukäteen tehtyä tiukkaa päätöstä, jossa on pysyttävä. Kyse on mielen lujuudesta. Aiva kuin lapsen kasvatuksessa, myös sukulaisten ja asiakkaiden opettamisessa on oltava lempeän jämäkkä. Parhaiten linjaukset toimivat silloin, kun ne on asetettu heti yritystoiminnan alusta saakka. Jos tilanne on jatkunut hankalana jo vuosia, voi edessä olla välien viilentyminen. Mutta toisaalta onko se huono asia? Yrittäjä on lopulta melko yksin. Yrittäjä voi hyvin, kun ympärillä on sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat hänenkin hyvinvointiaan. Mikäli tuttava heittäytyy tuttavaksi vain hyötymistarkoituksesta, mikä on tällaisen ihmissuhteen tuoma lisäarvo?

Ratkaisuehdotuksia ”Voisitko vähän vilkaista”- ongelmaan:

Asiakaskunnan rajaus:Palvelen vain perheenjäseniä. Piste.” Tämä toimii useimmiten palvelualan yrityksissä, kuten liikunta- ja hyvinvointialan yrityksissä, kauneudenhoitoalalla, cateringissa, kotisiivouksessa jne. muttei kauppaliikkeissä, joihin tuttava voi noin vain kävellä sisään ja napata tuotteita ja tuoda alennustoiveiden kera kassalle – tai pahimmassa tapauksessa varastaa ja huikata työntekijälle mennessään ”Kirjaa se sitten sinne tilille” (jota ei ole todellisuudessa olemassakaan). Tällaiselle huumoriasiakkaalle voi jossakin vaiheessa lähettää laskun ”tiliostoksista”. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tällainen asiakas huijaa työntekijää vakuuttamalla, että kauppiaan kanssa on sovittu, että saan aina 10% alennuksen tai jotakin vastaavaa tuulesta temmattua. Yritystoiminnan ja tuttavuussuhteiden tiukan erottelun voi esittää esimerkiksi näinkin: ”Olet minulle tärkeä ystävä. En halua sekoittaa työtä ja ystävyyttä. Tämän vuoksi on parempi, että asioit toisaalla.

Kun asiakas vaatii ilmaisia tuotteita: ”Voin lahjoittaa tuotteen, mutta vain hyväntekeväisyyteen. Mitä järjestöä haluat tukea? Voin toimittaa tuotteen valitsemallesi järjestölle ja ilmoitan samalla myös kirjanpitäjälle, koska yrityksen varastosta ei voi noin vain puuttua yhtään tuotetta.”

Hinnoittelu: Rohkea ratkaisu on hinnoitella tuttavan hinta niin korkeaksi, että siitä on oikeasti varaa antaa alennusta. Alennusta toivova tuttava yleensä nauttii ajatuksesta, että hän saa roiman alennuksen, joten tällaiselle ihmiselle voi korostaa kovaan ääneen tai hiljaa supattaen ja silmää iskien, että hän sai sitten huimat 40% alennusta. Tämä toimii yleensä parhaiten silloin, kun tuttava ei näe selkeitä listahintoja eli kyseessä on jonkinlainen räätälöity palvelu tai tuote. Toisaalta tämä ruokkii asiakasta retostelemaan alennuksillaan tuttavapiirilleen. Myös itsensä uloshinnoittelu on usein käytetty tapa, kun on etukäteen tiedossa, että työ tai asiakas on hankala. Hinta nostetaan niin korkeaksi, että sen toivotaan karkottavan asiakkaan. Mutta jos asiakas ostaa silti, korkea hinta korvaa henkisen kärsimyksen.

Työajan ja vapaa-ajan tiukka rajaus: Kun yrittäjä on itse vapaalla, hän ei tee vapaa-ajan yhteydessä ”siinä sivussa” työhönsä liittyviä asioita, kuten leikkaa kyläreissulla kaikkien hiuksia tai valokuvaa perheenjäsenensä hautajaisia. Pyytelijöille voi opetella sanomaan: ”Teen pitkää työviikkoa. Olen nyt vapaalla – ihan kuten sinäkin.” Itse asiassa tämä olisi suotava toimintatapa yrittäjälle kuin yrittäjälle oli hankalia asiakkaita tai ei.

Alennuslaskurin käyttö (tästä ihan kohta lisää): Alennusten perässä tinkaajille voi osoittaa laskurilla konkreettisesti, miten käy, kun yrittäjä antaa alennusta. Laskuri on erittäin selkeä ja kertoo karua kieltä. Yrittäjä voi todeta, että ”Jos myyn tämän sinulle tällä hintaa, minun tulisi myydä näitä määrällisesti 300% enemmän. Ostatko niin monta? Ellet, en voi maksaa tässä kuussa vuokraa / sähkölaskua / tilitoimistoa” (mikä summa vastaisi konkreettisesti menetettyä katetta – yleensä eurojen ankkurointi johonkin asiakkaan ymmärtämään asiaan auttaa, vaikka summat ovatkin useimmiten yritystoiminnassa kotitalouksia korkeampia).

Tuotteen/palvelun karsiminen hinnanalennuksen verran. Aivan kuten yrittäjä tekisi tarjousta kokonaisuudesta ja asiakas toteaa sen olevan liian kallis, karsitaan sisällöstä, jotta saadaan hinta natsaamaan asiakkaan kukkarolle. Aivan kuten tv:n remonttiohjelmissa jätetään yksi huone remontoimatta, voi yrittäjäkin karsia tuotteen tai palvelun sisällöstä, jotta se saadaan vastaamaan alennettua hintaa.

Samalla mitalla vastaaminen: Tinkaamiskulttuuri kuuluu ehkä torikauppaan, mutta on alentavaa käytöstä yrittäjää kohtaan. Tinkaaviin asiakkaisiin suhtautuminen vaatii yrittäjältä pelisilmää ja sosiaalista nokkeluutta. Asiakas saattaa kysyä suoraan hinnan pyöristämistä lähimpään tasalukuun tai ottaa rempseästi nauraen esille ”Laita sitten roimat alennukset”. Tällaisissa tilanteissa olisi oivallista, jos yrittäjällä riittäisi rohkeus pyöristää hinta ylempään tasalukuun tai lisätä hintaa alennuspyynnön verran. Yrittäjällä on useimmiten valta päättää itse myyntihintansa. ”V-mäisen asiakkaan lisä” on usein itse omalla käytöksellä ansaittu. Yrittäjän ei tarvitse suostua kynnysmattona olemiseen, vaan kekseliäs yrittäjä voi saada korvauksen huonosta kohtelusta paremmalla hinnalla. Moni yrittäjä haluaa olla hienovarainen ja persoonasta riippuen asiaan voi tarttua monella eri tavalla: Rempseä yrittäjä voi heittää täyslaidallisen takaisin asiakkaan käyttämiä sanamuotoja matkien

A: ”Laita sitten kunnon hinta.”

Y: ”Laitan kunnon hinnan, sinulle kolminkertaisena.”

Edellä kuvatut ratkaisuehdotukset ovat koonti todellisista tilanteista. Yrittäjäkoulutus on tuonut verkostoihini satoja, jopa tuhansia yrittäjiä ja pitkäkestoisissa tutkintokoulutuksissa tämä asia on noussut esille lukuisia kertoja. Osa yrittäjistä on onnistunut toimenpiteillään hillitsemään tuttavien käyttäytymistä, mutta osa kokee olevansa liian kiltti ottaakseen asiaa esille. Kiltille yrittäjälle, joka ei halua pahoittaa toisen mieltä ja pelkää tuttavuuden kariutumista voi toimia paremmin oivalluttaminen. Keskusteluissa kannattaa nostaa esille hienovaraisesti asioita, joilla vastapuolen itsensä saa oivaltamaan, että hän tekee väärin. Oivalluttaminen on mainio keino, oli kyse opiskelijan oppimisprosessista tai asiakkaan opettamisesta. Oivalluttamisessa asioita ei sanella suoraan päin naamaa, vaan vihjataan, konkretisoidaan esimerkein, kysytään oikeita kysymyksiä – ja lopulta henkilö saa ahaa-elämyksen ja ymmärtää.

Asiakas tutkii yrittäjän kanssa työkaluja.

Suku on pahin? Moni yrittäjä haluaa auttaa perheenjäseniään jo lähtökohtaisesti ja tekisi saman toimi yrittäjänä tai ei. Eli kyse on omista arvoista. Sen sijaan kaukaisemmat sukulaiset, naapurit, kollegat, entiset opiskelukaverit ja tuttavan tuttavat, jotka heittäytyvät kavereiksi maksuttomien tuotteiden ja palvelusten toivossa, ovat yleensä kaikkein suurin haaste. Kyse on hyväksikäytöstä. Henkilö haluaa hyötyä taloudellisesti. Tällaiseen ei pidä yrittäjän suostua. Mitä menestyvämpi yrittäjä, sitä enemmän tuntuu ilmestyvän ”kavereita”.

Milloin voi antaa alennusta?

Alennus syö katteen. Alennusta voi antaa vain silloin, kun asiakas ostaa määrällisesti niin paljon enemmän, että menetetty kate saadaan kokoon volyymilla. Alennuksen antaminen kanta-asiakkaille on erikoinen tapa, jonka ainoa perustelu on asiakassuhtaan ylläpitäminen eli se, ettei yrittäjän tarvitse etsi tilalle uusia asiakkaita. Uusiasiakashankintahan on tunnetusti työlästä ja kallista. Erityisesti pienemmillä paikkakunnilla on todellinen haaste olla antamatta alennuksia, koska se tuntuu olevan osa kulttuuria. Maineen menettämisen pelossa yrittäjä ei uskalla olla antamatta alennuksia. Muutoin voi saada koppavan maineen. Tällöin ainoa ratkaisu on lähtökohtaisesti korkeampi hinnoittelu, joka saadaan ns. normaalitasolle alennuksen kera.

Alennuslaskuri on oivallinen apu yrittäjän arkeen. Suomen yrittäjien sivuilta löytyy helppokäyttöinen alennuslaskuri jäsenten käyttöön. Esimerkki on laskettu kyseisellä laskurilla:

Tuotteen hinta on 150€ (alv 0%)

Yrittäjä myy tuotteita kuukaudessa 20 kpl

Kateprosentti on 30%

”Voisitko vähän vilkaista”-asiakas pyytää alennusta 10%

Yrittäjä joutuu kasvattamaan myyntiään 50% eli 10 kpl, jotta päätyisi samaan tulokseen, kuin tuotteen normaalihinnalla myymisellä olisi päästy. Toisin sanoen alennuksen voi tässä tapauksessa antaa vain jos asiakas ostaa tuotteita määrällisesti noin paljon enemmän. Koska katteet ovat harvalla alalla näinkään suuria, on alennus yksi tehokkaimmista tavoista tehdä yritystoiminnasta kannattamatonta.  Vai voisiko yrittäjä kysyä alennusta tinkaavalta asiakkaalta: ostatko näin monta?

Tinkaajatuttaville, etenkin jos heitä on määrällisesti paljon, halvalla hinnalla myymisessä piilee suuri riski. Tälle on nimikin: hinta-eroosio. Yrittäjän pitäisi nostaa hintojaan inflaation myötä vähintään 2-3% vuosittain. Tämä sen vuoksi, että kaikki kustannukset nousevat: energia, vakuutukset, vuokrat jne. Ellei yrittäjä nosta hintojaan, kate pienenee, koska kulut kasvavat. Usein yrittäjillä on tapana tarkistaa hinnat uusille asiakkaille ja pitää hintataso samana vanhoille asiakkaille. Jos suurin osa asiakkaista on vanhoja, tilanne saattaa olla pahimmillaan jopa sellainen, että suuri osa asiakkuuksista on taloudellisesti kannattamattomia. Vain uudet asiakkaat, joille hinta on tarkistettu ajan tasalle, ovat kannattavia, mutta näitä on määrällisesti vähiten. Eli suurin osa liiketoiminnasta on kannattamatonta. Lue lisää aiheesta aiemmasta kirjoituksestani hyvä paha alennus.

Kukkakauppias sitoo kimppua.

Yrittäjät osaavat itsekin sabotoida yritystoimintaansa. Moni yrittäjä hinnoittelee jo lähtökohtaisesti palvelunsa ja tuotteensa niin alas, etteivät katteet ole riittäviä edes normaalihintaisena myytäessä. Todella usein etenkin pienissä kivijalkaliikkeissä kauppias ihan oma-aloitteisesti pyöristää hinnan alaspäin. Haluaako hän palkita asiakkaansa siitä, että tämä osti ja tulisi uudelleenkin? Väitän, että terveempi tapa olisi kirkastaa oma ylivertainen kilpailuetu ja hinnoitella sen mukaisesti – ei asettautua tietoisesti alttiiksi hintakilpailulle. Viimeksi hämmästyin kukkakaupassa, kun kauppias pyöristi hinnan alaspäin lähimpään tasalukuun. Tiedän melko tarkalleen kukka-kauppa-alan katteet (toimin taannoin floristikoulutuksessakin yritystalouden opettajana vuosien ajan). Kauppias taisi syödä kätevästi katteensa. Itse en henkilökohtaisesti ilahdu tällaisesta omaehtoisesta pienen alennuksen antamisesta. Ilahdun enemmän siitä, että kauppias ilmoittaa ylpeästi työnsä arvoisen hinnan.

Yrittäjä voi lahjoittaa ja sponsoroida

Miten Verohallinto suhtautuu yrittäjien antamiin tuotelahjoituksiin ja alennuksiin? Veikkaan, että suurin osa jää Verohallinnolta piiloon ja yrittäjä nuolee haavansa, sillä alennukset ja maksuttomuudet ovat pois yrittäjältä itseltään. Lähtökohtaisesti yritystoiminnan kuluista ovat verovähennyskelpoisia vain sellaiset kustannukset, jotka liittyvät itse liiketoimintaan tai edistävät sitä. Lahjoitukset ja sponsorointi eivät pääsääntöisesti täytä tätä kriteeriä. Tässä suora lainaus Verohallinnon sivulta kohdasta lahjoitusvähennys verotuksessa:

Yritysten antamien muiden lahjojen ja lahjoitusten vähennyskelpoisuutta verotuksessa on rajoitettu. Lahjoituksia pidetään lähtökohtaisesti voiton käyttönä, joka ei ole verotuksessa vähennyskelpoista.

Ja jatkoa Verohallin sivuilta kohdasta lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen:

”3.2 Lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen

Arvoltaan vähäiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi, jotka ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tällaisia lahjoituksia yritys saa vähentää enintään 850 € lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa.

Edellä mainitunlaisia vähäisiä lahjoituksia lukuun ottamatta lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa, koska ne on annettu lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksessa eivätkä edistä elinkeinotoimintaa. Yhteisömuotoinen yritys saa kuitenkin erityssäännöksen nojalla (TVL 57 §, lahjoitusvähennys) tietyin edellytyksin vähentää tulostaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen antamansa rahalahjoituksen. (Katso tarkemmin Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa -ohje).”

Toisin sanoen yrittäjä voi tiettyjen rajojen puitteissa tehdä maksutta, antaa ilmaiseksi ja lahjoittaa:

  • Sponsoroida. Jos sponsorointi on vastikkeetonta, sponsorointi ei ole vähennyskelpoinen kulu. Sponsorointi on vähennyskelpoista vain silloin, kun se on vastikkeellista. Sponsorointi on yleensä urheiluseuran tai urheilijan tukemista.
  • Lahjoittaa yleishyödylliseen tarkoitukseen maks. 850€/v per lahjoituksensaaja vähennyskelpoisena.

Verohallinnon henkilökuntaedut verotuksessa– ohjeesta löytyy vastauksia muihinkin yrityksen lahjanantotilanteisiin.

Verottaja ei kuitenkaan tunne käytäntöä, jonka mukaan naapureille, kaukaisille sukulaisille tai muille tuttaville lahjoitettaisiin yhtään mitään. Tilanne on päinvastainen, sillä erityisesti osakeyhtiön yrittäjän lähipiiri on tarkkailun alla. Osakas tai tämän lähipiiri eivät voi hyötyä taloudellisesti osakeyhtiöstä. Hyöty voidaan tulkita nimellä peitelty osinko.

Verohallinnon linjaus on hyvä lähtökohta sille ajattelumallille, jota pienyrittäjän kannattaa pitää myös oman toimintansa linjauksena: Jos joku haluaa vai hyötyä minusta, yrityksestäni tai yritykseni tuotteista/palveluista taloudellisesti, ei hän ole henkilö, jota minun kannattaa pitää lähipiirissäni. Pelkkää taloudellista hyötyä hakeva tuttava ei ole lähtökohtaisesti sellainen asiakas, jota yrittäjän kannattaa palvella.

On totta, että kaikkien yritysten olemassaolo perustuu hyötyyn. Yritys tuottaa jotakin sellaista, josta asiakas kokee saavansa hyötyä. Kun saatu hyöty on suurempaa kuin menetetty rahamäärä, asiakas ostaa. Siinä mielessä jokainen yritys on vain väline hyödyn tarjoamiseen asiakkaille. Jotkut yritykset tarjoavat viihdettä, toiset terveyttä, toiset säästöjä, toiset arjen helppoutta. Tämä on jokaisen yrittäjän hyvä tiedostaa. Ostamisen motiivit ovat mitä erilaisimpia. Kun sekä asiakas, että yrittäjä hyötyvät, yritystoiminta on tervettä.

Tilanne kuitenkin muuttuu, mikäli kaupankäynnistä hyötyykin vain toinen osapuoli eli tinkaava tuttava. Yrittäjä ei hyödy. Hän tuskin saa edes hyvää mieltä. Hän sai tehdä maksutta työtä tai joutuu myymään ylisuuren alennuksen vuoksi valtavan määrän tuotteita kattaakseen menetyksen. Tämä ei ole tervettä. Ja useimmiten yrittäjä tulee samalla ruokkineeksi vastapuolta siten, että tämä palaa useammin ja useammin ja tuo vieläpä kavereitaan mukanaan – ja on etukäteen kertonut, miten halvalla täältä saa.

Voisitko vähän vilkaista- kirjoituksellani haluan avata niin yrittäjien kuin yrittäjien tuttavapiirin silmiä. Haluan rohkaista jokaista yrittäjää, joka kokee tuttavien palvelusten ja alennusten pyytämisen ongelmaksi, tarttumaan asiaan ja nostamaan kissan pöydälle – itselleen sopivalla tavalla. Ellei asia ole ongelma, ei hätää, mutta jos yrittäjä joutuu toistuvasti harmistumaan, asia on ongelma ja se on pyrittävä ratkaisemaan. Toimenpiteet aiheuttavat joskus mielensä pahoittamista ja välien viilenemistä, mutta tarvitseeko yrittäjä tällaisia ihmisiä ympärilleen? Ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä, on viisaus, jossa on perää tässäkin tapauksessa.

Kommentoi