Yrittäjä vs. työntekijä

Mitä eroa on yrittäjällä ja työntekijällä? Tähän postaukseen minut innosti yrittäjäkoulutukseni osallistuja, joka pohti lähteäkö erääseen yritykseen osakkaaksi vai työntekijäksi. Uskoisin, että useammankin yrittäjyyttä suunnittelevan mieltä askarruttaa mitä eroa yrittäjänä toimimisella ja työntekijänä olemisella on ja menettääkö paljon, mikäli hyppää palkkatyöntekijästä yrittäjäksi? Tyypillisesti pitkän palkkauran tehneet pohdiskelevat erityisesti palkallisista lomista ja sairauslomista, ”ilmaisesta” työterveyshuollosta ja muista etuuksista luopuminen. Samoin sosiaaliturvan heikkeneminen nousee usein esille keskusteluissa.

 

Teen tässä karkean vertailun työntekijä vs. yrittäjä:

Työntekijä

-Työnantaja vastaa työntekijän perehdyttämisestä, työturvallisuudesta, työterveyshuollon järjestämisestä ja monista muista työantajan velvoitteista. Nämä eivät jää työntekijän itsensä harteille, kuten yrittäjyydessä.

-Työnantajalla on velvoite järjestää työntekijälle työtä, kun taas yrittäjä hankkii työnsä itse.

-Palkka, työajat taukoineen ja myös lomat ovat toimialan työehtosopimuksen mukaiset. Yrittäjän on noudatettava alan tes:iä työntekijöiden osalta, mutta yrittäjän oman palkkauksen, työaikojen ja lomien osalta tes:iä ei ole pakko noudattaa.

-Työnantaja maksaa suurimman osan palkan sivukuluista, joista suurin on tyel eli työntekijän eläkevakuutusmaksu, mutta lisäksi tulevat mm. sotumaksu, tapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus ja ryhmähenkivakuutus. Sivukulut ovat toimialasta riippuen noin 70% palkan suuruudesta. Työntekijä itse ei välttämättä koskaan edes näe hänen palkkaansa kulutettua rahasummaa sivukuluineen. Yrittäjän palkan sivukulut ovat paljon alhaisemmat: yksityinen elinkeinonharjoittaja ei maksa niitä lainkaan ja osakeyhtiön osakas maksaa palkastaan vain sotu-maksun. Joskin yrittäjän eläkevakuutusmaksu on suuri kustannus ja jää täysin yrittäjän itsensä maksettavaksi.

-Työsopimukseen voi liittyä kilpailu- tai sivutoimikieltä, joka estää yritystoiminnan harjoittamisen palkkatyön ohessa. Yrittäjyyteen kuuluu ainakin periaatteessa toiminnan vapaus.

-Työsopimuksen irtisanomisaika puolin ja toisin. Yrittäjä voi periaatteessa itse päättää sopimuskumppaninsa, asiakkaansa ja myös päättää itse irtisanomisajoista. Mutta toki yrittäjääkin sitovat hänen tekemänsä sopimukset.

-Työttömyysturva ja mahdollisuus soviteltuun työttömyyspäivärahaan. Yrittäjän osalta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen.

-Työntekijä voi kuulua halutessaan oman alansa ammattiliittoon. Yrittäjä sen sijaan edustaa työnantajaa eli on vastapuolella.

Yrittäjä

-Yrittäjä vastaa itse työstään asiakashankinnasta lähtien.

-Työterveyshuolto ei ole yksinyrittäjälle pakollinen, joskin suotava. Heti kun palkataan työntekijöitä, on työterveyshuolto pakollinen.

-Yrittäjän ei tarvitse noudattaa palkka-asioissa ja työajoissa TES:siä omalta kohdaltaan, mutta työnantajan roolissa kyllä. Yrittäjä voi siis itse määritellä oman palkkansa, joka voi olla yli tai alle TES:n.

-Kun yrittäjän vuositulo on vähintään 7600 euroa vuodessa (v. 2018), hänelle muodostuu velvoite ottaa yrittäjän eläkevakuutus. Yrittäjä ei olekaan tyelin alainen, vaan yelin alainen. Kun tyel on aina sidottu työntekijän palkkaan, voi yrittäjä määrittää itse yel-työtulonsa, jonka perusteella maksaa yrittäjän eläkevakuutusmaksua. Yrittäjä voi näin ollen maksaa alhaisempaa eläkevakuutusmaksua. Palkan sivukulut ovat aina yrittäjällä alhaisemmat, kuin palkansaajalla. Edellä totesinkin, että yksityinen elinkeinonharjoittaja, kommandiittiyhtiön ja avoimenyhtiön yhtiömies ei maksa lainkaan sivukuluja (paitsi yrittäjän eläkevakuutusmaksun) ja osakeyhtiön osakas maksaa vain sotu-maksun, joka on nyt 0.86% palkasta (v. 2018) ja yel-maksun. Toki turvakin on samalla heikompi. Yrittäjä siis vastaa itse eläketurvastaan, kun taas palkansaajalla siitä vastaa työnantaja.

-Palkka on häilyvämpi käsite, kuin työntekijällä. Yrittäjä voi yritysmuodosta riippuen nostaa yrityksestään tuloja monin eri tavoin: palkka, laina, osinko, voitto-osuus… Myös niiden verotus vaihtelee.

-Yrittäjä voi pitää lomaa silloin kun haluaa. Lomaa voi olla enemmän tai vähemmän kuin alan TES määrittää – yrittäjänhän ei tarvitse noudattaa TES:iä. Yrittäjän on aina tienattava loma-ajan palkka etukäteen tai jälkikäteen eli käsitettä ”palkallinen loma” ei tunneta. Sama koskee muitakin taukoja ja vapaita. Mutta näinhän on tietenkin työntekijälläkin eli loma-ajan palkka on tienattava, vaikka moni tuntuukin ottavan palkallisen loman itsestäänselvyytenä.

-Yritykselläkin voi olla kilpailukielto sopimuksista riippuen. Yrittäjän kannattaa olla tarkkana, millaisiin sopimuksiin sitoutuu, jottei sopimus rajoita yritystoimintaa liikaa. Ja sopimuksillakin voi olla irtisanomisajat.

– Yrittäjä ei kuulu työntekijän ammattiliittoon, vaan halutessaan yrittäjäyhdistykseen, työnantajaliittoon tai esim. yrittäjien työttömyyskassaan ( www.syt.fi)

– Yrittäjä vastaa itse yrityksen lakisääteisistä velvoitteista, kuten esimerkiksi luvat, ilmoitukset, kirjanpito ja verojen maksaminen (+ tarvittaessa tulorekisteri-ilmoitukset). Palkkatyössä nämä hoitaa työnantaja.

Siinäpä eroavaisuuksia pääpiirteissään. Suurin ero yrittäjän ja työntekijän välillä on vapaus, johon liittyy vastapainona kokonaisvaltainen vastuu. Kun yrittäjä omistaa osan yrityksestään tai koko yrityksen, hän kantaa henkilökohtaisen vastuun yrityksen menestymisestä. Työntekijällä tätä vastuuta ei ole – paitsi toki esimerkiksi palkkatoimitusjohtajalla ja hallituksen jäsenellä on vastuunsa, mutta rivityöntekijän työstä vastaa työnantaja. Palkkatyöntekijöilläkin on kovin erilaisia vastuita ja vaativissa esimies- ja asiantuntijatehtävissä vastuu kyllä painaa aivan yhtä lailla. Ja on myös persoonakysymys, miten vastuullisesti kukin työnsä ottaa työnkuvasta riippumatta.

On hienoa, että ammattiliitot ovat onnistuneet tekemään työntekemisestä inhimillistä: työajat ovat kohtuullisia ja työhön sisältyy taukoja ja lomia. Mutta kovin moni pitää näitä etuisuuksia itsestäänselvyyksinä. Haluaisin jälleen kerran nostaa esille, etteivät työntekijän ns. ilmaiset edut, kuten lomarahat ja työterveyshuolto ole suinkaan ilmaisia. Harva työntekijä tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi hänen 2500 euron bruttopalkastaan työnantaja maksaa alasta riippuen jopa 4500 euroa sivukuluineen. Ja siihen lomarahat päälle. Työntekijän on tienattava työnantajalleen vähintään kolminkertainen summa bruttopalkkaansa nähden, mieluusti nelinkertainen summa, jotta häntä kannattaa pitää töissä. Yrittäjälle ei koidu näin suuria sivukuluja omista tuloistaan, joten sivukulujen osalta yrittäjyys on edullisempaa.

Tauot ja vuosilomat eivät ole ainoa ”ilmainen” etuus palkkatyössä, vaan lisäksi tulee palkallinen sairausloma. Palkallinen sairausloma omavastuupäiviltä ei ole ainoa kustannus työntekijän tai työntekijän lapsen sairastumisesta johtuen, vaan siihen tulee päälle mahdollisen sijaisen palkka perehdytyksineen. Ja sijaisen etsimisestäkin aiheutuu esimiehelle vaivannäköä, joka on myös kustannus. Huom! Yrittäjälläkin on täysi oikeus sairauslomaan. Kela maksaa yrittäjälle sairaspäivärahaa Yel-työtulon mukaan yhden päivän omavastuun jälkeen. Eli ei yrittäjäkään lainsuojaton ole.

Työttömyysturva askarruttaa monia. Te-palveluissa käsitellään jokaisen työnhakijan ja työttömyyspäivärahan hakijan asiat tapauskohtaisesti, mutta vallalla tuntuu olevan käsitys, että palkansaajan eli työntekijän on helpompaa saada työttömyyspäivärahaa, mikäli työtä ei ole enää tarjolla. Yrittäjän velvollisuus on itsensä työllistäminen ja se, ettei asiakkaita ole riittävästi, ei ole peruste työttömyyspäivärahan saamiselle. Vasta kun yritys on lakkautettu, voi entinen yrittäjä hakeutua työnhakijaksi ja hakea päivärahaa. Soviteltu päiväraha on mahdollista sivutoimisen yrittäjyyden osalta samoin kuin sivutoimisen palkkatyönkin osalta.

Yrittäjän on mahdollista laittaa yrityksen kirjanpitoon erinäisiä liiketoiminnan kustannuksia, joista osa liippaa väkisinkin myös yksityiselämää (esim. netti, puhelin, auto). Yksityishenkilönkin on mahdollista laittaa joitakin kustannuksia verovähennyksiin, mutta suuren omavastuun jälkeen ja rajatummin. Arvonlisäverohyödyt koskevat ainoastaan yrittäjää.

Yksi selkeä etu yrittäjyyden eduksi työllistymisen kannalta on se, että työnantajat pelkäävät palkata työntekijöitä, koska se on kovin (liian) sitovaa ja kallista. Työnantajien on helpompaa ostaa työpanosta yrittäjältä, joka vastaa itse omista velvoitteistaan ja työnantaja voi ostaa vain juuri sen asian, mitä tarvitsee, eikä hänen tarvitse maksaa mistään ylimääräisestä tai sitoutua henkilöön. Työntekijään kun on sitouduttava pitkäksi aikaa ja mikäli osoittautuu, ettei hän olekaan tyyppinä sopiva tai ettei työtä olekaan tarjota riittävästi, tästä aiheutuu melkoista päänvaivaa. Tai mikäli solmii määräaikaisen työsuhteen, sitä ei voi laittaa poikki kuin koeaikana. Kaikkien kannalta on helpompaa ostaa työpanosta laskulla.

Työntekijän palkkaamisen vaikeus ja sitovuus on johtanut monenlaisiin epätyypillisiin työsuhteisiin: määräaikaisiin ja osa-aikaisiin töihin, vuokratyön yleistymiseen, kevytyrittäjyyteen, alustayrittäjyyteen yms. Taitaa käydä niin, että perinteiset kokoaikaiset ja vakituiset työt ovat pian harvinaista herkkua, eikä edellä mainituista työntekijän etuisuuksista pääse tulevaisuudessa nauttimaan kovinkaan moni? Suuri osa työntekijöistä tekee jo nyt työtä yrittäjämäisesti: usealle eri työnantajalle ja huolehtien itse eläketurvastaan.

 

Jos oikein laajasti ajatellaan, yrittäjä vastaa niinkin paljosta kuin kaikesta. Eli yrityksen taloudesta, markkinoinnista, myynnistä, toimitiloista, kalustosta, henkilöstöstä ja itsestään jne. Kaikkia tällainen vastuu ja monien lankojen yhtäaikainen käsissäpitäminen ei ymmärrettävästi houkuta. Eikä se tee yrittäjällekään hyvää, että vastuuta on liikaa, vaan osa toiminnoista kannattaa ulkoistaa. Tai palkata työntekijä 🙂 Eli tämä postaus ei suinkaan ole yrittäjyyden ja työntekijyyden arvottamista siten, että jompi kumpi olisi parempi tai arvokkaampi asia. Molempia tarvitaan aivan yhtä lailla! Kumpikaan ei tulisi toimeen ilman toisiaan.

Olen pohtinut monta kertaa kumpi on suurempi kynnys: ryhtyä palkkatyöntekijästä yrittäjäksi vai yrittäjästä takaisin palkkatyöntekijäksi. Moni asia on samanlaista, mutta moni asia on hyvinkin erilaista. Vastuu ja vapaus lienevät ne suurimmat erot. Kumpikaan, ei palkkatyö eikä yrittäjyys, ole koskaan lopullista, joten mikäli yrittäjyys houkuttaa, sitä kannattaa kokeilla! Yrityksen voi myös myydä tai lakkauttaa, ja paluu palkkatöihin on toki mahdollista yrittäjyyden jälkeen. Loppujen lopuksi harva päätös elämässä on lopullinen. Yrittäjäksi ryhtyminen ei kuulu niihin. Eli takaportti on aina olemassa, mikäli yrittäjyys ei ollutkaan se oma juttu tai yrittäjyys ei muutoin kantanut. Mikäli yrityksellä ei ole velkaa tai omaisuutta (lähinnä kun kyse on ollut asiantuntijapalvelun myymisestä), ei yrityksen lakkauttaminen ole vaivalloinen toimenpide. Rohkeasti kokeilemaan vaan 🙂