Miten yrittäjä nostaa palkkaa?
Kerron tässä kirjoituksessani, miten yrittäjän palkka muodostuu ja miten yrittäjä nostaa itselleen eri yritysmuodoissa:
- Toiminimiyrittäjän palkka
- Osakeyhtiön yrittäjän palkka
- Sivuan myös osuuskunnan, avoimen ja kommandiittiyhtiön yrittäjän palkkaa
- Yrittäjän palkan sivukulut
Tiivistetysti toiminimiyrittäjän eli yksityisen elinkeinonharjoittajan palkka ei ole virallisesti palkkaa, vaan yksityisottoja/yksityisnostoja. Henkilöyhtiöissä eli avoimessa ja kommandiittiyhtiössä yrittäjä voi itse valita nostaako yrittäjätulonsa palkkana vai yksityisottoina. Osakeyhtiössä ja osuuskunnassa yrittäjätulo nostetaan palkkana. Toiminimeä lukuun ottamatta kaikissa muissa viidessä yritysmuodossa (ay, ky, oy, osk) yrittäjällä on mahdollisuus myös voitonjakoon. Yksityisottojen ja palkan suurin ero on tämä: yksityisotot eivät ole yrityksen kirjanpidossa verovähennyskelpoisia, mutta palkka on. Yksityisotoista ei tarvitse tehdä palkkalaskelmaa ja tulorekisteri-ilmoitusta, mutta palkasta nämä on tehtävä.
Toiminimi eli yksityinen elinkeinonharjoittaja on tarkoitettu lähinnä yhden henkilön ammatinharjoittamiseen. Toiminimiyrittäjä voi palkata ulkopuolisia työntekijöitä kuten kuka tahansa yhtiömuotoinenkin yrittäjä; rajoitteita palkkaamisessa on perheenjäsenten osalta. Koska toiminimeä verotetaan pääsääntöisesti ansiotuloverona, ei merkittävän varallisuuden tai tulojen ansaitseminen ole toiminimiyrittäjälle verotuksellisesti järkevää: verotus nousee liian korkeaksi. Toiminimiyrityskin voi maksaa osan veroista, 10% tai 20% pääomatuloveroina.
Toiminimiyrittäjän palkka
Toiminimiyrittäjän yrittäjätuloa (”palkkaa”) on käytännössä kaikki se raha, joka yritykselle jää laskujen maksamisen jälkeen. Toiminimiyritys ei ole yrityksenä verovelvollinen, vaan yrittäjä maksaa itse verot yrityksen tuloksesta. Toisin sanoan voidaan ajatella, että toiminimiyrittäjän tuloa on toiminimiyrityksen tulos. Toiminimiyrittäjä nostaa yrittäjätulonsa yksityisottoina/yksityisnostoina. Käytännössä yksityisotot ovat rahansiirtoja yritykseltä yrittäjälle:
- Yrittäjä voi itse siirtää rahaa yrityksen pankkitililtä omalle henkilökohtaiselle pankkitililleen ja kirjata selitykseksi yksityisotto.
- Yrittäjä voi myös sopia tilitoimiston kanssa rahansiirroista eli ilmoittaa minkä verran ja milloin haluaa rahaa siirrettävän.
- Jos kyse on käteisestä rahasta, yrittäjä voi ottaa kassasta käteistä rahaa ja jälleen selitys on yksityisotto.
- Toiminimiyrittäjä voi myös ottaa tavaroita, tuotteita ja materiaaleja yksityiskäyttöön. Myös ne tulkitaan yrittäjän tuloksi.
On huomioitava, että siirsi yrittäjä rahan käytännössä miten tahansa, toiminimiyrittäjän yrittäjätulo ei ole palkkaa, joten se ei ole verovähennyskelpoinen kulu. Jos toiminimiyrittäjä ei siirrä itselleen rahaa, vaan jättää rahan yrityksen tilille, on se silti yhtä lailla verotettavaa tuloa. Toiminimiyrittäjä saa tosin 5% veronkevennyksen (tätä kevennystä ei osakeyhtiö saa lainkaan).
Toiminimiyrittäjän ei tarvitse tehdä yksityisotoista palkkalaskelmaa, eikä tulorekisteri-ilmoitusta. Tämä on yksi syy, miksi toiminimiyrittäjän kirjanpito on esimerkiksi saman kokoluokan osakeyhtiötä edullisempaa: tilitoimistolta ei tarvitse ostaa palkkalaskelmia ja tulorekisteri-ilmoituksen tekemistä (joskin ne ovat yleensä suht automatisoituja asioita, etenkin kun käytössä on taloushallinon ohjelma).
Toiminimiyrittäjän palkansivukulut ovat 0€ eli palkan sivukuluja ei ole lainkaan. Ainoa ns. sivukuluksi tulkittava on yrittäjän eläkevakuutusmaksu, mikäli kriteerit täyttyvät. Tästä johtuen toiminimiyrittäjä pystyy useimmiten tekemään työtä edullisemmin kuin työnantajayrittäjä: työntekijän palkka kerrotaan vähintään 1,3:lla, suosittelen kertomaan jopa 1,6:lla. Koska kaikki yritystoiminnan kulut on laskutettava asiakkailta, on selvää, että toiminimiyrittäjä voi halutessaan laskuttaa vähemmän, koska kuluja on vähemmän: sivukuluja ei ole lainkaan.
Toiminimiyrittäjän palkan nostaminen eli yksityisottojen tekeminen on helppoa ja vaivatonta. Tarvitseeko toiminimiyrittäjän noudattaa tes:iä? Ei tarvitse omalta osaltaan, mutta mahdollisten palkattujen työntekijöiden osalta on toki noudatettava työoikeuslakia ja työehtosopimusta. Ei ole minkäänlaisia rajoitteita, kuinka usein tai millaisia summia yksityisottoja voi tehdä. Lähinnä toiminimiyrittäjän palkan eli yrittäjätulon määrää rajoittaa rahan riittävyys. Ylisuuria yksityisottoja ei luonnollisestikaan saa tehdä eli yritystoiminta ei saa vaarantua.
Liian tiheä yksityisottojen tekeminen nostaa pankin palvelumaksuja. Muistan nähneeni erään nuoren yrittäjän tiliotteen, jossa oli lähes päivittäisiä todella pieniä yksityisottoja. Pankki veloitti palvelumaksuista kolminkertaisesti, koska tilitapahtumia oli niin paljon. Fiksumpaa olisi nostaa rahaa 1-2 kertaa kuukaudessa turhien kulujen välttämiseksi. Yrittäjällä on kuitenkin vapaus nostaa palkkaa silloin kun haluaa, eikä ole mitään rajoituksia palkan nostamisen tiheydelle.
Osakeyhtiön yrittäjän palkka
Osakeyhtiön yrittäjä ei voi nostaa yrityksestään yksityisottoja/yksityisnostoja, vaan yrittäjä nostaa tulonsa yrittäjäpalkkana. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osakeyhtiön yrittäjän on tehtävä palkastaan palkkalaskelma ja tulorekisteri-ilmoitus. Palkkalaskelman voi tehdä itse maksuttomassa palkka.fi-palvelussa tai omassa taloushallinnon ohjelmistossa. Niin Netvisorissa, Procountorissa kuin monessa muussakin taloushallinnon ohjelmistossa on yrittäjäpalkan laskemiselle todella helppokäyttöinen toiminto. Yrittäjä voi myös ostaa palkkalaskelman ja tulorekisteri-ilmoituksen tekemisen omalta tilitoimistoltaan. Palkkalaskelman hinta on yleensä 15-20 euroa per palkkalaskelma. Yrittäjä ja tilitoimisto voivat sopia keskenään siirtääkö yrittäjä itse rahan yrityksen tililtä omalle tililleen vai tekeekö tilitoimisto siirron.
Osakeyhtiön yrittäjän palkka ei määräydy työoikeuslain tai työehtosopimuksen mukaisesti, vaan yrittäjä voi määrittää palkan suuruuden itse – kunhan palkka ei ole ylisuurta työpanokseen ja yrityksen taloudelliseen tilanteeseen nähden. Yrittäjän palkka, erityisesti tilanteessa, jossa yritystoiminta ei ole vielä vakiintunutta, vaihtelee usein niin kuukausitasolla kuin vuoden kierron aikana. Yrittäjän palkan vaihtelu on osa yrittäjyyden luonnetta. Yrittäjän palkan ei tarvitse olla joka kuukausi samansuuruinen, eikä yrittäjä ole palkkansa vaihteluista tilivelvollinen kenellekään. Edes yel-maksu ei määräydy todellisen yrittäjätulon mukaisesti.
Osakeyhtiön yrittäjä maksaa palkasta verot oman veroprosenttinsa mukaisesti, joten yrittäjän velvollisuudeksi jää huolehtia, että paitsi yrityksen ennakkovero on arvioitu oikein, myös oma henkilökohtainen veroprosentti on arvioitu oikein. Molempia voi muuttaa tarvittaessa suuntaan tai toiseen pitkin verovuotta ja tilikautta. Verotus tasataan molempien osalta kun verovuosi / tilikausi ovat umpeutuneet eli luvassa voi olla jälkiveroja (mätkyjä) tai palautuksia.
On tärkeää huomata ero toiminimiyrittäjän ja osakeyhtiön yrittäjän palkan verovähennyskelpoisuudessa: osakeyhtiön yrittäjän palkka sivukuluineen (josta kirjoitan seuraavassa kohdassa lisää) on yhtiölle verovähennyskelpoinen kulu siinä missä työntekijöidenkin palkkakulut ovat. Toiminimiyrityksessä yrittäjäntulo ei ole verovähennyskelpoinen kulu. Tämä johtuu siitä, että toiminimiyritys ei ole yhtiö, jolle voisi kertyä verotettavaa rahaa tai varallisuutta. Kun osakeyhtiölle kertyy rahavaroja ja varallisuutta, yhtiö maksaa niistä veroa 20%. Toiminimellä sen sijaan kertynyt varallisuus on yrittäjän ansiotuloa. Eli toiminimessä yrittäjä ikään kuin saa itselleen koko yrityksen tuloksen, ja maksaa niistä henkilökohtaisesti verot. Veroprosentin nouseminen (liian) korkeaksi on ilmeinen riski, joten yritysmuodon vaihtaminen toiminimestä osakeyhtiöksi verotuksellisista syistä on tällöin harkitsemisen arvoinen asia.
Osakeyhtiön yrittäjän palkan sivukulu on sairausvakuutusmaksu, jonka suuruus on v. 2023 1,53%. Lisäksi yrittäjä maksaa yrittäjän eläkevakuutusmaksua, mikäli kriteerit täyttyvät. Muita palkan sivukuluja ei osakeyhtiön yrittäjäpalkasta tarvitse maksaa. Näin ollen palkan sivukulut ovat huomattavasti kevyemmät, kuin työntekijän palkansivukulut. Tämä johtaa siihen, että niin toiminimiyrittäjä, kuin osakeyhtiön yrittäjä voivat halutessaan laskuttaa työstään edullisemman hinnan kuin työntekijän tekemästä työstä. Lue aiheesta lisää aiemmasta kirjoituksestani kannattaako työntekijän palkkaaminen.
Yrityksen laina ei ole verovähennyskelpoinen kustannus. Lainan korko on, mutta lyhennys ei. Mikäli yritykselle jäisi esimerkiksi 7000€ tulosta, josta todellisuudessa kuluu tilikauden aikana 5000€ lainanlyhennyksiin, on verot maksettava koko 7000 eurosta, vaikka maalaisjärki sanoisi, että veroja maksetaan vain lainanlyhennysten jälkeen jäävästä 2000 eurosta. Toiminimiyrittäjä maksaa verot ansiotuloveroprosenttinsa mukaisesti ja osakeyhtiö maksaa aina 20% euromääristä riippumatta. Ratkaisuna kalliiden investointien rahoittamiseen ovat mahdollisten investointitukien lisäksi leasingrahoitukset. Lainaa tarvitaan usein paljon muuhunkin kuin koneisiin ja laitteisiin. Jo pelkästään työntekijöiden palkkaaminen ja asiakashankinta, tuotekehityksestä puhumattakaan, edellyttävät monesti ulkopuolista rahoitusta.
Muiden yritysmuotojen yrittäjän palkka
Henkilöyhtiöt eli avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö ovat mukavassa asemassa yrittäjäpalkan suhteen, sillä yrittäjä voi itse valita nostaako palkan yksityisottona vai palkkana – tältä osin kyseessä on ikään kuin toiminimiyrityksen ja osakeyhtiön risteytys. Useimmiten henkilöyhtiöiden yrittäjät päätyvät nostamaan yrittäjätulonsa yksityisottoina, sillä se on helpompaa ja edullisempaa (ei palkkalaskelmaa, ei tulorekisteri-ilmoitusta), mutta yrittäjien kannattaa pohtia verotusta: yksityisotot eivät ole verovähennyskelpoinen kulu, mutta palkka on.
Henkilöyhtiöitä verotetaan näin: 80% veroista maksetaan yrittäjän oman veroprosentin mukaisesti ja 20% nettovarallisuudesta pääomatuloverona. Yrittäjien kannattaakin siis pohtia (mahdollisesti yhdessä tilitoimiston kanssa) millainen vaikutus tulojen nostamisella on verotukseen.
Osuuskunnan yrittäjiä kohdellaan verotuksessa samoin kuin osakeyhtiöiden yrittäjiä. Osuuskunnasta yrittäjä nostaa palkkaa, ja maksaa palkastaan verot oman veroprosenttinsa mukaisesti.
Osakeyhtiöstä voi olla mahdollista maksaa osinkotuloja, avoimesta ja kommandiittiyhtiöstä voitto-osuutta ja osuuskunnasta ylijäämäpalautusta. Lisäksi yhtiömuotoisten yritysten yrittäjillä voi olla muita palkanluonteisia etuja, kuten luontoisetuja (puhelin, auto, asunto), liikunta-, kulttuuri- ja hyvinvointietu ja vapaaehtoisia vakuutuksia. Kaikki nämä vaikuttavat yrittäjän verotukseen. Toiminimiyrittäjä ei voi hyödyntää voitonjakoa, sillä toiminimiyrittäjän tuloa on yrityksen tulos jo lähtökohtaisestikin.
Paljonko yrittäjä saa palkkaa?
Yrittäjäpalkka on tilastojen mukaan noin 40 000 euroa vuodessa. Vaihtelua on paljon, mikä johtuu osittain siitä, että osa yrityksistä on päätoimisia, osa sivutoimisia, osa pieniä ja osa valtavan suuria. Toisaalta yrittäjäpalkan tilastollista keskiarvoa sekoittaa tosiasia, että yritysmuodosta riippuen yrittäjän on myös mahdollista nostaa tuloja muutoin kuin palkkatuloina. Voitonjako ei näy palkkatilastossa, koska se ei ole palkkaa. Yrittäjät saattavat tienata joillakin toimialoilla paremmin yrittäjänä kuin palkansaajana, mutta toisaalta yrittäjät tekevät useimmiten tuntimääräisesti työntekijää enemmän töitä, joten tuntipalkka saattaa olla jopa huonompi. Työntekijöiden palkkatilastoja voi kurkata Tilastokeskuksen Suomi lukuina-sivuston työ, palkat ja toimeentulo-koonnista.
Yrittäjän palkkaan vaikuttaa ennen kaikkea yrityksen taloudellinen tilanne. Mikäli yrityksellä ei ole riittävästi myyntiä kuluihin nähden, ei yrittäjä yksinkertaisesti voi saada paljon tuloja, koska vähäiset rahat kuluvat laskujen maksamiseen. Sen sijaan jos yritys menestyy taloudellisesti, on yrittäjällä mahdollisuus saada keskiarvoa merkittävästi paremmat tulot. Yrityksen menestyminen on monen asian summa. Ei ole olemassa tiettyä liikeideaa, joka takaisi riskittömän vaurastumisen. Olisi suorastaan naivia ajatella, että yrittäjä tienaisi pienellä työmäärällä enemmän kuin palkkatyössä – joskin kaikki on mahdollista. Mikäli yritys menestyy, voi olla lisäksi mahdollisuus yrityksen myymiseen ja sitä kautta ”eläkepottiin”. Mutta itsensä työllistäjän pienellä yrityksellä ei ole välttämättä kysyntää, etenkään jos yrityksellä ei ole ollut kasvumahdollisuuksia.
Tutkitusti vain ne yritykset kasvavat, joissa yrittäjä on kasvuhakuinen. Moni suomalainen pienyritys ei kasva, koska yrittäjä haluaa tietoisesti pitää yritystoimintansa pienenä. Ja se on toki aivan ok! Olen havainnut yli 20 vuotta eri kokoisten yritysten parissa työskennellessäni, että erityisesti naiset, joilla on pieniä lapsia, toivovat yrityksestään arjen jouston välinettä. Eli he ikään kuin downsiftaavat palkkatyöstä yrittäjäksi, jotta työtä ei tarvitsisi tehdä määrällisesti niin paljon – joskin tulotkin putoavat, mutta tilalle tulee aikaa perheen kanssa. Toisaalta erityisesti nuorempi polvi näkee yrittäjyydessä mahdollisuuden omien arvojen mukaiseen mielekkääseen tekemiseen. Yritys voi tarjota mahdollisuuden lisätuloihin tai ylipäätään jonkinlaisiin tuloihin, ellei palkkatyötä ole tarjolla. Kaikki yrittäjät eivät kasvuhakuisia ja jokaiselle suotakoon oma tapansa yrittää.
Paljonko yrittäjän on laskutettava?
Paljonko on laskutettava, jotta saa 3000€ palkkaa? Yrittäjä, joka ei ole kasvuhakuinen, vaan haluaa vain työllistää itsensä, voi laskea karkeasti laskutustavoitteekseen noin kolminkertaisen summan, mitä haluaa itselleen palkaksi. Tämä riippuu paljon yrityksen kuluista, toimialasta, markkinoiden tilanteesta ja monesta muustakin seikasta. Tämä on karkea perussääntö palvelua myyvälle yksinyrittäjälle. Lue lisää aiemmasta kirjoituksestani palvelun hinnoittelu. Kaikki yrittäjät eivät edes halua nostaa yrityksestään palkkaa. Kirjoitin aiheesta aiemmin: Onko yrittäjän pakko nostaa palkkaa? Tämä kuvastaa sitä, että yrittäjäpalkka ei ole yksinkertainen asia.
Pääsääntö yrittäjän palkka-asioissa on kuitenkin tämä:
- Toiminimiyrittäjä ei nosta palkkaa, vaan yksityisottoja. Verot maksetaan oman veroprosentin mukaan (mahdollisuus maksaa pieni osa pääomatuloveroina). Yrittäjän tuloa on käytännössä yrityksen tulos. Yritys ei sinällään maksa veroja lainkaan, vaan kaikki tulos maksetaan toiminimiyrittäjän veroina. Näin ollen toiminimiyrittäjän palkka ei ole verovähennyskelpoinen kulu yrityksen kirjanpidossa, mutta siitä ei myöskään tarvitse tehdä palkkalaskelmia, eikä tulorekisteri-ilmoitusta. Ei palkansivukuluja (paitsi yel).
- Osakeyhtiön yrittäjän nostaa haluamansa palkkasumman (tai on nostamatta, pakollista ei yrittäjäpalkan nostaminen ole), ja palkasta on laadittava palkkalaskelma ja tulorekisteri-ilmoitus. Palkka on verovähennyskelpoinen kustannus ja siitä maksetaan verot yrittäjän oman veroprosentin mukaisesti. Sivukulu ainoastaan pieni sairausvakuutusmaksu (ja yel). Yhtiö maksaa tuloksestaan aina 20% veroa.
