Yritteliäisyys on työttömyyden vastakohta
Yrittäjän, kuten kaikkien muidenkin ihmisten, elämäntilanteet vaihtelevat. Ei ole ollenkaan tavatonta, että yrittäjänä toimitaan vain tietty ajanjakso, jonka jälkeen palataan palkkatöihin. Yritys on saatettu alun perinkin perustaa vain yhtä tiettyä projektia varten, väliaikaiseksi ratkaisuksi tai kokeilumielessä. Myös pitkäaikaiseksi päätoimeksi perustettu yritys voi tulla monista syistä johtuen tiensä päähän. Tällöin yrittäjä saattaa pohtia paluuta yrittäjyydestä palkkatyöhön. Taustalla voi olla niin vetovoima-, kuin työntötekijöitä.
Kerron tässä kirjoituksessa millaisia asioita yrittäjyydestä palkkatyöhön palaava saattaa kohdata. Henkilökohtaisesti en arvota yrittäjyyttä sen paremmaksi tai huonommaksi työllistymisen tavaksi kuin palkkatyötä, vaan molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Sillä ei ole merkitystä, miten itsensä työllistää, vaan tärkeämpää on se, että työkykyinen tekee työtä ja hankkii elantonsa. On suorastaan nykyaikaista kyetä kameleontin tavoin muuntumaan ja työura saattaa olla katkonainen tai vaihteleva: välillä sitä on opiskelija, välillä yrittäjä, toisinaan palkkatyössä ja toisinaan perhevapaalla.
Työuran varrella saattaa olla työttömyydenkin ajanjaksoja. Yritteliääseen asenteeseen toki kuuluu se, että työttömyysjaksot olisivat mahdollisimman lyhyitä, mutta aina markkinatilanne ei ole otollinen työllistymiseen tai oma osaaminen kyseisellä alueella ei osukaan työnantajien tarpeisiin. Mitä korkeamman tason tai kapeamman alan tehtävistä on kyse, sitä vaikeampaa saattaa olla työllistyä saman tien uudelleen. Erityisesti perheellisen voi olla vaikeaa muuttaa työn perässä, etenkään pienelle paikkakunnalle, jossa ei välttämättä ole tarjolla työtä puolisolle. Toisaalta pienemmältä paikkakunnalta voi olla vaikeaa muuttaa, jos oma koti ei menekään kaupaksi tai vaikkapa iäkkäät vanhemmat kaipaavat apua kotiseudulla. Asiat eivät ole aina työllistymisen kannalta mustavalkoisia. Yrittäjyyttä voidaan kuitenkin pitää työttömyyden vastakohtana, sillä yrittäjä hankkii itse elantonsa. Työntekijältä on hyvin yritteliästä pyrkiä työllistymään koko työuransa ajan ilman pitkiä työttömyysjaksoja.
Muistan erään hyvin hämmentävän työpaikkahaastattelun koulutusalan organisaatiossa. Toimin haastatteluhetkellä päätoimisena yrittäjänä ja yrittäjyysvuosia oli takana jo useita. Minulla oli tiedossa, että yritystoimintani tulee muuttamaan muotoaan, joten hain avointa työpaikkaa ja minut kutsuttiin haastatteluun. Haastattelun aikana minulta udeltiin kerta toisensa jälkeen, miksi hakeudun yrittäjyydestä palkkatyöhön. Kerroin rehelliset syyt (jotka johtuivat pitkälti hankintasopimuksista). Vastaukseni ei ilmeisesti ollut kelpoinen. Kun tätä asiaa kysyttiin tunnin haastattelun aikana viidennen kerran, ymmärsin, ettei asia tulisi etenemään meidän kummankaan osapuolen tiimoilta. Avainhenkilöt näkivät yrittäjyyden ja palkkatyön olevan vastakohtia. Tällaisen organisaation kotisivuilla julistetut yrittäjyysarvot ovat tyhjänpäivästä sanahelinää. En olisi voinut toimia tällaisen organisaation lähettiläänä yritysmaailmassa.
Kelpaako yrittäjä enää palkkatyöhön?
Kun yrittäjä palaa palkkatyöhön voi työmarkkinoilla tulla vastaan yllättäviäkin esteitä. Työnantajat eivät välttämättä näe yrittäjän potentiaalia työntekijänä. Johtuuko se siitä, että kun on kerran ollut oman itsensä pomo, ei enää taipuisi toisen alaisuuteen? Alaistaidot ovat yhtä tärkeitä kuin johtamistaidot. Johtuuko se siitä, että kun on kerran tehnyt monipuolista työtä (eli kaiken omassa yrityksessään), ei enää taipuisi kapeaan työnkuvaan? Toisin sanoen jotkut työnantajat saattavat nähdä yrittäjyyden ikään kuin ”pilaavan” ihmisen sellaiseksi, ettei hän enää sovellu palkkatyöhön.
On myös toimialoja, joilla yrittäjyys ja yksityiset palveluntuottajat koetaan uhkaksi. Useimmiten kyse on julkisrahoitteisista palveluista, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto ja kasvatus- ja koulutusala, mutta on lukuisia muitakin. Kun jokin tehtävä on aikoinaan langetettu julkisen sektorin hoidettavaksi, siihen on ollut syynsä, kuten se, että näin turvataan kaikille kansalaisille tasapuoliset ja kohtuuhintaiset (tai jopa verotulojen kautta maksuttomat) palvelut. Palveluita ei kuitenkaan ole pystytty aina tuottamaan siten, kuin kansalaiset toivoisivat, joten tilanne on luonut markkinaa yksityisille palveluntarjoajille.
En tässä yhteydessä ota kantaa siihen, miten palvelut tulisi toteuttaa, vaan nostan esille tilanteen, että kaikki toimijat eivät katso hyvällä yksityisiä toimijoita. Tilanne voi olla todella harmillinen yrittäjälle hänen lähtiessään julkiselta sektorilta yksityiselle, ja vielä harmillisempi, jos hän haluaa palata yksityiseltä julkiselle. Tie saatetaan blokata täysin. Tällaiset ovat tunne- ja arvoperäisiä asioita, mutta saattavat vaikuttaa paluuseen yrittäjyydestä palkkatyöhön – negatiivisesti nimittäin.
On selvää, että kaikki eivät arvosta yrittäjyyttä. Kirjoitin aiemmin aiheesta otsikolla riistokapitalisti ja rosvo. Kun kuuntelen työssäni yrittäjäkouluttajana sotealan ammattilaisia, jotka ovat irtisanoutuneet palkkatyöstä tai virasta perustaakseen oman yrityksen, olen kerta toisensa jälkeen pöyristynyt. Entinen esihenkilö polttaa sillat, kollegat jäädyttävät välit, mainetta mustataan kuntiin ja muihin verkostoihin. Entinen työyhteisö käyttää valtavasti energiaa estääkseen tulevaa yrittäjää pääsemästä markkinoille. Epäammattimaista ja ilkeää käytöstä, etenkin kun alalla on oikeasti huutava pula ammattilaisista. Ei ole itsestään selvää, että yrittäjäksi ryhtyvä saisi kannustusta tai tukea, saati apua yrittäjätaipaleensa avuksi.
Miten tehdä osaaminen näkyväksi?
Moni päätoimisena yrittäjänä toiminut kertoo, että yrittäjyyden ajanjakso on ollut kaikkein opettavaisin koko työuralla. Yrittäjän työ on todella monipuolista, koska yrittäjä saa ja joutuu tekemään lähes kaiken itse. Mutta kun henkilö haluaa yrittäjyydestä palkkatyöhön, on osattava kiteyttää ja kirkastaa omat taitonsa ja vieläpä muotoilla ja sanoittee ne tulevaa työnantajaa hyödyttävällä tavalla. Jo pelkästään oman osaamisen tunnistaminen voi olla haastavaa, koska yrittäjyys on parhaimmillaan tai pahimmillaan erittäin monipuolista. Yrittäjä vastaa asiakashankinnasta, tuotannosta, taloudesta, johtamisesta ja monesta muusta yritystoiminnan osa-alueesta. Jos osaamista ei osaa tunnistaa, sitä on mahdotonta sanoittaa eli tehdä näkyväksi. Jo pelkästään työpaikkahakemuksen tai CV:n laatiminen saattaa aiheuttaa hankaluuksia.
Työtä hakevalle yrittäjälle olisi virhe vain luetella oman yrityksensä myytävät tuotteet tai palvelut. Niiden lisäksi on kiinnitettävä huomioita toimintoihin niiden taustalla eli mitä kaikkea yrittäjä on tehnyt, jotta on saanut tuotteitaan ja palveluitaan myytyä. Jos yrittäjä kellottaisi ja kirjaisi ylös kaiken tekemänsä työn, siitä riittäisi monta siivua myynnille, asiakaspalvelulle, laskuttamiselle, hinnoittelulle, organisoinnille, budjetoinnille ja monelle muulle toiminnolle, jotka eivät useinkaan suoranaisesti näy tuotelistauksessa. Yrittäjän osaaminen on pääsääntöisesti merkittävästi laajempaa kuin simppelistä ansioluettelosta voisi päätellä. Ellei yrittäjä osaa sanoittaa osaamistaan, eikä tuleva työnantaja osaa sitä kysyä, voi työpaikka jäädä saamatta. Sama tilanne pätee toki myös palkkatyöstä uuteen työpaikkaan hakeutuvalle. Aivan kuten yrittäjän tulee kirkastaa oma ylivertainen kilpailuetunsa eli miksi kannattaa valita juuri minut, näin on osattava työnhakijankin tehdä.
Työpaikkoja on kyllä avoinna runsain mitoin. Yrittäjyydestä palkkatyöhön siirtyvälle voi olla haasteena löytää itselleen sopiva työpaikka. Suosituin työpaikkasivusto lienee Te-palveluiden tarjoama ”mol”.Työpaikkailmoituksissa määritellään usein hyvinkin tarkasti millaista osaajaa etsitään, eikä monipuolinen yrittäjän rooli välttämättä istu näihin valmiisiin muotteihin. Yrittäjä saattaisi olla valmis siirtymään palkkatyöhön – jos vain sopiva työpaikka olisi tarjolla. Epäsopivaan ei kannata kenenkään itseään väkisin mahduttaa. Muutoin joutuu ojasta allikkoon.
Miksi kannattaa palkata yrittäjä?
Vaatii työnantajalta rohkeutta palkata kokenut yrittäjä. Koska yrittäjällä on ollut täydellinen vastuu kokonaisuudesta, on työnantajan ymmärrettävä, haluaako yrittäjä nimenomaan kaventaa ja keventää vastuuta, vai jatkaa vastuullisessa toimessa. Toki myös yrittäjän itsensä on ymmärrettävä, mitä hän haluaa ja miksi. Entä onko yrittäjä persoonaltaan sellainen, että hän nauttii johtamisesta ja monipuolisuudesta, vai loistaako hän silloin kun saa keskittyä ydintekemiseen? Yrittäjiä ei voi asettaa yhteen kapeaan laariin. Kaikki yrittäjät eivät suinkaan ole samanlaisia. Tulevan työnantajan tulee ymmärtää, että yksinyrittäjä on ikään kuin työnantajan ja työntekijän yhdistelmä.
Yrittäjä kannattaa palkata, koska useimmiten:
- Yrittäjällä on usein ymmärrys kokonaisuudesta
- Yrittäjä ymmärtää numeroiden päälle
- Yrittäjä on sitoutunut
- Yrittäjä on joustava ja ymmärtää työnantajaa
Uskallan väittää, että yrittäjillä on useimmiten todella kovan luokan työmoraali. Yrittäjä on harvoin se, joka ensimmäisenä kitisee liiasta työn määrästä tai työajan pienestä ylityksestä, väistelee vastuuta tai nillittää muista isossa kuvassa epäolennaisista asioista, joihin joillakin työpaikoilla käytetään resursseja hyvinkin tärkeinä epäkohtina.
Toisaalta voi olla myös syitä, miksi yrittäjää ei kannata palkata. Jos yrittäjä hakeutuu palkkatyöhön erittäin uupuneena, on syytä ohjata hänet ensin kuntoutumaan. Uupunut henkilö ei ole työkykyinen – ei yrittäjänä, eikä palkkatyössä. Koska uupunut yrittäjäkin tarvitsee elannon, saattaa mieleen tulla ajatus, että downsiftaa palkkatyöhön, jossa on selkeät työajat, säännöllinen palkka ja palkalliset lomat. Uupuneella ensisijainen ratkaisu ei kuitenkaan ole vaihtaa työstä toiseen, vaan hoitaa itsensä kuntoon ja pohtia vasta sen jälkeen uusia työllistymisen mahdollisuuksia.
Olen palkkatyössä ollessani ollut koko henkilökunnan viikkopalaverissa, jonka aiheena oli tämä: ”Kenen eväät ovat olleet koko viikon taukotilan jääkaapissa.” Mietin tilaisuuden aikana, että jätän irtisanoutumiseni tänään. En voinut käsittää, että meitä veronmaksajien rahoilla palkattuja osaajia istutettiin tällaisen asian vuoksi kuuntelemassa muutaman henkilön henkilökohtaisia kahnauksia. Irtisanouduin – en pelkästään tämän vuoksi, mutta tämä kuvasi koko organisaation kulttuuria. Yrittäjä ei välttämättä siedä huonoa tai tehotonta työpaikkaa ja lukuisten yrittäjävuosien jälkeen sellaisille saattaa allergisoitua toden teolla. Jos yrittäjä kyllästyy yrittäjyyteensä ja piipahtaa palkkatyössä, hän saattaa lopulta palata yrittäjäksi. Joskus on lähdettävä kauas, jotta näkee lähelle.
Milloin kannattaa harkita yrittäjyydestä luopumista?
Yrityksen elinkaaren varrelle mahtuu takuuvarmasti myllerryksiä. Vaikka yrittäjä itse ei haluaisi muuttaa yritystoimintansa, tosiasia on, että markkinatilanteet vaihtelevat suuntaan ja toiseen. Yritystoiminnan tilanne tuskin on koskaan täysin turvattu, eikä kukaan yrittäjä voi olla täysin varma, että yritystoiminta tulee olemaan aina vakaalla pohjalla. Sama pätee myöskin työntekijöihin: työnantajaorganisaatiot eivät ole muuttumattomia tai ikuisia, oli kyse sairaanhoitopiiristä, seurakunnasta tai yksityisestä yrityksestä. Tulee fuusioita, yhdistymisiä, konkursseja. Vakituinen palkkatyö tai virka ei ole 100% työllistymisen tae.
Yrittäjyyteen liittyy tietty optimismi. Eihän yrittäjäksi kannattaisi edes ryhtyä, mikäli ajattelisi jo etukäteen, ettei tästä kuitenkaan mitään tule. Kun yritystoiminnassa tulee vastaan vaikea ajanjakso – joita tulee väistämättä jokaisen yrittäjän eteen – on yrittäjä vaikeassa tilanteessa. Mistä tietää etukäteen, onko tilanne pysyvä vai väliaikainen? Jos väliaikainen, miten pitkä tai syvä ahdinko mahtaa olla?
Jos yrittäjällä on osaamista ja tahtotila ahdingosta selviytymiseen, kannattaa jatkaa toimintaa. Etsiä rahoitusta, etsiä uusia asiakkaita, muovata valikoimaa asiakkaita vieläkin paremmin palvelevaksi, karsia kustannuksia ja tehdä erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla tilanteesta selviydytään. Kyse on potentiaalin tunnistamisesta. Jos mahdollisuuksia on ja ne ovat toteutettavissa olevia, muutoskykyinen yritys selviää.
Mutta jos näyttää siltä, ettei välineitä tilanteen ylittämiseen ole tarjolla, tilanne on toinen. Joskus yrittäjä on niin uupunut, ettei enää näe selviytymisen keinoja, vaikka niitä olisi saatavilla – joskus jopa maksutta. Jos voimavarat on käytetty loppuun, ei niitä yksinkertaisesti enää ole riittävästi toiminnan jatkamiseksi. Yllättävä markkinatilanteen muutos voi tulla myös täysin äkillisesti ja yrittäjästä riippumattomista syistä. Nopea pudotus on todella rankka kokemus yrittäjälle, niin henkisesti kuin taloudellisesti. Ja saattaa olla myös fyysisesti.
Ehdottomasti painavin syy yritystoiminnasta luopumiselle on terveys. Jos yrittäjä itse tai yrittäjän läheinen sairastuu vakavasti, on tehtävä tärkeitä päätöksiä. Toki riippuu tilanteen vakavuudesta, miten järeitä toimia tarvitaan. Yrittäjän oman terveyden reistatessa on ennusmerkit otettava vakavasti. Keho ei varoita syyttä suotta. Ellei yrittäjä tee tarvittavia toimenpiteitä, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Saappaat jalassa kaatuminen ei tee yrittäjästä sankaria, vaan huonon yrittäjän.
Toinen painava syy yritystoiminnasta luopumiseen on pitkäkestoinen talousahdinko. Toisin sanoen kun luvut osoittavat toiminnan olevan kannattamatonta ja yrittäjä jatkaa sitkeästi toimintaa, se johtaa siihen, että mitä pidemmälle jatketaan, sitä syvemmälle sukelletaan. Tällöin olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevää viheltää peli poikki ajoissa ja keskeyttää velkaantuminen. Tällaiset tilanteet eivät ole helppoja, sillä yrittäjällä saattaa olla monenlaisia velvoitteita ja sitoumuksia. Neuvotteleminen kuitenkin kannattaa aina.
Yrittäjyydestä palkkatyöhön saatetaan siirtyä myös silloin, kun yrittäjyys ei tuntunutkaan ”omalta jutulta”. Nähdäkseni mitä nuorempi henkilö ja mitä vähemmän on velvoitteita niin yrityksen tiimoilta kuin henkilökohtaisessa elämässä, sitä kevyemmin yrittäjyydestä myös luovutaan. Yrittäjyyttä saatetaan muistella jälkeenpäin kokeilujaksona, jolloin testattiin yrittäjän vapautta. Yrittäjältä edellytetään tietynlaista pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta, jota ei hetken pop up-toiminnalla saavuteta. Mutta ellei yrittäjä kokenut yritystoimintaansa riittävän kiinnostavaksi, päätös palkkatyöhön palaamiseen on ehdottomasti oikea.
Mitä yritykselle tapahtuu palkkatyöhön siirryttäessä?
Kun henkilö haluaa palata yrittäjyydestä palkkatyöhön, on pohdittava miten yritykselle käy. Toiminimi on suhteellisen helppoa lakkauttaa: lopettamisilmoitus Kaupparekisteriin ja Verohallintoon, tilinpäätös ja veroilmoitus. Omaisuus myydään. Jos omaisuutta jää yrittäjälle itselleen, mahdollisesti hyvitetyt arvonlisäverot koituvat maksettavaksi. Osakeyhtiön lakkauttaminen sen sijaan tapahtuu selvitysmenettelyn kautta, joka ottaa pieneltäkin osakeyhtiöltä aikaa useamman kuukauden ja rahaakin yleensä nelinumeroisen summan. Tämän vuoksi moni osakeyhtiön yrittäjä jättää yhtiön sivutoimiseksi tai pyrkii myymään edulliseen hintaan. En henkilökohtaisesti ostaisi eurolla toiselta osakeyhtiötä, sillä mukana seuraavat myös yhtiön aiemmat velvoitteet.
Tulevan työnantajan kanssa kannattaa keskustella miten hän suhtautuu sivutoimiseen yrittäjyyteen. Kokoaikaiselta työntekijältä on oikeus pyytää sivutoimi-ilmoitus tai -lupa. Kilpailevaa toimintaa ei saa harjoittaa, eikä sivutoiminen yrittäjyys saa lohkaista liian suurta siivua yrittäjän lepoajasta. Suomessa on kuitenkin elinkeinonvapaus, joten pientä sivutoimea, joka ei kilpaile työnantajan kanssa, ei työnantajalla ole oikeutta kieltää.
Jos yritys halutaan tai on pakko jättää eloon esim. sopimusten tai vaikkapa lainanmaksun vuoksi ja yritystoiminnan pyörittäminen edellyttää yrittäjältä aikaa ja muita ponnisteluita, voi paras ratkaisu olla osa-aikainen palkkatyö. Ongelmaksi muodostuvat kuitenkin yritystoiminnan kulut: jos yrittäjällä on yel-maksu, kirjanpito ja muita kiinteitä kustannuksia, on osa-aikaisesta palkkatyöstä maksettava korvaus useimmiten niin alhainen, että yrittäjä pienentää tulojaan tällaisella 50% yrittäjyyttä – 50% palkkatyötä- ansaintamallilla. Yrityksen kiinteät kulut kun eivät katoa. Taloudellisesti järkevämpi ratkaisu olisi se, että jompaakumpaa olisi merkittävästi enemmän. Jos suurin osa ansainnasta ja ajankäytöstä sijoittuu palkkatyöhön, on sivutoimisen yrityksen kulut mahdollista minimoida.
Yrittäjyyden ei tarvitse olla pysyvä titteli
Kirjoitan Mites bisnekset – blogia monipuolisesti yrittäjyysnäkövinkkelistä. Vaikka painopiste on yrityksen perustamisessa ja yrittäjänä toimisessa, on yksi tärkeä asia myös näkökulman vaihtamisen taito. Ei ole synti eikä häpeä luopua yrittäjyydestä silloin kun aika sille on kypsä tai se on järkevää elämäntilanteen vuoksi. Yrittäjän ei kannata asettaa yrittäjyyttä turhalle jalustalle tai ajatella, että kerran on tiensä valinnut, sieltä ei ole paluuta. Harva yrittäminen on lopulta pakkoyrittäjyyttä, vaan pikemminkin kyse saattaa olla pakonomaisesta tunneperäisestä tiukkapipoisuudesta.
Rohkaisen kaikkia ammattilaisia luovimaan itselleen kulloisessakin elämäntilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin, oli kyse yritystoiminnan aloittamisesta, sivutoimiseksi jättämisestä tai myymisestä. Yritys on lopulta kuitenkin vain työn tekemisen väline, eikä määritä omaa identiteettiä pysyvästi. Oman identiteettinsä turhan tiukka lokerointi ei ole järkevää, koska näin voi blokata itseltään monia mahdollisuuksia. Yrittäjä saa halutessaan luopua yrittäjyydestä ja hakeutua palkkatyöhön. Ja palata yrittäjäksi, mikäli siltä tuntuu.
