”Istuin palaverissa. Olin jo asennoitunut siihen, että kaikki tulisi menemään tismalleen samaa rataa kuin aina aiemminkin. Taas tulisi uusia muutoksia, jotka kaikkien meidän on vain omaksuttava siltä istumalta ilman perehdytystä tai minkäänlaisia ohjeita. Nämä kun ovat meillä vain ilmoitusluontoisia asioita, jotka pomot ovat suuressa viisaudessaan keksineet. ”Jalkauttaminen” oli juuri tätä, että nämä kaikki uudet asiat kerrottiin meille tiimipalaverissa ja oletettiin, että me kaikki hyväksymme ne saman tien. Meiltä ei koskaan kysytty mitään. Olin ollut jokaisen tällaisen tiimipalaverin jälkeen vihainen, turhautunut ja aivan viittä vaille valmis jättämään työpaikkani. Olin jo monet kerran kertonut miehelleni illalla työpäivän jälkeen, että olisi tehnyt mieli sanoa pomolle suorat sanat.
Tälläkin kertaa istuin neukkarissa ja kuuntelin esimieheni esitystä. Samaa jargonia. Hänen sanansa alkoivat kuulostaa kaukaisille, ikään kuin hän olisi puhunut jonkinlaisen putken päästä. Korvissani hänen äänensä alkoi muuttua puuroksi, enkä enää erottanut sanoja. Koko tilanne muuttui yhdeksi sumuksi. Istuin vain paikoillani ja tuijotin näkemättä mitään tai kuulematta mitään. Olin ihmeen rauhallinen. Pulssi ei noussut. Hengitin tasaisesti ja syvään. Sitten vain tein sen. En miettinyt, en epäröinyt. Katsoin esimiestäni ilmeettömästi. Nousin seisomaan ja kuulin, kun suustani pääsi sanat: ”Irtisanon itseni”. Ja kävelin ulos taakseni vilkaisematta.
Kävelin kylmän rauhallisesti autoon. Istuin ratin taakse. En käynnistänyt autoa, vaan puristin rattia niin kovaa kuin pystyin. Sydän hakkasi ulos rinnasta. Olin varma, että alan itkemään. Romahdan. Ryntään takaisin, heittäydyn esimiehen jalkoihin ja anelen päästä takaisin. Olin varma, että saan paniikkikohtauksen. Tärisin siinä melko kauan. En tiedä menikö siinä oikeasti vartti vai kokonainen tunti. Kylmä ainakin tuli, koska en ollut muistanut ottaa takkia neukkarin käytävän naulakosta.
Kun sain vihdoin vapisevin käsin käynnistettyä auton ja melkein kuin humalaisen epävarmoin ottein ajettua työpaikan parkkialueelta kaupungille, sain vihdoin happea ja rauhoituin. Hetkessä epävarmuus ja kauhu muuttui riemuksi. Ei voi olla totta, että tein sen! Jumankauta, minä ihan oikeasti tein sen!! Tuuletin ja hurrasin. Ajoin merenrantaan ja hyppäsin autosta. Huusin ääneen; siis minä, joka olen aina hillitty ja rauhallinen ja paheksun ääneen huutamista. Huusin ääneen ja riemuitsin. Olin vihdoin vapaa!”
Tämä oli erään henkilön käänteentekevä hetki, josta alkoi tie kohti omaa yritystoimintaa. Yrittäjäksi ryhtymisen tarinoita on yhtä monenlaisia kuin on yrittäjiäkin. Aina tilanteeseen ei liity dramatiikkaa, mutta olen yrittäjäkoulutuksissa kuullut lukuisia kertoja vastaavantyyppisen tarinan. Henkilölle on kertynyt jopa vuosien ajan liikaa painolastia töissä. Hyvin tehty työ palkitaan yleensä antamalla lisää työtä. Kiltti ja sitoutunut työntekijä kantaa taakkansa valittamatta. Ulkopuolisen silmin saattaa näyttää siltä, että kaikki on hyvin, kunnes yhtäkkiä kamelin selkä katkeaa. ”Yhtäkkiä” tarkoittaa kuitenkin todellisuudessa sitä, että se oli vain viimeinen niitti. Päätös irtisanoutumisesta oli jo henkilön mielessä tehty, vaikkei sitä oltu koskaan sanottu ääneen. Henkilö ikään kuin tarvitsi vielä sen yhden kolauksen varmistuakseen asiasta. Viimeinen niitti voi olla pienikin asia, mutta se vain kruunaa vuosien piinan ja sinetöi päätöksen.
Hyvä työ rakentuu eri ihmisille eri asioista. Toiset arvostavat vapautta ja vastuuta, toiset hyvää yhteishenkeä. Toisinaan oma yritys voi olla oikea ratkaisu toteuttaa omaa ammattiaan itselleen parhaalla tavalla. Toisinaan henkilö ajautuu ojasta allikkoon ajattelemalla, että yrittäjyys ratkaisee työelämän murheet. Syypää omaan huonoon oloon kun ei aina löydy esimiehestä tai työyhteisöstä. Kokeilematta tätä ei kuitenkaan tiedä, eikä yrittäjyyttä kannata tyrmätä pelkän ennakkoasenteen vuoksi. Yrittäjyys on yksi työn tekemisen väline. (kuva: Shutterstock)
Yritystoiminnan aloittajaa vaivaa monesti melkoinen mielen vuoristorata. Välillä ollaan energisia ja innostuneita; toivoa täynnä. Toisinaan vajotaan syviin syövereihin, jolloin itsetunto on alhaalla ja varma perikato näyttäytyy ainoana mahdollisena toteutuvana vaihtoehtona. Hyvin usein palkkatyöstään irtisanoutunut henkilö kuitenkin kokee jonkinlaisen hykerryttävän ja voimaannuttavan kuherruskuukauden. Tätä ei välttämättä koeta mikäli yritys on perustettu hyvin nuorena, työttömänä, kesken opintojen, perhevapaalla tai eläkkeellä. Nämä ovat toki vain omia näkemyksiäni, mutta yhdistän yrittäjyyteen liittyvän kuherruskuukauden nimenomaan palkkatyöstä irtisanoutumiseen ja siihen liittyvään vapaudentunteeseen. Kuherruskuukausi on ikään kuin työpaikan kahleista vapautumisen jälkimaininki, jolloin hyvän olon hormonit hyrräävät. Ei tarvitse enää tanssia muiden pillin mukaan. Ei tarvitse enää tavata ikäviä työkavereita, asiakkaita, esimiestä eikä sietää ”kaikkea sitä p*skaa”. Ei tarvitse raapata joka aamu kuudelta jäistä tuulilasia ja istua aamuruuhkassa. Voi vain nauttia pitkistä aamuista, lukea kerrankin edes lehden rauhassa ja vaikka vain istua yökkäri päällä tekemättä mitään tai ottaa nokoset jos siltä tuntuu.
Muistan itsekin, kun irtisanouduin palkkatyöstäni (olen tehnyt tämän useammankin kerran), olin jo toiminut yrittäjänä vajaan kuukauden ja kävin palauttamassa aiemmalle työpaikalleni jotakin. Muistan, miten mukava fiilis oli todeta, ettei kaduta yhtään, enkä ole hetkeäkään kaivannut sinne takaisin. Tuli suorastaan tunne, että voi näitä, ketkä ovat tänne jääneet. Eräs entinen työkaverini vaihtoi kanssani kuulumiset ja totesi, että ”yrittäjyys pukee sinua”. Tiesin sen sanomattakin. Olin iloinen, onnellinen ja se näkyi myös ulospäin. Joku kommentoi ”kävelevä aurinko”.
Kuherruskuukausi voi parhaimmillaan kirittää alkavan yrittäjän upeisiin tuloksiin. Sillä innolla ja energialla voisi hankkia uusia asiakkaita ja tehdä lyhyessä ajassa paljon sellaista pohjatyötä, joka edesauttaa yrityksen menestymistä (hyvän kirjanpitäjän hankkiminen ja brändin rakentaminen logoineen ja kotisivuineen). Monesti energia kuitenkin kanavoituu myös asioihin, jotka ovat sitovan palkkatyön kahleissa jääneet tekemättä eli ihan vain arjesta nauttiminen, lenkillä käyminen tai ystävien tapaaminen. Yritystoiminnan kivijalan rakentamisen sijaan mielessä ovat monet muut paitsioon jääneet asiat. Tärkeitä asioita toki nämäkin. Mutta mitä pidempi tällainen kuherruskuukausi on, sitä suurempi on pudotus yrittäjän arkeen. Ellei ole asiakkaita, ei ole tuloja.
Aivot kaipaavat lepoa, jotta syntyy uusia hyviä ajatuksia. Kiireinen yrittäjä saattaa havaita, että jo puolen tunnin kävelylenkki ulkona tai jopa vain tunnin ajomatka autolla ilman puhelimessa puhumista synnyttävät kuin itsestään ratkaisuja arjen ongelmiin. Kuherruskuukauden voisikin ajatella olevan uuden yritystoiminnan synnyn kannalta tärkeä asia, suorastaan elinehto, sillä jos palkkatyöstä kuormittuneet ja muutoinkin masentuneet aivot eivät saa happea, ei myöskään synny uudenlaista liikeideaa. Turha on perustaa sellaista yritystä, joita on jo tusina naapurissa. On keksittävä uudenlaisia tapoja toimia. Nämä eivät synny pakotettuina tai paineen alla. Yrittäjän tulisikin opetella aika ajoin rentoutumaan. Mitä toimenpiteitä se ikinä vaatiikaan. Rentoutuminen on sijoitus itseensä ja yritystoimintaansa. (kuva: Shutterstock)
”Asun ihan kaupungin keskustassa. Istuin eräänä aamuna keittiön ikkunan ääressä kahvikuppi kädessä ja katsoin alas kadulle. Ulkona oli vielä pimeää ja taisi ripeksiä räntääkin. Kauhea aamuruuhka. Minä istuin sisällä lämpimässä, viihtyisässä kodissani, höyryävän kuuma kahvi kädessäni ja katselin alas. Ihmisparat istuivat autoissaan. Liikenne oli täysin jumissa. Varmaan myöhästyvät töistä. Ajattelin, että hullut, miksi tuhlaatte elämänne tuohon! Miksette tee samaa kuin minä olin juuri tehnyt. Olin kuin uskoon tullut vai valaistunut. Minulle oli tosi suuri elämänmuutos irtisanoutua työstä. Sain siitä sellaista voimaa, jota en tiennyt minussa edes olevan. Koin, että olin avannut Pandoran lippaan. Olin kaikkivoipa ja pystyisin tämän avauksen jälkeen tekemään ihan mitä vain!”
Liittyneekö voimaantuminen siihen, että irtisanoutuminen on ollut henkilölle ennenkuulumattoman rohkea teko? Jotakin, jota hän on pyöritellyt mielessään, mutta asian käytäntöön vieminen on vaatinut valtavasti epäröintiä, uskalluksen keräämistä ja ponnisteluita. Ja kun hän lopulta toteutti uhkauksensa, olotila on niin hölmistynyt, ettei tosikaan. Itseluottamus on noussut kohisten ja samalla on syntynyt usko siihen, että kerran tästä selvittiin, niin tullaan kyllä selviämään pahemmistakin paikoista! Samantapaisia tilanteita löytyy muistakin elämänvaiheista.
Luin joskus lehtiartikkelin, jossa kerrottiin avioerosta. Artikkelin mukaan suurimmalle osalle miehistä vaimolta lähtöisin oleva eroaloite tuli täytenä yllätyksenä. Vaimojen mukaan taas asia oli otettu esille lukuisia kertoja jo vuosien ajan. Oli pyydetty, toivottu, yritetty keskustella, oli uhkailtu erolla ja käytetty jos jonkinlaisia keinoja. Sitten kun mitta oli tullut täyteen, oli lopullinen eropäätös helppo sanoa ääneen: Nyt riitti! Ja toiselle osapuolelle tämä kaikki oli täysi shokki ja yllätys. En ota tässä kantaa siihen, miten avioliitoissa tai muissa parisuhteissa osapuolten tulisi viestiä ja kommunikoida keskenään, vaan näen tässä selvän yhtymäkohdan työpaikkojen viestintäongelmaan.
Viestintään tarvitaan aina kaksi osapuolta. Molempien on osattava kuunnella ja myös sanoittaa sanottavansa. Kumpikaan ei ole ajatuksenlukija – tai ainakaan minä en ole törmännyt vielä tällaisiin yliluonnollisiin kykyihin. Aivan kuten eron jälkeen saatetaan kokea villi ja vapaa ajanjakso, saman kokevat myös monet irtisanoutuneet. Toisaalta eron jälkeen saatetaan tuntea myös yksinäisyyttä tai pelkoa taloudellisesta tilanteesta. Myös työyhteisöstä pois jättäytyminen aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja samalla katkeaa tärkeitä, ennen niin tuttuja ja turvallisia sosiaalisia suhteita. Enää ei ollakaan työkavereita. Eronkin myötä menetetään tuttavuuksia, jotka ovat olleet tärkeitä.
Pahimmillaan kuherruskuukausi voi johtaa ikäviin asioihin. Yksi suuri kiusaus on alkoholi. On mahdollista, että alkava yrittäjä ajautuu ongelmakäyttäjäksi. Mikäli henkilö on ollut taipuvainen käyttämään runsaasti alkoholia ennen irtisanoutumistaan, yrittäjyys mahdollistaa vielä runsaamman käytön. Työssäkäyviä, asiansa hyvin hoitavia alkoholisteja ei kukaan taida mieltää ”oikeiksi” alkoholisteiksi. Yrittäjyys mahdollistaa oman kalenterin hallinnan. Kun voi itse sopia tapaamisensa, ne voi ajoittaa aina iltapäiviin. Tällöin ei haittaa, vaikka olisi edellisenä iltana ottanut reilumminkin olutta tai liikaa punaviiniä. Maanantait voi pitää kokonaan vapaata. Eräskin yrittäjä kertoi, että hänen mielestään ikääntyminen oli siinä mielessä kurjaa, että viikonlopun riennoista toipuminen ottaa paljon enemmän aikaa kuin ennen. Hyvä jos tiistaina on taas suhteellisen normaali olotila. Mutta ei hätää; onneksi kukaan ei muutoinkaan halua tavata maanantaisin.
Tietynlaisen rutiinin tai päivärytmin katoaminen ei myöskään sovi kaikille henkilöille. Erityisesti mikäli yrityksellä ei ole toimitilaa, aukioloaikoja tai varsinaisia työkohteita yrittäjän kodin ulkopuolella, riski rytmin katoamiseen on suuri. Sinkku tai lapseton putoaa helposti normaalista virastotyöajasta. Se ei ole ongelma, mikäli tällainen sopii asiakkaalle, eikä myöskään häiritse yrittäjän omaa elämää. Jos yrittäjän luovin hetki on keskiyöllä, se on toki ihan ok – kunhan se ei ala vaikuttaa negatiivisesti omaan tai asiakkaan elämään ja sitä kautta myös liiketoimintaan.
Rytmittömyys vaatii todella rautaisia itsensä johtamisen taitoja. Vaikka kuinka kaunistelisi tilannetta: minulla sopii tällainen etätyö, koska voin hyvin samalla tehdä töitä, laittaa ruokaa, välillä joogata ja milloin mitäkin, fakta on usein se, että yritystoiminta on todella tehotonta. Jos yrittäjän työpäivää kellottaisi, kuinka paljon tällaiset pienet keskeytykset tai siinä samalla puuhailtavat muut asiat syövät tehokasta työtä? Moni myös tiedostamattaan lykkää etenkin vähemmän mieluisia töitä, koska kukaan ei ole vahtimassa niiden tekemistä. Osalle yrittäjistä tällainen elämäntapayrittäminen toimii hyvin, mutta osalle toimisto säännöllisillä työajoilla voisi olla parempi vaihtoehto. Vaikka se nähdään turhana kulueränä, se voi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tehokkaampana työn tekemisen paikkana.
Etätyöläiset ilmeisesti rähjäytyvät helposti? Ymmärrän tämän. Mikäli ei tarvitse lähteä koko päivänä kodin ulkopuolelle, miksi turhaan silittäisi kauluspaitaa, sliippaisi hiukset tai edes pesisi hampaat? Olen kuullut esimiehen opastaneen etätyöläistään: ”Muistathan, että kun peikot kömpivät koloistaan asiakkaan eteen, on oltava ryhdikkään ja siistin näköinen.” (kuva: Shutterstock)
Seuraako vauhdikkaasta kuherruskuukaudesta romahdus? Melko usein. Romahdus alkavan yrittäjän elämässä tarkoittaa paniikkia siitä, että saanko yhtään asiakasta. Kuherruskuukausi päättyy siihen, kun yrittäjä herää karuun tosiasiaan, ettei tilille kilahdakaan enää palkkaa, jolla voi maksaan vuokran ja käydä ruokakaupassa. On toivottavaa, että kuherruskuukauden aikana on kerätty voimia asioiden jäsentelyyn ja ammattimaisen liiketoiminnan rakentamiseen, myyntiin ja tuottavan työn tekemiseen.
Mikäli irtisanoutuminen on tehty hetken mielijohteesta ilman kunnollista pohjatyötä yrittäjäksi ryhtymisestä, henkilö putoaa oikeasti tyhjän päälle. Myyntityö ottaa aina aikansa ja vaikka asiakkaita olisi heti ensimmäisestä kuukaudesta alkaen, asiakasmäärä on heti harvoin riittävä ja laskutus kotiutuu viiveellä. Yritystoiminnan alkuun sijoittuu myös paljon aloittamisen kustannuksia. Näihin kaikkiin asioihin voi varautua ennalta. Eräs keino oman tulevan yrityksen etukäteissuunnitteluun on liiketoimintasuunnitelma.
Vaikka liiketoimintasuunnitelmaa ja kannattavuuslaskelmaa toisinaan parjataankin, on niillä valtava merkitys aloittavan yrityksen kannalta. Ymmärrän, että nuoret opiskelijat perustavat tuosta vain kokeilukulttuurin nimissä yrityksiä ja joukossa on oikeita helmiäkin. Mutta tilanne on usein toinen, kun yrityksen perustaa esimerkiksi nelikymppinen perheenisä. Pudotus palkkatyöläisen arjesta yrittäjän arkeen on suurempi, yrittäjän vastuu ja riskit ovat suuret, mutta myös odotukset ovat suurempia, sillä on tarve suurempaan ja nopeampaan taloudelliseen tulokseen, koska on lapsia elätettävänä, asunto- ja autolainaa maksettavana ja saavutetusta elintasostakaan ei aina ole haluja tai mahdollisuuksia luopua. Liiketoimintasuunnitelma on kirjallinen kuvaus siitä, mitä yrittäjän tulee tehdä ennen perustamista ja sen jälkeen, jotta yrittäjä pääsee tavoitteisiinsa. Liiketoimintasuunnitelmalla yrittäjä konkretisoi itselleen mielessään pyörineen liikeidean ja muotoilee siitä oikean, toimivan yrityksen.
Kannattavuuslaskelma puolestaan kertoo millainen yritysidea on euroina. Paljonko kuluu rahaa perustamiseen ja mistä rahoitus saadaan. Paljonko ovat kuukausittain toistuvat kulut ja millä asiakasmäärällä ja hintatasolla laskut saadaan maksettua ja yrittäjä saa itselleen tavoittelemansa palkan. Liiketoimintasuunnitelma ja laskelma keskustelevat keskenään. Jos laskelmassa on myyntitavoitteena 6000€/kk, liiketoimintasuunnitelma kertoo, miten asiakkaat löydetään, miten myynti tapahtuu ja miten hoidetaan käytännön työt, jotta saadaan laskutettua asiakasta.
Yksi parhaista fiiliksistä yrittäjyyden alkumetreillä on oman ensimmäisen asiakkaan saaminen. Samalla kohenevat niin rahatilanne, kuin ammatillinen itsetuntokin. Mikäli yrittäjän identiteetti on ollut hukassa, alkaa se rakentumaan sitä mukaa, kun myyntitaidot kasvavat. (kuva: Shutterstock)
Toki hyväkään liiketoimintasuunnitelma ei takaa yrittäjänä menestymistä. Menestyminen on monen asian summa. Tarvitaan oikea-aikaisuutta, hyviä yhteistyökumppaneita ja usein myös onnenkantamoisia. Yrittäjän tulee olla samanaikaisesti realisti ja optimisti. Suotakoon yritystoiminnan suunnittelijoille kutkuttava kuherruskuukausi, sillä arjen pyörteissä vastaavaa tilannetta ei välttämättä tule toista kertaa, vaikka tällaisia ajanjaksoja tarvittaisiin niin yrittäjän kuin yrityksenkin parhaaksi. Oman uuden yritystoiminnan suunnittelu on elämässä ainutlaatuinen ajanjakso, joka on samanaikaisesti hirvittävää ja mielettömän innostavaa. Seuraan ilolla yrittäjäkoulutusteni parissa kuherruskuukautta toisensa jälkeen ja toivon, että sen mahdollistama flow tuottaa menestyviä uusia yrityksiä ja uuden mielekkään työn tuoreelle yrittäjälle.
